Motoajossa luotetaan avoimuuteen ja harkintaan

Motoajossa luotetaan avoimuuteen ja harkintaan

– Motoajo Oy:n nimellä olemme tehneet savottaa vuodesta 1978. Meidän isoisämme Uuno aloitteli rahtiajoa hevosella jo 50-luvulla. Meidän isämme puolestaan ryhtyivät kolmen veljeksen voimin koneellistamaan puun metsäkuljetusta 1960-luvulla. Traktorivaiheen jälkeen vuosikymmenen lopussa veljekset hankkivat ensimmäisen oikean ajokoneen, muistelevat serkukset Jussi ja Jouni Puoskari yrityksen alkuaikoja.

Jussi Puoskari tuli yrityksen omistajaksi vuonna 1993 ja Jouni vuosituhannen alussa. Vanhemman sukupolven omistajina ovat Lassi ja Ritva Puoskari. Toimitusjohtajuus on Jussin harteilla ja Jouni keskittyy kehityspäällikön vakanssilla kuskien perehdytykseen, henkilökunnan jatkokoulutuksiin ja alati kehittyvien tietojärjestelmien vaatimaan työhön. Työtä varmasti riittää, sillä Motoajolla on (2016) 22 omaa ketjua Karjalan metsissä. Näiden lisäksi työssä on muutamia sopimuskumppaneiden koneita. Palkkalistoilla on tällä hetkellä 68 metsäalan ammattilaista.

Kannustepalkkauksesta etua

Suurin osa Motoajon koneista on yhdessä vuorossa. Tällä haetaan kuskille viihtyvyyttä, koska näin saadaan itse enemmän määritellä työoloja. Luonnollisesti tilanne elää kaiken aikaa ja välillä ajatetaan kahdessa vuorossa.

– Kun yrityksellä oli vähemmän koneita, niin ajoimme pääsääntöisesti kahta vuoroa. Mutta meille tulevat leimikot ovat erittäin levällään Pielisen ympärillä ja leimikoiden kokokin on melko pieni, 300 – 500 mottia keskimäärin. Yhteen vuoroon siirtyminen helpotti koneiden siirtojen hallintaa ja joustavoitti toimintaa muutenkin, Jussi Puoskari kertoo.

Metsässä puuta hakkaavilla ja ajavilla on kannustepalkkaus, joka otettiin koekäyttöön vuoden vaihteessa. Perustuntipalkan päälle tulee työsuoritteen mukainen lisä. Eikä kannustepalkkiossa ole kattoa. Kuskeja on riittänyt mukavasti ja niitä on osin itsekin koulutettu. Viime aikoina on tullut tasaiseen tahtiin soittoja työpaikan kyselijöiltä.

Jouni Puoskari on kuitenkin vakuuttunut siitä, että kuskipula iskee viimeistään kymmenen vuoden sisään, jos koulutustilannetta ei saada parannettua. Kuskien koulutukseen olisi ilman muuta saatava metsäyhtiöt aiempaa kovemmalla panoksella mukaan.

– Simulaattori on hyvä apuväline, mutta se ei korvaa oikeaa konetyötä. Koulutusta ja harjoittelua pitää tehdä myös metsässä. Metsien käsittelyssä on kuitenkin vedetty virheettömyysvaatimus niin tiukalle, etteivät työtä opettelevat siihen kykene. Metsähallituksen leimikoilla opiskelijat saavat onneksi harjoitella. Suotavaa olisi, että metsäyhtiötkin heräisivät asian suhteen, Jouni Puoskari perustelee.

Korttikoulutuksista kiusaa

Puoskarit toivovat byrokratian purkutalkoiden ulottuvan myös metsäkoneyrityksiin. Kuljettajilta vaadittavat koulutukset ja erilaiset pätevyyskortit teettävät kovasti työtä. Ja nimenomaan sellaista työtä, josta ei tunnu olevan mitään hyötyä.

– Puunkorjuu tuntuu välillä olevan toissijaista työtä, kun pitää tehdä turvallisuushavaintoja ”läheltä piti” -tilanteista, sun muusta turhalta tuntuvasta. Alalle pitäisi miettiä yhdistelmäkorttia, jonka päivitys voitaisiin hoitaa nykymallia sujuvammin ja järkevämmin.

