Reka, arojen mies!

Reka, arojen mies!

Äänekoskelainen Reijo Kankainen tietää mitä puun maantiekuljetus on. Vuonna 1955 hän aloitti puunajon Leylandin koneella ja Fullerin laatikolla varustetulla Sisulla. Kuormaus hoidettiin joutsalaisella, joten kalusto oli sen ajan mittapuulla varsin moderni.

Puunajon ohella Reijo on aina ollut innokas uuden kehittäjä. Puunkuljetuksen tehostaminen uusilla keksinnöillä on ollut miehelle tärkeä osa elämää. Puunajon mies lopetti virallisesti vuonna 1990, jolloin hän siirtyi kehittämään kuorma-autojen lumiketjuja, alumiinipankkoja ja muuta laitteistoa. Viimeiset parikymmentä vuotta Reijo on kulkenut Venäjällä huoltamassa ja korjaamassa Sisuja ja Cumminsin dieselmoottoreita. Pitkät ajomatkat ovat antaneet miehelle aikaa ajatella ja kehitellä uusia keksintöjä.

Keksintöjä päänupissa

Reijo Kankaisen uusin ja palkittukin keksintö on nopeasti muutettava monikuljetusjärjestelmä, joka soveltuu erityisesti puutavaralle. Muussakin maantiekuljetuksessa järjestelmästä on hyötyä.

Reijon keksintö mahdollistaa puunkuljetusyhdistelmän ketteryyden merkittävän lisäämisen.

–  Teimme kärrystä nöyremmän, kuittaa Reijo lyhyesti, kun häntä pyydetään kuvailemaan keksintöään.

Yksinkertaisuudessaan kyse on perävaunun viidennestä kitkaohjatusta akselista. Täydellä kuormalla akseli estää mukavasti kärryn oikomisominaisuutta. Tyhjänä ahtaissa paikoissa vekslailtaessa takimmaisen akselin voi nostaa pystyyn 90 asteen kulmaan runkoon nähden. Peräylityksen lyhennyttyä kärryn nurkka ei ole käännöksissä alttiina kolhuille. Viides akseli voidaan asentaa käytettyyn neliakseliseen kärryyn, jolloin kokonaispaino saadaan helposti maksimiin.

– Nelisen vuotta minä tätä nostoakseliasiaa päässäni pyörittelin. Sitten prototyypin piirustukset olivat valmiit, tosin yhä edelleen vain omassa päässäni. Mutta eipähän kukaan pääse varastamaan piirustuksia, Reijo naureskelee.

Laitteisto on ollut menestyksekkäästi käytössä Kaakkois-Suomen puunkuljetuksessa. Laitteisto toimii sen verran hyvin, että nostoakselin sarjatuotanto on päätetty aloittaa. Valmistuspaikkakunnasta pitää pikapuoliin tehdä päätös Äänekosken ja Lappeenrannan välillä.  Reijon seuraava keksintö on välyksetön ja kaikkien kuorma-autojen runkoihin hetkessä sovitettava nosturiteline. Tämä innovaatio alkaa oikeastaan olla valmis esiteltäväksi. Joten jäämme odottelemaan.

Tahdon lujuus vie eteenpäin

Reijo Kankainen viihtyy työssään. Hiljattain 75 vuotta täyttänyt mies ajoi edellisen vuoden aikana autollaan 84 000 kilometriä. Ajojen lisäksi tulee varsinainen työ eli mittavat remontit ja huollot usein hankalissa oloissa. Joskus remontti tehdään tähtitaivaan alla reilun 40 asteen pakkasessa Venäjän arolla. Kankaisen mukaan arojen pureva viima yleensä hellittää, kun elohopea laskee alle 30 asteeseen.

Kerran reilun 40 asteen pakkasessa Reijo pysähtyi pieneen siperialaiskylään. Kaduilla oli poikkeuksellisen iloisia lapsia ja nuoria leikkimässä. Syykin ulkoilun riemuun löytyi; kouluun ei tarvitse mennä, kun pakkasta on yli 40 astetta.

Hanti-Mansk, Verhojansk ja Sotshi ovat Reijolle tuttuja paikkoja. Pisimmälle työmatkalle kertyi mittaa liki 7 500 kilometriä.

– Arolla pitää olla rohkea kuin iso russakka, eikä reissuun saa lähteä suupielet alaspäin, Reijo opastaa.

Reissut hän on tehnyt lähes poikkeuksetta yksin, sillä tarvittavaa apuvoimaa Venäjän laajoilta saloilta aina löytyy. Vuosikymmenten saatossa Reijo ei ole kokenut Venäjällä mitään uhkaavaa. Ei verinaarmuakaan missään erimielisyyksissä. Kaikki on mennyt sujuvasti, kun asenne ja naapuriin suhtautuminen on ollut asiallista.

Reijolla on jo 5,4 miljoonaa kolaritonta kilometriä takana. Hänen mukaansa ruumishuoneella ei kysellä kenen syy, joten liikennettä kannattaa seurata valppaasti.

Eläköitymistä ja remonttireissujen lopettamista Reijo ei ole edes harkinnut. Puolisolleen hän kuitenkin antaa varsin tarkan paluuajan reissuiltaan: Sitten tulen, kun rupeaa näkymään!