”I love my logging work” – tarinaa puunkorjuusta Pohjois-Amerikassa

”I love my logging work” – tarinaa puunkorjuusta Pohjois-Amerikassa

Aamu-usva on hälvenemässä Yhdysvaltojen länsirannikolla, sen luoteisnurkassa, Washingtonin osavaltiossa. Jylhien havumetsien vuoristoteillä usvan seasta kuuluvat vinssausaseman töräytykset. Vähitellen ilma kirkastuu ja vuoren huipulla usvasta paljastuu hakkuutyömaa. Vastaan ajaa puutavararekka, kuormassa 25 tonnia 12 metrin tukkipuuta.

-Noita rekkoja täältä työmaalta lähtee päivittäin 15 – 20, huikkaa Chad Bair kuormaajan Link-Belt 370 XL:n hytistä.

Chad työskentelee yhdellä George Bridgewater Logging Inc. kolmesta hakkuutyömaasta, joita yritys hoitaa tällä hetkellä. Tämän vinssausaseman pyörittämiseen tarvitaan 9 työmiestä, kaikkiaan yrityksessä on noin 20 henkilöä.  Tämä työmaa sijaitsee vuoristossa ja käsittää 35 hehtaaria, ja hakkuutyötahti on noin 0,4 ha päivässä. Chad Bair on ollut metsätöissä 21 vuotta. Siitä lähtien, kun valmistui lukiosta 19-vuotiaana.

-I love my work and I love working for Bridgewater. Täällä on vain mukavia ihmisiä töissä, ja George kohtelee meitä kuin olisimme hänen omaa perhettä, kuvailee Chad työnantajaansa.

Chad jakaa kuormaajan työt toisen kaverin kanssa. Hän aloittaa aamulla klo 4 ja lähtee iltapäivällä yhden aikaan. Chad itse kertoi tulevan aamulla kuuteen mennessä ja työtunteja kertyy päivässä 8 – 12 riippuen siitä, mitä pitää saada tehtyä.  Kuljettajan tehtäviin kuuluu itse rasvata kone ja vaihtaa öljyt työmaalla. Käytetyt öljyt johdetaan bucketteihin eli astioihin. Yhtiön mekaanikko kiertää työmailla ja vie astiat pois keräyspisteisiin.

– Siksi kutsumme häntä nimellä ”Bugger”, kertoo Chad ja nauraa perään. Kaikki rasvatuubit, suodattimet ja roskat, kaikki viedään pois metsästä. Tänne luontoon ei jätetä mitään, hän jatkaa.

Mekaanikko Brian Konigsberger ja kuormaajan kuljettaja Chad Baid.

Turvallisuudesta huolehditaan joka päivä

– En ole koskaan ollut itse onnettomuudessa, onneksi. Mutta täytyy myöntää, että vaarallisia tilanteita on ollut. Eikä niitä tilanteita aina edes tajua kuin vasta myöhemmin, toteaa Chad Bair.

Työmaille johtavat vuoristotiet ovat yleensä puomeilla kiinni. Puomista ei välttämättä pääse työmaalle, ellei turvavarusteita ole mukana. Kaikki työtekijät huolehtivat turvallisuudesta ja seuraavat tarkasti toisiaan eri työvaiheissa työmailla. Työtiimit kokoontuvat omiin turvallisuuspalavereihin kerran kuussa. Yhtiö järjestää kaikille työntekijöille turvallisuuskoulutusta pari kertaa vuodessa. Turvallisuussuunnitelmat löytyvät joka työvaiheelle ja koneelle, sekä toimintasuunnitelmat hätätilanteille erikseen.

-Olin nuorempana maataloustöissä eräällä farmilla, ja sain kuulla, että metsätöihin etsitään kuormaajaa. Puhuin isälleni tästä työpaikasta, ja hän ei pitänyt yhtään ajatuksesta, kertoo Bridgewaterilla telakonetta ja harvesteria ajava Jason Sedy, lempinimeltään ”MeatHead”.

Hänen isänsä oli ollut itsekin metsäalalla töissä.

– Isä ja hänen kaksi veljeään ovat aikoinaan olleet onnettomuudessa näissä metsätöissä, ja hän tiesi työn vaarallisuuden.

Kymmenen vuotta metsätöissä ollut Jason Sedy kertoo, että ainakin kerran viikossa hän käy tiimissään tilanteita läpi ja he keskustelevat, miten vahinkoja ja onnettomuuksia voidaan estää ja ehkäistä.

Jason Sedy käskyttää Keto 870:llä varustettua Doosania.

Mittatarkka Keto 870

Doosan DX300 telakonetta ja Keto 870 – hakkuupäätä kuljettava Jason Sedy pitää kuormaajat ja autot kiireisinä. Uudella Keto 870 – hakkuupäällä hän käsittelee 20-25 rekkakuormallista puutavaraa päivässä.

-Tämä uusi kone on ollut meillä vasta kolme viikkoa, mutta I love this new Keto, en voi olla erossa koneesta. Joka ilta huollan alustakoneen ja hakkuupään, tarkistan öljyt ja rasvaan koneet sekä tarkistan ketjun kireyden, kertoo Jason.

Bridgewater Logging yhtiön koneiden suuremmista huolloista ja korjauksista huolehtii mekaanikko Brian Konigsberger. Hän kulkee maastossa eri työmailla 4 – 5 tuntia joka päivä. Brian oli ennen autoteollisuuden palveluksessa, ja viimeiset kymmenen vuotta metsäkonemekaanikkona.

-En ole koskaan käynyt erityisiä metsäalan kouluja, enkä kouluja muutenkaan. Olen itse oppinut. Kävin lukiota yhdessä näiden miesten kanssa, ja se riitti koulunkäynnistä, Brian kertoo omasta taustastaan.