Kuskit tietävät miten työ tehdään ja kaikki tarvittavat käsikirjat ja oppaat ovat koneessa, jos jossain kohdassa tulee epätietoisuutta. Kuljettajat eivät useinkaan ymmärrä kurssin tuomaa lisäarvoa, eikä heille jää välttämättä edes mieleen, minkä kurssin he ovat käyneet. Kurssit ovat ehkä uusille valmistuneille kuljettajille hyvä pohjustus työn tekemiseen.

– Olemme olleet mukana kehittämässä omasta tarpeesta lähteviä koulutuksia.  Noin 20 kilometrin päässä olevan Valtimon metsäkoulun kanssa on ollut helppo järjestää useita ihan hyödyllisiäkin koulutuksia. Huhti-toukokuu olisi hyvä koulutusajankohta, mutta usein kursseja tarjotaan kiireisen sesongin aikaan, Jussi Puoskari kertoo.

Lisäarvoa tarvitaan

Metsätyön suunnitteluun ja ohjaukseen tarkoitettu WoodForce-ohjelmisto on luultavasti tulossa Metsähallituksen käyttöön loppuvuodesta. Enson kohdalla on puhuttu vuodesta 2017. Palvelua on hehkutettu metsäyhtiöiden puolelta jo pitempään. Sen luvattiin olevan täydessä toiminnassa jo viime vuonna, mutta aina ei käy niin kuin suunnitellaan.

Motoajon koneissa on tällä hetkellä neljän metsäyhtiön järjestelmät. WoodForceen siirtyminen luonnollisesti helpottaa kuskin työtä, kun ei tarvitse perehtyä kuin yhteen ohjelmaan. Metsäyhtiöiden tarjoamat ohjelmat ovat toimineet mainiosti ja ne ovat olleet pääsääntöisesti maksuttomia.

– WoodForceen siirtyminen lisää meidän kustannuksiamme noin 30 000 eurolla vuodessa, sillä järjestelmän ylläpitomaksu siirtyy nyt yrittäjälle. Liekö palvelun tarjoajia kilpailutettu riittävästi, sillä maksu tuntuu kovalta, Jussi ja Jouni Puoskari pohtivat.

Puoskarit luulivat alussa, että WoodForce on metsäyhtiöiden työkalu, joka on ja pysyy suomalaisissa käsissä. Alun perin kotimaisin voimin kehitetty järjestelmä on jo myyty amerikkalaisille. Huolta on myös herättänyt 50 euron yksikkökohtaisen ylläpitomaksun tulevaisuus. Maksu on jäädytetty muutamaksi vuodeksi, mutta sen jälkeistä hintakehitystä voi vain arvailla.

Investointipiikki

– Parin vuoden aikana meille hankittiin melko paljon koneita. Yhdessä yrityskaupassa tuli kuusi konetta, joista viisi piti vaihtaa pikimmiten uuteen. Yhteen vuoroon siirtyminen taatusti hidastaa investointitahtiamme, Jussi Puoskari tunnustaa.

Yrityksen perusidea ei saa olla koneiden vaihto, vaan kannattava savotointi. Pääomavaltaisella alalla kannatta kuitenkin miettiä huolellisesti mitä hankkii ja mitä ei. Motoajolla on vuosien saatossa ollut useita merkkejä savotoilla. Tällä hetkellä päävärit ovat vihreä ja keltainen.

Ponssen Scorpionkin on ollut koejaossa. Ala on sen verran kilpailtu, ettei sinänsä edistyksellisen ja mukavan koneen käytöstä nähty saatavan taloudellista etua. Ponssen 8W Ergo on Motoajon leimikoilla osoittautunut huomattavan taloudelliseksi ja monipuoliseksi hakkuukoneeksi.

Yrityksessä on tehty seurantaa pyörivän ja kiinteän ohjaamon välillä nimenomaan tuottavuuseron kannalta. Ero on olematon ja joissakin tapauksissa tuottavuus on ollut parempi kiinteäohjaamoisella koneella. Motoajon jokainen konehankinta kilpailutetaan. Päätöksenteossa painaa kokonaisuus eli huolto, varaosatoiminnot ja takuupolitiikka otetaan huomioon hinnan lisäksi.

