Harkituin askelin eteenpäin

Harkituin askelin eteenpäin

Enonkoskelaisen Kari Malmstedtin isä aloitti kuorma-autoilun vuonna 1952. Jo 14-vuotiaana Kari oli mukana puutavaran lastauksessa ja yrityksen muissa töissä. Vuodesta 1986 alkaen yritys on ollut Karin vastuulla. Tänä päivänä Kari Malmstedt Oy on oikea perheyritys. Kari on ruorissa, nuoremmista veljistä Risto on korjaamopäällikkönä, Esko varaosapäällikkönä Sepon hoitaessa maansiirtopuolen rutiinit. Karin puoliso Pirkko on yritysten talouspäällikkönä.

Malmstedtin veljeksistä Risto (vas) vastaa korjaamopuolesta ja Esko toimii varaosapäällikkönä.

– Hyvin minä olen oppinut remontteja tekemään, vaikka ammattikoulu puunajoon lähdön takia aikanaan kesken jäikin, Kari naureskelee.

Vajaa 30 vuotta sitten yrityksellä oli ajossa yksi Jyry-Sisu ja yksi palkattu kuski. Puun ajaminen sujui ja asiakkaat halusivat lisää kapasiteettia. Tähän aikaan yrityksen laajentaminen ei ollutkaan ihan helppoa. Vaikka Karilla ja asiakkailla oli halua toiminnan laajentamiseen, ilman Lääninhallituksen lupaa autoa ei saanut hankkia.

Lupa yrittämiseen evättiin

Paikallisten autoilijoiden lausuntoon perustuen Lääninhallitus ei lupaa myöntänyt. Siinä ei asiakkaiden vaatimukset ja yrittäjän halu painaneet. Vuonna 1990 Sopasen Rami suunnitteli puunajon lopettamista ja niinpä Kari sai ostaa auton ja samalla luonnollisesti sai luvankin. Vuosituhannen lopun laman aikaan etenkin sora-autoilijat lopettivat sankoin joukoin ja ajot vähenivät joka puolelta.

Tähän aikaan Malmstedt osti sora-autoja, joilla kesäaikaan korjailtiin teitä ja varastopaikkoja ja talvisin ajettiin puuta. Useita puuautojakin tuli ostetuksi lopettavilta yrittäjiltä, jotka usein jäivät Malmstedtille kuskiksi. Pikkuhiljaa autokanta kasvoi ja kehitys oli siinä mielessä hyvä, että työtä tuli usein kaupan mukana.

Tällä hetkellä yrityksellä on ajossa 17 autoa. Kyse on Suomen mitassa melkoisesta puunkuljettajasta, sillä yritys on jo kolme vuotta ollut maamme toiseksi suurin alan yritys. Viime kesänä kolme autoa seisoi hiljaisimman ajan. Asiakkaat tykkäävät, kun yrittäjällä on ylimääräistä kapasiteettia, jolloin joustojakin löytyy helposti.

– Meillä on ajossa kaikkia kuorma-automerkkejä. Puunajo käy kaikilla merkeillä ja uusien autojen merkki ratkeaa myyjien kilpailuttamisen jälkeen. Se joka haluaa myydä, saa kaupan, Kari Malmstedt tiivistää.

Autot on nykyään pyritty ostamaan kahden tai kolmen auton pompseissa, jolloin ehdot ja hinta on helpommin saatu kohdalleen. Viimeiset kaupat on tehty suoralla kaupalla, mikä on sekä ostajan että myyjän kannalta selkein vaihtoehto.

Keskityttävä kannattavuuteen

Vanhoja autoja on itse kaupattu eteenpäin. Kaksi lähti hiljattain Romaniaan suomalaisen välittäjän kautta. Kaupassa saatiin menemään mukavasti käytettyjä kouria, pankkoja, ketjuja sun muuta pihalta löytynyttä käypää tavaraa.

Yrityksen vanhin auto on 2004 vuoden mallia oleva Sisu. Mittarissa on jo 1,7 miljoonaa kilometriä.

Uusien hankinta katsotaan tilanteen mukaan eli vuosimallia sen kummemmin kuin kilometrimäärääkään ei niin takkaan seurata. Käytettyjä autojakin tarjotaan ostettavaksi kaiken aikaa. Kireä hintakilpailu on ajautunut siihen pisteeseen, että moni yrittäjä haluaisi lopettaa.

