fbpx
 

Aina valmiina! – Kauhavalainen Arto Vuorijärvi on vinssannut satoja uponneita koneita

Aina valmiina! – Kauhavalainen Arto Vuorijärvi on vinssannut satoja uponneita koneita

Kuten palokunnalla, Arto Vuorijärvellä punainen Scania on lähtövalmiudessa kellon ympäri. Puoliperälavetin päällä töihin pääsyä odottelee uusi suurtehovinssi, joka on rakennettu Rottne F12s:n alustalle. Sen edeltäjä, vuoden 1983 mallia oleva Rottne Blondin, ehti nostaa vuosien varrella satoja koneita ja on edelleen toimintakuntoisena hallissa.
Härmän lakeuksilla, näyttävän Scanian perässä puoliperälavetin päällä lepää Arto Vuorijärven suurtehovinssi, aina lähtövalmiudessa.

Kaikki sai alkunsa, kun Kauhavalla asuva Arto Vuorijärvi oli parikymppisenä töissä härmäläisen yrittäjän, teollisuusneuvoksen ja huvipuisto Powerparkinkin perustaneen Jorma Lillbackan tehtaalla. Alla oli metallialan koulutus ja mies täynnä nuoruuden intoa.

ARTIKKELI JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN
- Töitä sai kuitenkin tehdä vain kahdeksan tuntia päivässä, joten vuorokauden lopuille tunneille tarvittiin puuhaa. Työkaveri ajoi tuolloin metsäkonetta, ja hän kehotti tekemään vinssin. Siitä kaikki sai alkunsa, Vuorijärvi muistelee.

Ensimmäinen vinssi oli traktorivetoinen. Se toimi, mutta liikkuminen sen kanssa oli haasteellista.

- Ensin piti vähän tienata rahaa, sitten oli varaa päivittää kalustoa ja hankin Blondinin, Vuorijärvi jatkaa.
Pitkään uskollisesti palvellut Rottne Blondin on edelleen täysin toimintakuntoinen. – Koneen ulkonäkö pettää, sitä on ajoittain epäilty, mutta koiraa ei ole karvoihin katsominen, Vuorijärvi muistuttaa. Lavetti on Vuorijärven itse ruotsalaisesta puukärrystä muokkaama.

Satoja nostoja, onnistumisprosentti sata

Yli kolme vuosikymmentä kestäneellä vinssausuralla Vuorijärvi on ehtinyt vetää kuiville yli 800 konetta, eikä yksikään ole vielä jäänyt nostamatta. Kalusto on kestänyt, ainoastaan traktorivinssi on hajonnut kertaalleen Härmässä, mutta siitä on kolmekymmentä vuotta.

Pitkään uskollisesti palvelleen vinssin teoreettinen vetokyky oli 400 tonnia. Sen päävaijeri on pituudeltaan 120 metriä, mutta tarvittaessa vinssausvaijeria löytyy reilu kilometri.

- Koskaan ei voima ole loppunut kesken, mutta siitä huolimatta entistä tehokkaamman vinssin laitto pyöri ajatuksissa pitkään, Vuorijärvi kertoo.

- Kaiken pitää olla suurta, mitä Arto tekee, hänen vaimonsa Sari Vuorijärvi vahvistaa.
Lokipyörillä vetoteho saadaan tuplattua. Vinssausvaijeria riittää tarvittaessa pidempiinkin vetoihin.

Uusi vinssi valmistui yhteistyöllä

Blondinin korvaajaksi suunniteltiin ja luonnosteltiin uutta vinssiä vuosien ajan. Toden teolla projekti nitkahti liikkeelle, kun Suomen Työkoneelle tuli Ruotsista Rottnen F12s kohtuullisilla tunneilla.

- Pyysimme Artoa katsomaan konetta. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että isopyöräinen, mutta verrattain kevyt F12s täyttää kaikki alustakoneen vaatimukset, Tatu Rintamäki Suomen Työkoneelta kertoo.

Kun kone oli valittu, työt jaettiin niin, että Peuralan konepaja toimitti kulmavaihteet, ja oli muutenkin merkittävässä roolissa projektin aikana.

- Peuralan työpanos todella merkittävä, Vuorijärvi kiittelee.

Vuorijärvi vastasi itse metallitöistä ja Suomen Työkone Oy:n vastuulle jäi hydrauliikan suunnittelu ja toteutus.
Tatu Rintamäki ja Arto Vuorijärvi ovat tunteneet jo yli vuosikymmenen. Ensikohtaaminen tapahtui, kuinkas muuten, kuin vinssauksen merkeissä, nuoren Rintamäen jäätyä Timberjackilla pieneen jumiin.

