Puuta pinoon mestarin otteella

Puuta pinoon mestarin otteella

Syyskesän Metkossa järjestettiin ajokoneen kuljettajille suomenmestaruuskilpailu. Alkukarsintojen jälkeinen kisa käytiin cup-tyylisesti kuski kuskia vastaan. Parempi kuljettaja jatkoi ja hävinnyt passitettiin laulukuoroon. Kilpailun voitti Mynämäeltä kotoisin oleva Teemu Honkalatva.

– Useamman kerranhan minä kisaan osallistumista mietin. Nyt sattui niin mukavasti, että majoituskin järjestyi paikan päällä ja niinpä päätin käyttää toisen näyttelypäivän kilpailemiseen, Teemu Honkalatva kertoo.

Metsäkonekoulusta vauhtia

Teemulla on reilun kymmenen vuoden kokemus ajokoneen käsittelystä. Porin metsäkonekoulusta 2007 valmistunut mies on kokeillut myös hakkuukoneen ajamista. Ajokone tuntuu kuitenkin olevan se, mikä Teemua miellyttää. Metsäkoulua Honkalatva pitää hyvänä paikkana, mutta samalla hän korostaa oman aktiivisuuden tärkeyttä. Kun on aktiivinen opiskeluaikana, niin taidot kasvavat ja työpaikkakin irtoaa sitten helpommalla.

Teemu on ollut koko ajan työssä laitilalaisella J. Pere Oy:llä, jolla hän teki myös kaikki opiskeluaikaiset harjoittelujaksot. Ammatinvalinnassa ei ollut sen kummallisempaa. Maatalon poikana konetyöt luonnistuivat mukavasti ja lähellä oleva opinahjo tuntui hyvälle vaihtoehdolle.

– Tässä työssä valta ja vastuu ovat mukavasti tasapainossa. Saat tehdä omassa rauhassa työtä niin kuin sen parhaaksi katsot. Lopputulos ratkaisee eli siisti korjuujälki ja pino hyvällä paikalla tien varressa, Teemu Honkalatva perustelee työssä viihtymistään.

Teemu kertoo kokeilleensa myös kellokorttiin sidottua pajahommaa, mutta sisätyö, joka päivä sama työmatka ja työpaikka eivät oikein napanneet. Kun leimikot vaihtuvat kaiken aikaa, työssä säilyy paremmin uutuuden viehätys.

Parasta kuskin työssä on se, kun näkee heti oman työn jäljen ja toimiston ikkunan maisema vaihtuu kaiken aikaa. Luonnollisesti toimeksiantajan ja metsänomistajan kiitos on kuin piste iin päälle.

Vaihtelevuus viehättää

– Säännöllistähän tämäkin on, sillä varhain on oltava savotalla, jos mielii saada puuta pinoon riittävästi. Eikä useinkaan neljästä pääse kotimatkalle. Mutta ympäri maakuntaa kierrettäessä työssä säilyy vaihtelevuus ja osin lievä jännityskin. Koskaan ei voi etukätten olla varma, kuinka puut metsästä pinoon saa, Teemu pohdiskelee.

Ajojen jakautuminen päätehakkuiden ja harvennusten välillä vaihtelevat lähinnä tukin kysynnän mukaan. Sahatavaran hyvät vientinäkymät ovat painottaneet viimeaikaisia hakkuita aukon tekoon. Muutama vuosi sitten harvennukset olivat pääosassa.

Honkalatva on ajanut puuta kotimaakuntansa ulkopuolellakin. Muutama vuosi sitten savotoitiin Turun saaristossa. Nämä savotat ovat jääneet nuoren miehen mieleen. Kiireapuna on tullut poiketuksi Saarijärven salomaillakin. Tällöin reissussa oltiin viikko kerrallaan ja kortteerina oli mukava mökki.

Teemu kertoo tekevänsä jonkin verran myös koneiden huoltoja. Päivittäisen huoltokohteiden lisäksi kaikki öljynvaihdot hän hoitaa itse. Kun koneen huoltokin on pääosin kuskin vastuulla, niin kokonaisymmärrys konetyön luonteesta ja yrittämisestä paranee.

Honkalatva on viime ajat ajanut puuta saman motokuskin perästä. Jokaisella hakkuukoneen kuljettajalla on hieman omanlaisensa tyyli hakata puuta. Kun motomies on tuttu, niin puun ajokin sujuu sukkelammin.

Teemun työnantaja Jukka Pere kehuu estoitta nuorta mestaria.

– Teemu on huippumies. Hän pitää hyvää huolta kalustosta eikä minun näin ollen tarvitse kantaa siitä huolta. Hyvä kuski on oma-aloitteinen ja hänellä on hoksottimet kunnossa. Vaikka Teemu koneesta hyvää huolta pitääkin, niin puu liikkuu erittäin ripeästi, innostuu Jukka Pere kehumaan.

 

Teksti ja kuvat: Visa Vilkuna