Suomalaiset myrskytuhoja korjaamassa

Suomalaiset myrskytuhoja korjaamassa

Keski-ja Pohjois-Ruotsissa vuoden 2013 loppupuolella riehuneet Hilde- ja Ivar -myrskyt pistivät puuta poikki noin kymmenen miljoonaa mottia. Savotta on sen verran suuri, että suomalaisten oli riennettävä länsinaapurin avuksi. Ruotsalaismetsissä ja -maanteillä on kymmeniä metsäkoneita ja puuautoja ajamassa tavaraa jalostuslaitoksille ja terminaalivarastoihin.

Kuopiolainen Antti Tukiainen ja tamperelainen Jouni Tamminen olivat puutavara-autoineen maaliskuun alkupuolella ensimmäisten joukossa Sundsvallin seudun myrskytuhoalueella. Voimassa oleva sopimus ulottuu heinäkuun loppuun, mutta yrittäjät uskovat, ettei savottaa saada siihen mennessä valmiiksi.

Jaakko Ahon BSlogistic on ollut aiemminkin auttamassa suomalaisyrittäjien arkea. Tamminen ja Tukiainen ovat virallisesti BSlogisticin aliurakoitsijoita. Molemmilla yrittäjillä on aiempaa kokemusta Ruotsissa työskentelystä. Eteläisen Ruotsin savotat muutamia vuosia sitten olivat siinä mielessä mukavampia, että kulkemiset hoituivat näppärämmin halpalentoyhtiöiden vuoroilla. Sundsvallin seutu on liikenteellisesti syrjässä, eikä sinne ole sujuvia ja edullisia joukkoliikenneyhteyksiä.

Yhteispelin aatelia

Sekä Jouni että Antti ovat erittäin tyytyväisiä ruotsalaiseen toimintakulttuuriin.

– Täällä on ymmärretty se seikka, ettei puutavara-autoa kannata pitää varastona. Purkauspaikalla olemme oikeutettuja euron minuuttikorvaukseen, mikäli kuorman purussa menee aikaa yli 20 minuuttia. Toistaiseksi emme ole tällä korvauksella pystyneet tiliä tekemään, sillä mittaus, punnitus ja kuormien purku käyvät ällistyttävän sukkelasti, Jouni Tamminen kertoo.

Antti ja Jouni kehuvat, että vuorokaudessa on parhaimmillaan saatu ajetuksi kuusikin kuormaa, mikä Suomessa ei millään onnistuisi. Toiminnassa on muutenkin vahvasti yhteispelin henkeä. Vastaanottopaikoilla on muun muassa murskekasat ja kaluston puhdistuspaikat aina kuskien vapaassa käytössä korvauksetta.

Ruotsissa ”diskuteerataan” ja tuumataan asioita yhdessä. Suomessa on yhä vallalla sanelupolitiikka ja patruunamentaliteetti. Metsänomistajat tulevat jutulle ja kaikki ovat positiivisella asenteella työn teossa mukana. Antti ja Jouni sanovat, että on mukavampi olla yrittäjänä, kun kokee vahvaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Kun kaiken ruotsalaisen sujuvuuden lisäksi taksat ovat kymmenyksen kotosuomea paremmat, niin ei ole ihme, että lähtijöitä länsinaapuriin tuntuu riittävän.

Kiire painaa päälle

Ruotsissa on erittäin tiukka ötökkälaki ja tuulenkaatojen pitää ehdottomasti olla pois tiettyyn päivämäärään mennessä. Ruotsalaiset ymmärsivät, että toiminnassa oli saatava iso pyörä pyörimään. Ilman EU:n turhanaikaista byrokratiaa ajoaikasäännöksiä rukattiin järkevämmiksi.

Nyt Keski-Ruotsin myrskytuhoalueella puutavaraa saa ajaa 60 tuntia viikossa ja yhdistelmän kokonaispaino saa olla 65 tonnia. Kuskin vuorokausilevoksi riittää kymmenen tuntia, jonka saa lyhentää kolme kertaa viikossa yhdeksään tuntiin. Viikkolevoksi on katsottu riittävän 24 tuntia.

–  Näillä ajoaikasäännöillä saa tehdä mukavasti töitä, koska purkaukseen ja lastaukseenkin menee oma aikansa. Mielenkiintoista asiassa on, että päätös tehtiin ripeästi paikallisin voimin. Suomessa moinen ei taitaisi EU:n pelossa onnistua, Jouni ja Antti toteavat.

Ruotsin poikkeussäännöt saattavat aiheuttaa ongelmia, kun kuski palaa Suomeen. Kortilla oleva ajoaika saattaa kiinnostaa virkaintoista poliisia, vaikka kuskilla oli näyttää Ruotsista saamansa poikkeuslupa. Kuskin pitää varmistua, että maavalikko on taatusti ollut Ruotsin kohdalla. Ohjeeksi voitaneen antaa mahdollisen sakon kiistäminen, jolloin asia katsotaan lopullisesti oikeudessa.

– Vuoro vaihtuu iltapäivällä kolmen ja kuuden välillä. Aamuvuoron kuski ajaa kuusi ja iltavuoron kuski viisi vuoroa viikossa. Sunnuntainakin olisi mahdollista ajaa, sillä sahat ottavat joka päivä vastaan tukkeja. Me olemme kuitenkin pitäneet lauantai-illan ja sunnuntain vapaata.

