Kaikkea kuljetetaan

Kaikkea kuljetetaan

KES-Trans Oy:n nokkamies Rauno Keski-Heikkilä Kuortaneelta päätti muun liikennöinnin lisäksi perehtyä myös puunajoon. Noin vuosi sitten KES-Trans osti alajärviseltä Raimo Perälältä kerralla kuusi puuautoa.

– Alkuun en ollut erityisen kiinnostunut laajentamaan kuljetustoimintaa puupuolelle. Välillä asia jäi taka-alalle ja välillä mietittiin erilaisia yhtiösysteemejäkin. Noin vuosi sitten asiat ja siirtyvät sopimukset sitten loksahtivat paikoilleen ja kaupat saatiin tehdyksi, muistelee Rauno Keski-Heikkilä.

Rohkeutta vai hulluutta

Näin iso kauppa aiemmin tuntemattomalle kuljetusalalle vaatii Raunon mukaan melkoisesti hulluutta. Mutta mielenkiinnon vuoksi tämäkin kortti oli katsottava. Yhtenä suurena kauppaa vauhdittaneena seikkana oli Perälän kuskien siirtyminen kaupassa. Pelkkien autojen kanssa tilanne olisi ollut katastrofaalinen, mutta ammattilaisten seuratessa mukana puun kuljetus lähti jouheasti liikkeelle. Perälältä tulleiden kuskien lisäksi yritykseen on saatu muutama puunkuljetusta tunteva kuski lisää. Nyt puunajopuolella on hieman särkymävaraa.

– Hiljaistahan se näin syksyllä on, mutta jospa se talvea kohti mentäessä puun kuljetuskin alkaisi rullata, Rauno Miettii.

Äänekosken tehtaan vaikutusta alueen puunkuljetuksiin on vielä mahdoton arvioida. Mittava määrä puuta kuitenkin on kuljetettava uuden tehtaan tarpeisiin. Mutta mistä ja miten ovat ne tärkeät kysymykset. Niinpä investointeja tehtäessä Äänekosken varaan ei uskalla vielä laskea. Kyllä ne autot ehtii hankkia myöhemminkin, jos siltä näyttää.

Kesken haastattelun Rauno vastasi puhelimeen. Kohta hän vastasi asiakkaan tiedusteluun, että ”ajamme vaikka mitä ja vaikka minne!”

Pikkuhiljaa laajennettu

Kymmenen vuotta kun rynnistän ja opettelen puunkuljetusta, niin itsekin alan olla eläkeiässä, naureskelee Rauno Keski-Heikkilä.

Rauno Keski-Heikkilä aloitti kuorma-autoyrittämisen isänsä vuonna 1963 perustamassa yrityksessä vuonna 1987. Alkuun hän ajoi sora-autoa, mutta jo vuonna 1990 yritykseen hankittiin ensimmäinen rahtiauto. Tällä hetkellä autoja on 30 ja kuljettajina on 45-50 ammattilaista. Eli laajennusvauhti on ollut lähes auto per vuosi. Kuskien joukossa on kaksi naistakin, jotka pärjäävät vallan mukavasti miehisessä seurassa. Toki raskaan lastin siirtäminen pumppuvaunulla tai vaikkapa 50 kiloa painavien ketjujen asennus ottaa voimille niille kuskeille, joiden voimavarat eivät ole gladiaattoriluokkaa.

Seitsemän rahtiautoa on ajossa Suur-Helsingin alueella. Nämäkin autot pyritään huoltamaan itse, mikäli se suinkin on mahdollista. Kaikki lähialueella operoivat autot huolletaan ja korjataan KES-Transin kanssa tiivistä yhteistyötä tekevän Ari Niemelän korjaamossa. Rauno Keski-Heikkilä on laskenut, että oma huolto ja korjaus tulevat pitkän päälle edullisemmaksi kuin automarkkinoijien tarjoamat huoltosopimukset.

Melkoinen osa ajoista tehdään ilman kirjallisia sopimuksia eli herrasmiessopimuksilla.

Puuautot ajavat valtaosin Keiteleelle, Metsä Groupille ja alueen Metsänhoitoyhdistykselle. Yhtä lukuun ottamatta kaikissa KES-Transin puuautoissa on irrotettavat nosturit. Erittäin harvoin nostureita kuitenkaan irti otetaan. Monesti paluukuorman paikka on arvoitus, jolloin nosturia on pikku pakko kuljettaa mukana.

