Ajoissa laatuharvennettu männikkö tuottaa hyvän tukkisadon

Tulokset käyvät ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) tekemästä tutkimuksesta, jossa verrattiin erilaisia harvennustapoja 30-vuotiaassa männikössä. Hankeen nimi oli Metsänkäsittelyn vaikutus tuotetun puuraaka-aineen ominaisuuksiin.

Tuoreiden ja kuivahkojen kankaiden viljelymännyt kasvavat hyvin, mutta ovat usein oksikkaita. Paksut oksat heikentävät puun lujuutta ja ulkonäköä sekä haittaavat puun työstöä. Nuorena vauhdilla kasvaneiden puiden puuaines on höttöä. Taimikkovaiheen jälkeen paras keino puun laadun parantamiseen on harventaa huonot puut ajoissa pois. Vuonna 1987 Kajaanin eteläpuolelle, UPM:n maalle perustetulla männikön ensiharvennuskokeella verrattiin ala-, laatu- ja yläharvennusta. Kokeen neljäs vaihtoehto oli viivästetty ensiharvennus 10 vuotta myöhemmin. Kasvatuskelvottomien puiden ohella suurimpia puita poistava yläharvennus osoittautui niin samanlaiseksi kuin laatuharvennus, että yläharvennukseen päätettiin liittää oksien pystykarsinta tyvitukin osuudelta. – Kaikki tukkien katkontaan ja laatuun vaikuttavat ominaisuudet mitattiin puiden ollessa 55 vuoden ikäisiä. Koko kiertoaikana laatuharvennus tuotti eniten tukkia ja viivästetty harvennus eniten kuitupuuta, kertoo Luken tutkija

. Myös ainespuun kokonaistuotos oli suurin viivästetyssä harvennuksessa, koska metsikön harventaminen nuorena vähensi männikön kasvua tilapäisesti. Laatuharvennuksella tuotettujen tukkien keskimääräinen laatu oli muita parempi, vaikka huippulaatuisten tyvitukkien määrä jäikin pienemmäksi verrattuna pystykarsintaan. Puuston kokonaiskasvu oli suuri, jopa eteläsuomalaisten männiköiden tasoa. Harvennustapa ei kuitenkaan kasvuun vaikuttanut. Aikainen laatuharvennus on taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto kuin aikainen alaharvennus tai viivästetty ensiharvennus. Näin siitäkin huolimatta, että aikaisen harvennuksen tulot jäivät muutamiin satoihin euroihin hehtaarilta, ja puusto piti harventaa vielä toisen kerran. Viivästetyllä ensiharvennuksella männikkö tarvitsi välttämättä vain tämän yhden harvennuksen.

Huonon laadun rinnalla männiköiden kasvatusta riivaavat ensiharvennusten laiminlyönnit. Korjuukustannukset ovat korkeat ja ensiharvennuspuun hinta alhainen. – Vaikka puunostajille mieluinen viivästetty ensiharvennus tuottaa lyhyellä tähtäimellä hyvin tuloa myös metsänomistajalle, ei siihen kannata langeta, koska hento-oksaiset laatupuut jäävät oksikkaiden päävaltapuiden varjoon. Sen sijaan aikainen laatuharvennus palkitsee aikanaan runsaalla ja laadukkaalla tukkisadolla, Niemistö neuvoo. Takavuosina tehty päätös poistaa energiatuet kuitupuukokoiselta ensiharvennuspuulta tyrehdytti energiapuuharvennukset nuorissa metsissä, joissa oli hyvät edellytykset laatuharvennukselle. Nyt harvennuksia viivästetään tai tehdään liian rajuina. Halvempaa kuitupuuta riittää sellutehtaiden ja biojalostamoiden tarpeisiin, mutta hyvälaatuinen tukkipuu takaisi Suomen metsäalalle vahvan kilpailuaseman. Bulkkilaatuista puuta riittää niin kotimaassa kuin maailmalla.