Kone kestää hyvällä huollolla ja järkikäytöllä

Kone kestää hyvällä huollolla ja järkikäytöllä

Isojokinen Erkki Rinne on ajanut Norcar 600 ajokoneella huimat 58 000 tuntia. Äskettäin tehdyn ensimmäisen koneremontin jälkeen käyttötunteja on vielä huimasti jäljellä.

Norcar toi 70-luvulla markkinoille Norcar 440 -ajokoneen, jossa erikoisuutena oli hydraulinen pyörämoottorivoimansiirto. Edistyksellinen ja kohtuullisen kevyt ajokone sai melko suopean vastaanoton. Niinpä mallia kehitettiin edelleen ja myöhemmin lanseerattiin 480- ja 490-mallit. Viimeiseksi jäänyttä vihreää Norcarin mallia pienin muutoksin valmistettiin kaikkiaan 200 kappaletta. Siitä ei ole tarkkaa tietoa, kuinka monta konetta on Suomen ulkopuolella, sillä koneita on tuotu ja viety käytettyinäkin tasaiseen tahtiin.

Norcarin telikotelot on valmistettu levystä – ovat kevyet ja kestäneet hyvin.

Pyörämoottoreiden aikakausi hiipui vääjäämättä kun Norcarin perintöä jaettiin. Jälkikäteen ajateltuna siirtyminen mekaaniseen vetoon saattoi olla hätiköityä. Hydraulisella vedolla saavutetaan koneen keveyden ja ketteryyden lisäksi muitakin etuja. Maavaran säilyttäminen on helpompaa ja liikkuvien osien määrää on mahdollista vähentää. Useiden Norcarilla ajavien urakoitsijoiden mukaan hydraulisesta vedosta ja nimenomaan sen pontevasta kehittämisestä luovuttiin liian varhain. Yksi näistä on isojokinen urakoitsija Erkki Rinne, joka on ajanut vuoden 1991 Norcar 600:lla melkoisen tuntimäärän.

Valoissa on kolmas päivitys menossa. Pian kaikki valot ovat ledejä.

3000 tuntia vuodessa

Erkki Rinne aloitti puunajon traktorilla sivuhommana vuonna 1986. Ensimmäinen Norcar 480 tuli 1996. Erkin tarkan tuntikirjanpidon mukaan parhaimmillaan 480:een tuli vuodessa tunteja 4760. Erkki tykästyi koneen toimintavarmuuteen, ja hankki nykyisen Norcar 600:n vuonna 1999, jolloin 1991 valmistuneen koneen mittarissa oli 12 000 tuntia. Aluksi koneella ajettiin kahdessa vuorossa, mutta varsin pian Erkki päätyi ratkaisuun, missä hän itse yksinään ajelee pyöreät 3000 tuntia vuodessa. Kiireimpään aikaan moisen tuntimäärän ajaminen merkitsee päivän venyttämistä melkein inhimillisyyden rajamaille. Syksyyn 2014 mennessä mittariin oli pyörähtänyt jo lähes 57 300 käyttötuntia eli tämän joulukuun (2014) lehden ilmestymisen aikoihin mittarissa on 58 000 tuntia.

Koneiden mittaritaulut ovat näistä muuttuneet vuosien kuluessa.

Huollot tehdään itse

Luonnollisesti remonttia matkan varrella on tullut tehdyksi, mutta Erkki kysyy samalla, löytyykö maailmasta ajokonetta, jota ei kyseiseen tuntimäärään olisi tarvinnut remontoida. Norcaria on huollettu, korjattu ja paranneltu aikojen saatossa. 1600 kN vetomoottorit ovat alkuperäisiä isommat. Välivaihteessa on asianmukainen öljyn kierrätys, ja hallintaan on asennettu minivivut. Huollot Erkki kertoo tehneensä itse ja nekin mieluummin hieman etuajassa kuin myöhässä.

Myös nosturia on jouduttu, tottakai, paikkailemaan.

Kysyttäessä kauanko Erkki aikoo konettaan vielä pitää, mies vastaa:

– Tuli teetettyä ensimmäinen moottoriremontti hiljattain ja silloin mittarissa oli 56 000 tuntia. Kaipa sillä saman verran tällä uudella moottorillakin pitää ajaa.

Alkuperäisillä Perkinsin osilla tehdyssä remontissa kampiakseli todettiin virheettömäksi, joten pelkkä kiillotus riitti. Turboon ei kajottu ollenkaan, sillä se oli kunnossa.

Erkki Rinteellä on viralliseen eläkeikään vielä kymmenisen vuotta eli ainakin 30 000 lisätuntia Norcariin on luvassa. Olisikohan koneen tunnit tuolloin jonkinlainen maailmanennätys?

Vetomoottoreita Erkki kertoo vaihtaneensa Norcariin silloin tällöin. Mutta remontit ovat nopeita eivätkä ällistyttävän kalliitakaan, sillä sen kummemmin etu- kuin takaperäkään ei ole remonttia kaipaamassa.

– Missään tapauksessa meikäläisen ei kannata koneesta luopua. Tämä on keveytensä puolesta aivan omaa luokkaansa verrattuna nykyisiin ajokoneisiin, perustelee Erkki Rinne.

Nykyisissä ajokoneissa telikotelot ovat massiivista ja painavaa valua, kun Norcarissa kotelo on levyrakenteinen. Norcar painaa vain noin 10 tonnia, mutta kuormaa kone kantaa 10 tonnia. Nykykoneissa kokonaispainosta helposti 2/3 on koneen painoa ja loppu hyötykuormaa. Erkin mukaan moisessa ei ole järkeä.

– Olen ajanut puuta samalle yrittäjälle. Monta hakkuukonetta siinä on pehmentynyt meikäläisen Norcarin edessä, Erkki Rinne heittää hymy huulillaan. Samalla Erkki kysyy, että tietäisiköhän kukaan paljonko niillä muilla Norcareilla on oikein ajettu.

Erkki on erittäin tyytyväinen Logsetilta saamiinsa palveluihin. -Aina olen sieltä avun saanut. Nässlin varaosapuolella tuntee hyvin Norcarin tuotteet, kiittelee Erkki palvelevaa jälkimarkkinointia.

Lopuksi Erkki Rinne puhuu tekomiehen ja ajomiehen työnjaosta ja yhteispelistä. Rinteen vakaa käsitys on, että hakkuukoneen kuljettaja tekee myös ajokonekuskin tilin. Erkki kertoo olevansa onnekas, kun on saanut ajaa Leppärannan Antin ja Alakosken Arin tekemiä puita. Kun puut on tehty siististi ajatuksen kanssa uran varteen, niin aikaa ei tuhraannu kasoja etsittäessä tai niille kurkoteltaessa.

Kääntösylinterit on vaihdettu suurempiin ja tukevimpiin korvakkeisiin ”keisarinleikkauksella” perävaunun rungon kyljestä. Kone on hyvin ketterä, sillä sen kääntökulma on 60 astetta. Kardaanivetoisissa kääntökulma on yleensä 42 astetta.

Artikkeli on julkaistu alunperin Metsätrans-lehden numerossa 6/2014.