– Onneksi nuoria yrittäjiä on tullut alueelle jonkin verran ja toivottavaa olisi että he pärjäisivät, Kari kertoo.

Stora Enso, Harvestia, sekä MHY:t ovat työllistäneet Malmstedtin autot melko hyvin.

Metsähallituksen urakoita ei olla saatu, sillä Karin mukaan yritystoiminnan on oltava kannattavaa ja yrityksen jatko on varmistettava urakkatarjouksia laskettaessa. Kaikelle työlle pitää aina laskea tuntipalkka, vaikka kyseessä olisi oma työ ja siitä tykkäisikin.

– Eihän metsäyhtiöt hölmöjä ole taksoja alemmas hilatessaan, sillä hyvää tulostahan he metsästävät. Kannattaa muistaa, että me yrittäjätkin tinkaamme hankintojamme erittäin tarkasti, muistuttaa Kari.

Joillakin yrittäjillä, varsinkin nuoremmilla näyttää olevan jonkinasteinen pakkolaajentumisen mentaliteetti. Karin kokemuksen mukaan laajentumisessa kannattaa pitää maltti mukana, vaikka välillä houkuttelevia tilaisuuksia tarjoutuisikin.

Katsellaan painojen kanssa

Malmstedt ei ole lähtenyt hötkyilemään maksimimassojen perässä, sillä 60-tonnin painorajoituksella olevien lossien määrä alueella on melkoinen. Kari on kuullut, että lossin takaiset leimikot eivät enää kiinnosta metsäyhtiöitä entiseen malliin. Sekin on muistettava, ettei kaikista puista tahdo millään saada täyttä 76-tonnista kuormaa.

Yrityksen kuskitilanne on vaihdellut vuosien saatossa. Tällä hetkellä tilanne on kohtuullisen hyvä. Oppisopimuksella on saatu uutta väkeä ja parasta aikaa kolme miestä on opissa. Yhteiskunnan apu oppisopimuksissa on ihan minimaalinen. Kari Malmstedt miettii, että jos saisi vaikka puolet siitä korvauksesta, mitä oppilaitokset saavat yhdestä koulutetusta puuautokuskista, niin johan saataisiin kuskipulaan nopea ja mittava helpotus.

Toinen hankaluus on se, että oppisopimuksella olevalle on ensimmäisestä tunnista alkaen maksettava työehtosopimuksen mukaista ammattilaisen palkkaa. Eli puuauton kopissa on kaksi täyspalkkaista ihmistä pahimmillaan parisen vuotta. Hyvä kysymys onkin, miksi oppilaitosten ei tarvitse maksaa opiskelijoille täyttä palkkaa, kun ne kouluttavat puuautokuskeja.

Yrittäjäasenne ratkaisee

Kari Malmstedt on tyytyväinen siihen, että kuskit ovat pysyneet melko hyvin talossa. Syitä tähän on useita, mutta aiemmin yrittäjinä toimineet kuskit luovat porukkaan oikeaa asennetta. Kuskeissa on selkeitä eroja siinä, viihtyvätkö he isommassa porukassa vai valitsevatko he työnantajakseen mieluummin yhden auton yrittäjän. Toiselta yrittäjältä ei kannata kuskeja ruveta houkuttelemaan, sillä eihän siinä kokonaisuuden kannalta ole mitään järkeä.

– Nuoret kuskit eivät kenties tiedä tarpeeksi työelämästä. Ruoho aidan takana näyttää varsinkin kokemattoman silmin vihreämmälle. Kuskeja on meiltäkin lähtenyt toisen yrittäjän leipiin, mutta osa kyselee jonkin ajan päästä jo takaisin pääsyn mahdollisuutta, Kari Malmstedt pohtii.

Malmstedtin autot ovat hajallaan Jyväskylä-Nurmes-Hamina kolmiossa, josta syystä henkilöstöpolitiikka vuoronvaihtoineen on välillä työlästä. Kari muistelee, että pienemmällä automäärällä homma pyöri kuin itsestään.

– Meikäläiselle ei oikein istu pomottaminen. Mieluummin olisin käytännön työssä joko pajalla tai puuauton ratissa.