- Arto halusi, että vanhasta poiketen veto tehdään täysin hydrauliseksi. Päädyimme pitkien pohdintojen jälkeen ratkaisuun, jossa on erikseen hydraulinen pikavaihde tyhjänä kelaamisen nopeuttamiseksi. Normaalilla vaihteella vetovoimaa on enemmän kuin tarpeeksi, ja vetoa voidaan säätää täysin portaattomasti, jolloin saadaan turvallinen ja tasainen vinssaustulos. Lisälauhdutin lisättiin järjestelmään, jolloin työskentely on mahdollista niin kesähelteillä, kuin kovilla pakkasillakin. Tämän ohella ankkurista tehtiin vanhasta poiketen sylintereillä nostettava, Suomen Työkoneen puolella suunnittelua johtanut diplomi-insinööri Rintamäki jatkaa.

- Itseltä olisi hydrauliikkatyöt jääneet tekemättä, mutta Tatu teki suunnittelun kanssa hyvää työtä ja lopputuloksesta tuli halutunlainen, Vuorijärvi kiittelee.

Vuorijärven osalta mennyt kesä kului omassa metallipajassa, kun koronavirus oli pyyhkinyt kaikki lomasuunnitelmat kalenterista.

- Kaikki pellit ovat tuuman vahvuisia. Työmaalle mentäessä koneen pitäisi olla mahdollisimman kevyt, vinssauksen alkaessa taas mahdollisimman raskas. Tämä lienee sieltä puolivälistä, eli ei varmaan miltään osin hyvä, Vuorijärvi väläyttää pohjalaista huumoriaan.
Rottnessa on puolikantavat telat, joihin Vuorijärvi on itse hitsannut 50 milliset latat tuomaan etenemiskykyä.

Nyt valmistuneessa koneessa tehoa on moninkertainen määrä edeltäjään verrattuna.

- Vinssauskyvystä riittää, kun toteaa sitä olevan riittävästi. Vetovoimaa on satoja tonneja, tilanteen mukaan vain lisätään lokipyöriä, jotka aina tuplaavat tehot. Teoreettisesti vaijeri on vinssauskaluston heikoin lenkki, mutta sekin on vahvempi kuin aiemmin, siitä ei jää mikään kiinni. Todellinen haaste ovat vinssattavan kaluston vetopisteet, Vuorijärvi kertoo.

Käytännön tilanteissa yleisin haaste onkin vinssattavan kaluston puolella. Vetopisteet saattavat olla liian heikkoja tai sitten niitä ei ole ollenkaan. Ja jos kone on pahemmin upoksissa, niin vetopisteiden esiin saaminen on jo urakka sinänsä.

- Esivalmistelut ovat yleensä tärkeämmät kuin itse veto. Ensin tarvitaan kohta, josta vedetään. Ja sitten kun kone lähtee nousemaan, niin sen alle täytyy saada jotain kantavaa. Parhaimmillaan tai pahimmillaan olen vetänyt yhtä konetta nevalla 250 metriä maan uumenissa. Ylös se nousi vasta kun tuli tie vastaan, Vuorijärvi muistelee.
Järeä ankkuri painautuu maahan, kun Vuorijärvi aloittaa vinssauksen.

Elokuun puolivälissä uusi kone kiilteli vielä uutuuttaan. Todelliseen testiin se ei ollut vielä päässytkään.

- Toistaiseksi olen käynyt nostamassa vasta yhden kaivinkoneen ja siirtänyt yhden suuremman kiven, Vuorijärvi toteaa.

Kyseinen kivi oli 150–200 tonninen, ja sitä vinssattiin noin 100 metriä pellolta puutarhaan, joten aivan pienestä vedosta ei ollut kyse, vaikka uuden koneen teoreettisesta maksimia ei oltu vielä lähelläkään.

Uusi kone oli määrä esitellä syksyn metkossa Suomen Työkoneen osastolla, mutta vallitsevan tilanteen takia suunnitelmat muuttuivat.
Uusi vinssauslaitteisto syntyi yhteistyöllä. Arto Vuorijärvi hoiti metallityöt, diplomi-insinööri Tatu Rintamäki Suomen Työkoneelta suunnitteli ja toteutti koneen hydrauliikan. Merkittävässä roolissa mukana projektissa oli myös Peuralan konepaja.

Turvallisuus edellä

Uponneen koneen nosto on aina pieni tapaus, joka tapaa houkutella paikalle uteliaita. Nosto onkin koneurakoitsijan, kuljettajan ja Vuorijärven yhteistyötä.