Yrityksessä on kaksi siirtoautoa ja osa siirtokuljetuksista ostetaan ulkopuolisilta yrityksiltä. Työntekijöiden käytössä on 55 pakettiautoa, jotka lähes kaikki on hankittu käytettyinä ja yrityksen omistukseen. Jussi Puoskari ei näe leasingissa taloudellista ideaa sen kummemmin kuin uuden auton ostamisessakaan. Kun joku toinen on ajanut uudesta autosta kalleimmat kilometrit, niin se on kohtuuhintainen ja luotettava peli vuosiksi eteenpäin. Pääosin Motoajo Oy:n autot ovat Hiluxeja ja Hiaceja.

Luottamusta ja avoimuutta

Metsäyhtiöiden luottamus konekuskien arviointikykyyn ei välttämättä ole kovin hyvä. Kuskin pitäisi annettujen ohjeiden mukaan saada ylimääräisen työn tekemiseen lupa metsäyhtiöltä aina etukäteen. Tuskinpa iltamyöhään leimikolle menevän puron suojaamiseen ja havutuksen tekemiseen kovin helposti lupaa yhtiön konttorista saa. Tällainen byrokraattinen valvonta ja ohjaus ovat omiaan laskemaan työmotivaatiota.

Avoimuus on tärkeä osa yrityksen menestystä. Jussi Puoskarin mukaan kuskien tiedonhalu yrityksen ja sen ympäristön tilasta on kasvanut viime vuosina. Motoajossa tähän on vastattu 2-4 kertaa vuodessa järjestettävällä kokouksella, jossa kahdeksan hengen porukalla työnjohdon, työnantajan, luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutetun kanssa käydään läpi menneitä ja peilataan tulevaa. Kokouksesta tehdään seikkaperäinen muistio, joka toimitetaan kaikille yrityksen työntekijöille. Sosiaalisessa mediassakin heitetään mukavasti piristävää herjaa ja siinä sivussa saadaan myös ihan ammattiasiaa viedyksi eteenpäin.

– Ongelmat ratkeavat keskustelulla, Jussi kuittaa.

Liikunnan tukeminen on havaittu tärkeäksi tekijäksi työviihtyvyyteen. Nurmeksessa on Motoajolla salibandyvuoro pari kertaa viikossa. Muualla yritys tarjoaa kuntosalikorttia ja muuta tukea työntekijöiden liikuntaharrastukseen. Joka vuosi henkilökunnan kanssa tehdään myös työkykyä ylläpitävä reissu.

Eletään ajassa

Motoajo luopui vuonna 2013 vuosikymmeniä yritystoiminnassa mukana olleesta maantiekuljetuksesta, jolloin puuautot myytiin S. Kuittiselle. Parhaimpana vuonna puuta ajettiin noin 200 000 mottia, joten yrityksen liikevaihtoon autoista luopuminen teki parin miljoonan euron loven.

– Me mietimme asiaa oikein huolella. Kun painojen muutoskin oli tulossa, niin ajattelimme keskittyä pelkästään puunkorjuuseen. Kuorma-autot kuormittivat myös korjaamopuoltamme. Autoista luopuminen oli tavallaan paluuta juurille, sanoo Jussi Puoskari.

Motoajossa tehdään aika paljon huoltoa ja korjausta itse. Tulevaisuudessa oman huollon osuus tuntuu kasvavan. Huoltosopimukset eivät ole yrityksessä tehtyjen laskelmien ja olemassa olevan kaluston takia kannattavia. Tilannetta kuitenkin tarkkaillaan kaiken aikaan.

Menneiden vuosikymmenten aikana harvennusten osuus on kaiken aikaa lisääntynyt. Nyt näyttää siltä, että harvennusten osuus on tullut taitepisteeseen.

– Parikymmentä vuotta ollaan harvennettu alueen metsiä ja tämä näkyy kohta päätehakkuiden lisääntymisenä. Kaikesta huolimatta harvennettavia metsiä kyllä riittäisi, jos harvennusten tekoon vaan löydettäisiin maksajia, sanoo Jussi Puoskari lopuksi.

Teksti ja kuvat: Visa Vilkuna

 

Artikkeli julkaistu alunperin Metsätrans-lehdessä 1/2018.