Räätälöityä koulutusta

Pakollista kuorma-autokuskin ammattipätevyyskoulutusta on mahdollista räätälöidä yrityksen omien tarpeiden mukaan. Kari kannustaa yrittäjiä keskustelemaan kursseja järjestävien tahojen kanssa, jotta koulutuksista saisi mahdollisimman suuren lisäarvon. Esimerkiksi uusien autojen tietokoneilta saatava tieto on oivallinen työkalu koulutuksia suunniteltaessa. Raportteja lukiessa näkee yllättävän isoja eroja kuskien välillä.

Malmstedtin mukaan polttoaineen kulutuksessa on havaittu kuskien välillä jopa yhdeksän litran ero sadalla kilometrillä samoja ajoja samanlaisella kalustolla tehtäessä. Kyseessä on melkoinen kuluerä yritykselle, sillä Malmstdetin parhaalla autolla ajetaan 240 000 vuodessa. Polttoainelasku raskasjalkaisimmalla kuskilla on näin ollen yli 10 000 euroa isompi.

– Jo puoli litraa säästöä sadalle kilometrille tekee meidän kokoisessa yrityksessä ison summan, laskee Kari.

Polttoainelasku pomppasi myös uusien painojen myötä. Viides akseli kärryssä nosti kulutusta 5-10 litraa sataselle. Joten ihan samalla naftamäärällä isompi kuorma ei kulje.

Erillinen huoltoyritys

Malmstedtilla on huolto ja korjaus ollut kolmisen vuotta omana KM-Huoltopalvelut Oy:nä. Yksi syy toimintojen eriyttämiseen oli se, ettei puunkuljetusyrityksen Y-tunnukselle saanut digipiirturilupaa.

Savonlinnan kaupungin laidalla on oivallinen 1300 neliöinen toimipiste, jossa korjaamotilaakin on 950 neliötä. Toimitiloihin on tehty remonttia ja enää puuttuu siltanosturi. Nosturia vaativat remontit tehdään toistaiseksi reilun 30 kilometrin päässä Enonkosken pääkonttorin hallissa.

Pihalle rakennettiin erillinen rakennus jarrudynamometrille. Naapurissa olevan katsastuskonttorin kanssa on hyvä yhteistyö, joten katsastuspalvelukin pelaa kitkatta. Mittavalla tontilla on taatusti tilaa useammallekin rekalle. Savonlinnassa yrityksen pyörittäminen on osoittautunut sujuvaksi, sillä liikenneyhteydetkin ovat kunnossa. Huoltojen lisäksi pajalla tehdään mittavampiakin töitä. Akseleita on asennettu ja runkoja jatkettu kaiken aikaa.

– Korjauspuolella sähkö- ja väyläviat ovat hankalampia, sillä vian etsintä teettää joskus paljon työtä.

Pajalla on töissä 12 henkeä ja osaavista asentajista on jatkuvasti pulaa. Tekeviä ja moniammattilaisia ei oikein löydy, sillä siistimpi henkilöautopuoli vie osaajat, harmittelee Kari.

Malmstedtin korjaamo on arkisin auki 7-19 ja lauantaisinkin tehdään työtä. Korjaamolle jäädään odottamaan myöhään tulevia asiakkaita ja tarvittaessa poiketaan maastoonkin. Letkuja tehdään vaikka yöllä. Karin mukaan kokonaisuus on tärkeä ja palvelun on pelattava, jotta töitä riittäisi myös tulevaisuudessa. Merkkihuoltoa tehdään Keslalle, Logliftille, Sisu Autolle ja Massey Ferguson -traktoreille.

– Tässä on yritettävä vaan nytkytellä eteenpäin. Vaikea sanoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kolmen vuoden päästä 64-tonniset putoavat pois, niin silloin viimeistään akselien on oltava alla. Nähtäväksi jää, mitä silloin lopulta tapahtuu, sillä myös lainmuutoksia saattaa tapahtua, miettii Kari Malmstedt lopuksi.

KM Huoltopalvelut Oy:n avaralle tontille sopii riittävästi autoja. Tilaa on runsaasti katoksen takanakin. Huoltohallin kokonaispinta-ala on 1300 neliötä.