- Järki ei koskaan asu vain yhdessä päässä, vaan asioita mietitään yhdessä. Minä kyllä kokemuksellani kerron mielipiteen ja vaikutan asiaan, mutta viimeisen sanan sanoo aina maksaja, Vuorijärvi toteaa.

- Sen sijaan ylimääräisistä ihmisistä harvoin on mitään hyötyä. Olen aina sanonut, että kaikkien osapuolien turvallisuus on tärkeintä. Se, nouseeko kone vai ei, on toissijaista, Vuorijärvi korostaa.

Mikäli täydessä jännityksessä oleva vaijeri katkeaa, niin se heilahtaa kuin ruoska, jonka vauhti ei edes hidastu, kun ihminen osuu kohdalle.

- Turvallisuudesta ei voi tinkiä yhtään, muuten nämä hommat loppuvat lyhyeen.
Sari Vuorijärvi esittelee taulua, jonka hän on tilannut Artolle 50 vuotislahjaksi.

Kulunut vuosi ollut rauhallinen

Uransa aikana Vuorijärvi on nostanut noin 25 konetta vuosittain, karkeasti arvioituna lähtö tulee suunnilleen kerran kahdessa viikossa. Muina aikoina hän työskentelee kiireapulaisena maatilalla konehommissa, urakoi itse pikkukaivurilla tai paiskii metallihommia omassa verstaassa. Myös rahtia on ajettu ja satunnaisia siirtoja tehty. Kaikki hommat on kuitenkin sovittu siten, että lähtö vinssaamaan voi tulla koska tahansa. Tänä vuonna niiden suhteen on ollut hiljaisempaa

- Heti koronaviruspandemian puhjettua keikat vähentyivät. Olen vähän ihmetellyt miten se vaikutti tähänkin, vaikka muuten konealalla töitä on tehty aika lailla entiseen tahtiin.
Pitkään palvellut Rottne Blondin löytyy myös yrittäjän työhuoneesta pienoismallina.

Vuorijärven tekemistä nostoista kaivinkoneita on ylivoimaisesti suurin osa, jopa 90 prosenttia. Lisäksi joukkoon mahtuu jonkin verran harvestereita. Muina töinä vinssi nostaa mm. ojaan kaatunutta kalustoa yhteistyössä hinauspalveluiden kanssa.

- Kone kun alkaa painua, niin apua kannattaisi pyytää ajoissa, silloin selviää vähemmillä vaurioilla, Vuorijärvi tietää.

Aina ei vinssaajaa tarvita paikalle, mutta Vuorijärvi jakaa kyllä mielellään myös neuvoja etänä.

- Metsäkonekin kun ottaa mahasta kiinni, niin ei siinä enää mikään auta. Vieraalla kuskilla on usein turhan iso kynnys soittaa isännälle, mutta sitten kun vesi on penkillä ja moottori kastuu, niin hintalappu nousee korkeammaksi, Vuorijärvi tietää.
Lavetin veturina toimiva Scania on täynnä tyylikkäitä yksityiskohtia, myös valaistus ja äänet ovat kohdallaan. Penkissä käytetyssä Scania R520:n V8-moottorissa on yli 800 hevosvoimaa.

Harva moittinut hintaa

Vuorijärven vinssauspalvelun perusveloitus on viidestä tunnista ja matkakulut päälle. Yrittäjän mukaan harva on kuitenkaan onnistuneen noston jälkeen moittinut hintaa.

- Joskus on käynyt niinkin, että kone on uponnut, ja sitä on yritetty nostaa omien koneiden avulla, jolloin kiinni on jäänyt toinen ja kolmaskin kone, Sari Vuorijärvi muistaa.

- Tässä tapauksessa yrittäjä oli soittanut jo ensimmäisen koneen upottua, mutta pitänyt hintaa siinä vaiheessa vielä liian korkeana. Sitten kun kahdesta koneesta oli moottori kastunut, mieli muuttui, Arto Vuorijärvi jatkaa.
Puukot kertovat, että tullaan häjyjen mailta.

Myös Tatu Rintamäki ja Vuorijärvi tutustuivat alun perin vinssauksen merkeissä. Nuorena miehenä Rintamäki ajoi kesällä isänsä yrityksen Timberjack-mätästyskonetta, kun se sitten kerran nappasi pohjasta kiinni.

- Se oli varmaan vuonna 2009, kesäkuun alussa, viideltä aamulla. Minulle oli opetettu alusta alkaen, että jos kone istuu, niin sitten lopetetaan heti ja soitetaan mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, Rintamäki muistelee.

- Odotin, että hallilta tulee joku oma kone kone auttamaan, mutta isäni olikin soittanut Artolle ja tunnissa kone olikin jo irti, Rintamäki jatkaa.