– Nämä ovat parhaita Keto-koneita, mitä meillä on ollut. Jokainen rakastaa tätä uutta konetta. Se on nopea. Harvesterissa olevan Technionin mittalaitteella pääsemme tarkkaan mittatulokseen, joka on meille tärkeä asia. Toki ostaja antaa meille +- 2,5 cm vaihteluvälin, mutta me haluamme itse olla erittäin tarkkoja mitan suhteen. Täällä maksetaan 800 dollaria 12 metrin suorasta puusta, joka tyvestä on vielä 60 -70 cm ja latvasta yli 40 cm. Mutta jos mitta poikkeaa 5 cm, hinta laskee 400 dollariin.

Viereisellä kummulla Tom Walker käsittelee puutavaraa Keto 600-harvesterilla, joka on hankittu yritykseen vuonna 2008.

-Tähän mennessä tällä hakkuupäällä on ajettu noin 25 000 tuntia, ja yhä porskuttaa, kertoo ylpeänä mekaanikko Brian Konigsberger taputtaen konetta.

Metsänhakkuun erot Kanadassa ja Yhdysvalloissa

Maailmassa on metsiä hieman yli neljä miljardia hehtaaria ja ne peittävät maapallon pinta-alasta kolmanneksen. Metsäpinta-alaltaan suurimmat maat ovat Venäjä, Brasilia ja Kanada, joiden yhteenlaskettu metsäpinta-ala kattaa noin 40 prosenttia maailman metsistä.

Quadcon Erkki Kukkonen myy Keto-harvesteripäät Pohjois-Amerikassa.

– Kanadassa metsää on kolme kertaa enemmän kuin USA:ssa, mutta Yhdysvalloissa korjataan puuta kolme kertaa enemmän, kuvaa metsähakkuiden eroja Quadco Inc. kanadalaisen metsäkoneita myyvän yhtiön varatoimitusjohtaja Erkki Kukkonen, joka on perehtynyt työelämänsä aikana Pohjois-Amerikan metsätalouden tilanteisiin.

Vuoden 2012 metsätilastojen mukaan Kanadassa hakataan vuositasolla noin 150 miljoonaa kuutiota, joka on noin 1 % Kanadan metsävarannoista.  Yhdysvalloissa vastaavasti hakataan yli puolet enemmän eli 370 miljoonaa kuutiota. Yhdysvallat ovat suurin raakapuun tuottaja. Myös sahatavaraa valmistetaan siellä eniten.

Yksityisten metsänomistajien osuus on suurempi USA:ssa kuin Kanadassa, jossa valtio omistaa 90 % metsistä. Toki USA:ssa myös liittovaltio ja osavaltiot omistavat metsiä. Erkki Kukkosen mukaan Yhdysvalloissa metsänhoito on myös edistyksellisempää. Etelän osavaltioissa metsiä jopa lannoitetaan ja harvennetaan.  Vaikka Kanadassa yksityisiä metsänomistajia on vähän, heillä on kuitenkin huomattavan suuria metsätiloja. Esimerkki yhdestä merkittävästä yksityisestä metsänomistajasta Kanadassa on perheyhtiö Irving Oil, joka hallitsee New Brunswickin provinssissa yhteensä 2 – 3 miljoonan hehtaarin metsäomaisuutta.

Kanadassa valtio myy paperitehtaille, sellutehtaille tai isoille sahoille puunkaato-oikeuksia tai pitkäaikaisia metsänhoitolisenssejä, jotka sisältävät myös metsänistutusvelvoitteen.

– Lisenssi voi kestää 50 – 100 vuotta, ja valtio valvoo hoito-ohjelmien toteutumista. Se voi myös sakottaa lisenssin haltijaa tekemättömistä uudistamistöistä, kertoo Erkki Kukkonen.

Saha tai sellutehdas ei itse hakkaa metsiä, vaan tarjoavat niitä urakoitsijoille. Keskimäärin yhden hakkuuyksikön investoinnit ovat 1,5 miljoonaa dollaria, joka koostuu 0,5 miljoonan dollarin kaatokoneesta, samanhintaisesta prosessorista sekä 300 000-400 000 dollarin ajokoneesta.

Kun taas USA:ssa valtion omistamat metsät ja niiden hakkuuoikeudet huutokaupataan urakoitsijoille. Yhdysvalloissa valtio ei tarjoa myyntiin alle 10 hehtaarin tai 100 000 m3 hakkuualueita. Kaikki halukkaat tarjoajat kutsutaan paikalle suljetut tarjoukset mukanaan. Saattaa olla, että esim. kolmen kuukauden alle 100 hehtaarin työmaasta maksetaan 7 miljoonan dollarin kantohinta. Hyväksytty tarjous saattaa tarkoittaa jopa parin miljoonan dollarin käsirahan maksamista välittömästi huutokaupassa tai saman suuruisen tender-urakkavakuutuksen luovuttamista. Eli urakoitsijoilla täytyy olla kukkarot kunnossa pyörittämään metsähakkuu-businestä.

Kanadassa urakoitsijalle maksetaan viikon viiveellä aina perjantaisin tehdyn tuoton mukaan. Työmaavalvoja tai maan omistajan valvonta seuraa työn edistymistä.

– USA:ssa urakoitsija ei myöskään saa toimittamastaan puusta mitään ennakkoon. Yleensä osa maksusta suoritetaan silloin, kun puut ovat tien veressä ja loput silloin, kun tulevat tehtaalle, kuvailee Erkki Kukkonen metsäurakoitsijoiden maksuliikennettä USA:ssa.

 

Teksti ja kuvat: Johanna Peltoniemi

Artikkeli julkaistu Metsätrans-lehdessä 3/2017.