Kuuden puuauton porukkaan hankittiin hiljattain tuliterä 76-tonninen Volvo, joka otettiin ajoon lokakuun alussa. Volvossa on ennakoiva ajonhallinta eli I-See laitteisto, joka ennakoi ylä- ja alamäet. Se päästää kaasun pois hyvissä ajoin ennen mäen harjannetta, jolloin polttoainekuluissa saadaan säästöjä. Autossa on Epsilonin Z-nosturi, Alucarin päällirakenteet ja perässä Jykin kärry. Raunon mukaan välillä kiivaaksikin yltyvässä puunajossa pitää olla varakalustoa, sillä hankalassa maastossa sattuu ja tapahtuu odottamattomia.

– Pitää kokeilla uutta, jotta tietää missä alalla mennään. Minun mielestäni yrittäjien kannattaa välillä kokeilla uusia merkkejä ja malleja. Tällä systeemillä pysytään paremmin jyvällä siitä, mitä muilla merkeillä on tarjottavana. Tässäkin autossa on takana kääntyvä tridemi-akseli ja Z-nosturi, jotka ovat uusia meikäläiselle, Rauno tunnustaa.

KES-Transin kuski Aulis Leinonen (vas.), Rauno Keski-Heikkilä ja nosturikauppias Erkki Kivelä miettivät uuden zetan ominaisuuksia. Aika tulee näyttämään tuleeko siitä kuskien suosikki.

Uusimista riittää

Perälältä hankittu kalusto on parin vuoden sisään uusittava. Kaikki Perälältä tulleet autot olivat alle viisi vuotta vanhoja, mutta Raunon mukaan neljä vuotta ja noin 600 000 kilometriä ovat eräänlainen rajapyykki. Tämän jälkeen remonttituntien määrä alkaa nousta ja vastaavasti urakoinnin täsmällisyys kärsiä. KES-Transin puunajot ovat pääasiallisesti melko lyhyttä keikkaa, keskimääräisen kuljetusmatkan ollessa 80 kilometrin tuntumassa.

Rauno Keski-Heikkilä on yllättynyt, kuinka hyvin kuskeja on ollut tarjolla. Hän pelkäsi pahempaa, mutta hyvä näin. Alueella toimivalla ja kuljettajia kouluttavalla SEDU:lla on varmaan oma osuutensa asiaan.

Keski-Heikkilää harmittaa se, että yrittäminen Suomessa on yllättävän säännösteltyä ja osin kahlittuakin. Samalla kuitenkin valtiovallan taholla ihmetellään, miksi yrittäminen ei oikein kiinnosta nuorta polvea. Työn tekeminen ja yrittäminen pitäisi saada huomattavasti helpommaksi. Nykyään yrittäjällä on seurantaa seurannan perään.

Nuorten jatkajien into on jo melko lailla alamaissa. He ovat katselleet vanhempiensa yrittämistä, tulleet järkiinsä ja hakeutuneet muihin ammatteihin. Alalla on yllättävän paljon eläkeikää lähestyviä yrittäjiä, jotka jatkajien puutteessa lyövät muutaman vuoden sisään hanskat tiskiin.

Säännöt mietintään

Autokuskien kelpoisuuskoulutuksen direktiivipäivät ovat Keski-Heikkilän mukaan pelkkää rahastusta. Lisäarvoa moisella systeemillä tehtävässä koulutuksessa ei ole.

– Meidän yrityksessäkin menee noin 10 000 euroa vuodessa pelkkään korttisavottaan. Tähän olisi saatava muutos. Tuskin ammattitaitoinen kuljettaja niin paljon viidessä vuodessa taantuu tai kuski tyhmistyy, että kurssitus pitää aloittaa alusta, Rauno jyrähtää.

Kabotaasiliikenne vääristää Keski-Heikkilän mukaan kilpailua erittäin paljon. Virolaiset ja puolalaiset saavat lähes vapaasti ajella keikkaa Suomessa. Maahan tullaan jopa 700 litran polttoainetankilla varustetulla autolla. Kuskien palkka on pienempi kuin suomalaisen kuskin palkan sivukulut. Siinä leikissä on hankala pystyä kilpailemaan.

Nykytekniikalla kuljetusten seuranta ja maksujen perintä olisi tosi helppo hallita ja saada ulkomaalaisten villit ajot kuriin. Virolaiset ovat tunnustaneet, ettei heidän ajojaan valvota Suomessa ollenkaan. Rauno kyseleekin, että missä muussa EU-maassa saa ajaa ilmaiseksi. Eipä löydy sellaista maata, joka ei ulkolaisilta rekoilta jotain maksua perisi. Mutta Suomen poliitikot vain selittelevät ja tekevät laskelmia.

 

Teksti ja kuvat: Visa Vilkuna