Tuttua tietotekniikkaa

Kuljetusmääräys tulee viivakoodina tabletille ja sen perusteella ajetaan. Tabletilla näkyy tarkasti kaikki olennainen tieto kuljetuksesta. Ruotsalaiset eivät kuitenkaan ole kovin innokkaita käyttämään tablettia, koska sitä on hieman hankala käsitellä puutavaran käsittelyn lomassa.

Suomalaiskuskien apuna oleva BSlogisticin Kent Bjälmsjö on havainnut, että suomalaiset puutavara-autojen kuljettajat ovat huomattavasti ruotsalaisia edellä tietotekniikan hyödyntämisessä.

Lanssien koot vaihtelevat melkoisesti. Pienimmillään ne ovat 150 motin kokoisia, mutta 1500 -kuutioisetkaan eivät ole harvinaisia. Onneksi pienet lanssit ovat yleensä lähellä toisiaan. Kuljettaja saa lanssin lopettamisesta 850 kruunun lisän, mutta jos lopetetulta lanssilta löytyy tarkistuksessa puuta, siitä napsahtaa reilun tuhannen kruunun sakko.

– Konemiehet eivät aina ole osanneet merkata lanssien paikkoja kyllin tarkasti. Puut ovat olleet joskus hukassa, vaikka tabletin tietojen mukaan pinon pitäisi löytyä. Mutta pienellä hakemisella puut ovat toistaiseksi löytyneet, kertoo Jouni.

Puut ovat vastaanottopaikalla tehtävään mittaukseen asti metsänomistajan puita. Kuski saa olla tarkkana, etteivät Holmströmin puut sekoitu Sundströmin puihin. Maalilla ja kuormaan heitettävillä välipuilla eri omistajien puut on saatu erotelluiksi. Koska ajot tapahtuvat melko pieneltä alueelta, puutavarakuormaajat jätetään lähes poikkeuksetta lanssille, jotta puuta saataisiin kyytiin mahdollisimman paljon.

Huollotkin pelaa

Volvolla ja Mersulla on liikkeet Sundsvallissa. Huoltojen kanssa ei taatusti tule ongelmia, sillä korjaamot ovat auki 6 – 22 välisenä aikana. Ruotsalaisten palveluasennetta kuvaa hyvin Antin autoon tullut turborikko. Perjantaina turbo sanoi sopimuksensa irti, mutta huoltosopimuksen perusteella uusi turbo kiidätettiin taksilla illaksi paikalle. Paikallinen korjaamo olisi vaihtanut turbon heti seuraavana yönä.

– Toppuuttelin asentajia ja sanoin että eiköhän sen ehdi päiväsaikaankin vaihtaa, muistelee Antti.

– Meillä on neljälle miehelle vuokrattuna hyvin varusteltu mökki, tai pienehkö talohan tämä oikeastaan on. Onneksi kulinaristina ja huippukokkina tunnettu Harri Blinnikka on yksi kuskeistamme, joten ruokahuoltommekin on huippuluokkaa. Täällä ei falukorvia sen kummemmin kuin pakastepitsaakaan syödä. Viihtyvyyden kannalta kunnon asunto ja mainio ruoka ovat tärkeitä tekijöitä, innostuvat Jouni ja Antti kehumaan.

Metsäkonemiehiäkin mukana

Evijärvinen koneurakoitsija Ville Paalanen tarttui oitis tarjoukseen, kun häntä kysyttiin moton kanssa Keski-Ruotsin myrskysavotoille. Helmikuun lopulla Ljungaverkin seuduille saapunut mies on tilanteeseen tyytyväinen. Rintamäen Hannu tuli samoihin aikoihin paikalle ajokoneensa kanssa. Sopimus Jälloskog AB:n kanssa on toistaiseksi kesäkuun loppuun asti voimassa, mutta yhtiöllä tuntuu olevan halua jatkaa sopimusta. Se olisi myös Villen mieleen.

Toiminta on organisoitu erittäin sujuvaksi urakoitsijan kannalta. Polttoaine käydään noutamassa yhtiön tankista ja kulutettu polttoaine vähennetään tilityksestä. Ville pitää käytäntöä varsin toimivana, sillä tankkauspaikka on työmatkan varrella.

Paalasen Ponsse Ergo H73 -kaatopäällä on saanut huhkia kolmessa vuorossa seitsemän päivää viikossa. Puuta on saatu hakatuksi jopa 600 motin vuorokausivauhtia. Kuskit vaihtuvat parin viikon välein, eikä Ruotsin keikalle ole tarvinnut kuskeja houkutella. Koneen huollot tehdään itse hieman lennossa, mutta Fränstassa on hyvä huolto, jos jotain vakavampaa sattuu.

– Täällä näyttäisi olevan kunnon metsää. Puut ovat pitkiä Pohjanmaan tumppeihin tottuneelle. Taksatkin ovat kohdallaan ainakin tuulenkaatojen korjuussa, Ville Paalanen summaa kokemuksiaan.

Myrskyn kaatamat puut ovat kaatuilleet usein ristiin rastiin, eli pyörremyrsky tai syöksyvirtaus on ollut asialla. Monilla kohteilla moottorisahamiehet kulkevat edellä sahaamassa puun tyvestä poikki. Tämä käsipelillä tehtävä irrotus säästää mukavasti kaatopään ketjua ja helpottaa muutenkin motolla työskentelyä. Louhikkoisessa ja äkkijyrkkiä kielekkeitä sisältävässä maastossa riittää vaikeusastetta yllin kyllin muutenkin.