Hän kertoo tuolloin vähän kyseenalaistaneensa, kannattiko niin pienen jumin takia edes ostaa ulkopuolista apua, mutta isä oli esitellyt vaihtoehtoisen kustannuslaskelman.

- Kone olisi hyvinkin saattanut irrota toisen oman koneenkin avustuksella, mutta jos lasketaan keskeytyneen työmaan kustannukset, siirrot ja muut omat kulut, niin olisiko se lopulta ollut säästöä, Rintamäki jatkaa.
Vuorijärvi on joutunut hitsaamaan vetokoukut kiinni, muutoin ne ovat joko suoristuneet vetovoimasta tai katkenneet juuresta.

Vinssauksia pitkin Suomea

Vuorijärven vinssauspalvelun toiminta-alueena on koko maa.

- Pitkin Suomea olen kulkenut, ja kerran käynyt Virossa ja Ruotsissa. Venäjälle ja Itä-Saksaankin on kysytty, mutta en lähtenyt, Vuorijärvi kuittaa.

Ulkomaan keikalla hätä on ollut iso, kun härmäläistä on tarvittu apuun.

- Virossa yhtä ja samaa putkea oli vedetty neljällä kaivinkoneella ja kahdella paikallisella vinssillä viikon verran, mutta homma oli edennyt vain metrin verran. Suomalainen yrittäjä soitti sitten kolmannen kerran mua paikalle, ja kolmen tunnin työllä koko putki oli vedetty.
Uudessa Rottnessa on panostettu työvaloihin.

Koneurakoitsijoille Vuorijärvi on suositellut uppoamisvakuutusta, jos pehmeillä mailla työskennellään.

- Minun tietääkseni ne ovat toimineet hyvin, jopa heikkoihin jäihin uponneiden kohdalla. Toisilla omavastuu on euromääräinen, toisilla prosentuaalinen. Joka tapauksessa vakuutuksen turvin voi hankkia sen avun, joka tarvitaan, eikä tarvitse murehtia kustannuksia. Lisäksi ne korvaavat myös koneelle aiheutuneet vahingot.

Vaikka vinssauksissa lähtökohta on usein saman tyyppinen, kahta täysin identtistä tilannetta ei ole tullut vastaan. Koneet, olosuhteet ja ihmiset ovat erilaisia, ja sitä myöten myös haasteet.

- Joskus vastustaa vähemmän, toisinaan enemmän. Aina on kuitenkin selvitty, Vuorijärvi päättää.
Vinssi.fi-sivustolla on pitkälti toisen tuhannen kuvan verran vinssaustilanteita dokumentoituna. Vuorijärven omista arkistoista kuvia löytyy vielä lisää.

Uuden vinssin tekniset tiedot:
  • Konemalli: Rottne F12s
  • Vuosimalli: 2008
  • Tunnit: 13000 h
  • Moottori: John Deere 6.8 litraa, TIER3 päästöluokitus
  • Pumppu: Rexroth A10VO 140cc
  • Työpaine: 220 bar
  • Virtaus: 220 l / min
  • Vetovoima: Enemmän kuin tarpeeksi!

Teksti ja kuvat: Tero Nurmi

Muita aiheeseen liittyviä

  • Puunkuljetukseen saatava lisää tekemisen meininkiä


    23 maaliskuun, 2018

    Kuljetusliike Veljekset Vartiamäki Oy:n historia lähtee 1960-luvulla aloitetusta maidon kuljetuksesta. Pikku hiljaa mukaan tuli puunajo traktorilla. Kun veljeksillä oli työhaluja,…


    Lue lisää
  • Kahdeksan kimppa kannattaa


    7 elokuun, 2020

    Reilun kymmenen vuotta sitten Stora Enso esitti, että Mikkelin alueelta pitäisi löytyä isompia puumääriä hakkaava yritys, jonka kanssa Enso sitten…


    Lue lisää
  • Mahindra & Mahindra kasvattaa omistusosuuttaan Sampo-Rosenlew Oy:stä


    24 syyskuun, 2020

    Mahindra & Mahindra Ltd (Mahindra) on tänään nostanut osakeomistustaan Sampo-Rosenlew Oy:stä 74,97%:n. Mahindra on ollut Sampon osakkeenomistajana heinäkuusta 2016 alkaen….


    Lue lisää
  • Ruotsista mallia?


    24 syyskuun, 2019

    Metsäalan kuljetusyrittäjien Mittia: Skogstransport-seminaarimatkaan kuului myös tutustuminen SCA Skogin toimintaan Sundsvallissa. Ruotsalaisten tapa järjestää toiminta keräsi kiitosta suomalaisilta puutavara-autoilijoilta ja…


    Lue lisää