Hyvällä istutusketjun suunnittelulla ja toteutuksella vähennetään talvituhojen riskiä metsänuudistamisessa

Metsänuudistamistöiden huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella voidaan vähentää ahavatuhojen riskiä ja parantaa kuusen taimien toipumisennustetta. Erityisen tärkeää on noudattaa olemassa olevia suosituksia istutusajankohdista, taimien välivarastointiajoista ja istutussyvyydestä.

Luonnonvarakeskuksen ja yhteistyökumppaneiden tutkimuksessa selvitettiin vuonna 2019 istutetuissa kuusen taimikoissa keväällä 2020 havaittuja tuhoja ja taimien toipumista.

Pakkasvarastoitujen taimien myöhäinen istuttaminen kesällä vaarantaa taimien karaistumisen syksyllä

Tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa istutetuilla, laatikkoon pakatuilla taimilla ahavatuhot (kevättalven auringonpaisteesta ja veden puutteesta johtuva neulasten ruskistuminen) olivat yleisempiä ja vakavampia kuin avoalustoille pakatuilla taimilla. Toukokuussa istutetuilla taimilla tuhoja oli vähemmän. Kesä-heinäkuun taitteessa istutetut taimet olivat pakkasvarastoituja taimia. Niiden kasvukausi oli jäänyt liian lyhyeksi eli ne eivät ehtineet karaistua ennen syyskuun lopulla esiintyneitä yöhalloja.

Mainos, juttu jatkuu alla

Mainos päättyy

– On tärkeää, että taimet otetaan pakkasvarastosta viimeistään 20. kesäkuuta. Jos istutettava taimialkuperä on selvästi uudistusalaa eteläisempää, tarvittava kasvukausi on pidempi, ja pakkasvarastointikin on lopetettava jopa edellä mainittua päivämäärää aiemmin, ohjeistaa Luken erikoistutkija Jaana Luoranen.

Syysistutuksissa taimien juurtumattomuus lisää talvituhoriskejä

Ahavatuhojen riski oli suuri myös syysistutuksissa. Lisäksi taimet toipuivat huonommin kuin muina istutusajankohtina. Avoalustoille pakattujen taimien tuhoriski oli pienempi kuin laatikkotaimilla. Myös niiden toipumiskyky oli syksyllä parempi kuin laatikkotaimilla.

Syynä suurempiin tuhoihin ja heikkoon toipumiseen oli taimien juurtumattomuus ennen talvea. Juurtumattomat taimet eivät pysty ottamaan maasta vettä ennen talvea, jolloin versot kuivuvat helpommin talvella ja keväällä. Heikosti juurtuneet taimet myös aloittavat juurten kasvun ja vedenoton seuraavana keväänä hitaammin kuin paremmin juurtuneet taimet. Tällöin taimien toipuminen talvituhoista heikkenee.

Pitkä välivarastointi lisää tuhoriskejä

Taimien varastoiminen välivarastoilla pitkään etenkin pahvilaatikoissa, mutta myös avoalustoilla, lisäsi taimien tuhoriskiä kesä-, heinä- ja syyskuun istutuksissa. Toukokuussa taimet voivat olla välivarastolla pari viikkoa (lämpimällä säällä vähemmän), kesäkuun alussa viikon ja myöhemmin vain pari päivää. Pidemmät varastointiajat pahvilaatikoissa heikentävät taimien juurtumista ja yleiskuntoa sekä lisäävät taimien alttiutta muille tuhoille, kuten ahavalle. Avoalustalla varastoiduilla taimilla pidentynyt varastointiaika lisää kuivumisriskiä, jos taimien päivittäisestä kastelusta ei ole huolehdittu.

Mainos, juttu jatkuu alla

Mainos päättyy

Tutkimusaineistosta voitiin havaita, että taimien varastointi oli useissa tapauksissa, syystä tai toisesta, pitkittynyt. Istuttaminen tuoreeseen muokkausjälkeen vähensi hieman tuhoriskiä, mutta taimien pidempi välivarastointiaika heikensi taimien toipumista tuhoista. Uudistamisketjun huolellinen suunnittelu ja oikea toteutusjärjestys on tärkeää, jotta kaikki vaiheet saadaan tehtyä ajallaan.

Oikea istutussyvyys voi ratkaista taimen kohtalon

Ahavatuhot olivat yleisempiä ja tuhoista toipuminen heikompaa mättäissä, jotka oli tehty hakkuutähteiden päälle tai jotka olivat humuspitoisia. Näissä istutuskohdissa taimien vedensaanti sekä syksyllä että keväällä on heikompaa. Ahavatuhot olivat yleisempiä myös karkeaa maalajia olevilla aloilla. Niissä kuusen taimet kärsivät helposti kuivuudesta. Jos taimi kärsii kuivuudesta jo syksyllä, haihtuu vesi nopeammin talven ja kevään aikana, mikä lisää ahavariskiä.

Hienojakoiset maat ja turvemaat säilyvät keväällä pidempään jäässä. Niillä havaittiinkin enemmän ahavatuhoja. Varjostava metsänreuna lisäsi tällaisilla alueilla kuitenkin taimien toipumisen todennäköisyyttä.

Taimien vedensaannin turvaamisessa on tärkeää myös taimien riittävä istutussyvyys. Yli viiden senttimetrin syvyyteen istutetut taimet toipuivat tutkimuksen mukaan tuhoista paremmin kuin 2–3 senttimetrin syvyyteen istutetut taimet. Kaikki tutkimusaloilla havaitut rousteen eli pintaroudan nostamat taimet kuolivat.

Mainos, juttu jatkuu alla

Mainos päättyy

Ahavatuhoja esiintyi jonkin verran todennäköisemmin mäen päällä kuin tasamaalla ja vähemmän pohjoisrinteellä. Etelän ja lännen puolella sijaitseva varjostava metsänreuna myös vähensi jonkin verran tuhoriskiä ja toipuminen oli todennäköisempää, jos reunametsän puulaji oli havupuuvaltaista.

– Uudistusalatekijöihin metsänomistaja ei voi vaikuttaa, koska koko alue on istutettava. Useimpiin ja eniten ahavatuhoriskiin ja toipumiseen vaikuttaviin tekijöihin voimme kuitenkin vaikuttaa, Luoranen korostaa.

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Luken, Metsähallituksen, Metsä Groupin, UPM:n, Svenska Skogsplantorin sekä Etelä-Savon, Kangasniemi-Pieksämäen, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Savotan metsänhoitoyhdistysten kanssa.

Muistilista onnistuneeseen metsänuudistamiseen

1. Suunnittele koko viljelyketju huolella: jos maanmuokkausta ei ole tehty, älä ota vielä taimia vastaan.

2. Varmista, että taimet ovat istutusajankohtaan ja alkuperältään uudistusalalle sopivia.

Mainos, juttu jatkuu alla

Mainos päättyy

3. Laatikkoon pakatut taimet eivät ole huoltovapaita. Kun pakkasvarastoidut taimet ovat sulaneet, avaa laatikon kannet ja huolehdi, että taimet saavat valoa ja vettä.

4. Huolehdi taimien kastelusta koko varastoinnin ajan.

5. Istuta taimet mahdollisimman nopeasti niiden vastaanottamisen jälkeen: toukokuussa kahden viikon, kesäkuun alussa viikon ja myöhemmissä istutuksissa parin päivän sisällä niiden saapumisesta.

6. Istuta vain hyvin kasteltuja taimia.

7. Istuta vain hyväkuntoisia taimia. Istutushetkellä huonokuntoinen taimi on herkempi myöhemmille tuhoille.

Mainos, juttu jatkuu alla