Koneyrittäjien liittovaltuusto: Huoltovarmuus päätöksenteon ytimeen

Päätösten vaikutukset huoltovarmuuteen tulee nostaa kaikessa päätöksenteossa yhdeksi keskeiseksi arviointikriteeriksi, vaati Koneyrittäjien liittovaltuusto 22.4.2022 Helsingissä.

Päätösten ympäristö-, yhdenvertaisuus- ja yrittäjyysvaikutukset ovat nousseet kriteereiksi, kun olemme halunneet monipuolistaa ja parantaa lainsäädännön ja eri päätösten vaikuttavuuden arviointia. Samalla olemme unohtaneet arvioinnista tärkeän seikan: päätösten vaikutukset huoltovarmuuteemme.

Korona herätti meidät kysymään, miten olimme varautuneet pandemiaan. Valitettavasti jouduimme toteamaan, että emme olleet varautuneet, vaikka itse uhka oli selkeästi tiedostettu.

Kollektiivinen sokeus on inhimillistä, mutta samassa asiassa toiseen kertaan unohtamista pidetään yleensä jo tyhmyytenä. Emme ole nähneet Venäjän uhkaa silmiemme edessä, kun emme ole sitä halunneet nähdä.

Olemme luottaneet markkinoiden toimivuuteen kaikissa olosuhteissa ja nyt jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä varautumistamme toden teolla koetellaan Venäjän hyökkäyksen ja sitä seuranneiden markkinoiden sulkeutumisten vuoksi.

Nyt meidän on pakko käydä kaikki yhteiskuntamme haavoittuvuudet läpi ja varmistaa, että leipää ja lämpöä suomalaisille riittää rajojen sulkeutuessakin.

Valtioneuvosto on linjannut, että hyödynnämme turvetta nyt käsillä olevassa kriisissä, mutta se ei ole saanut aikaiseksi päätöksiä sen toteuttamiseksi. Huolto- ja toimitusvarmuuden kustannuksia pallotellaan nyt valtiovallan ja kaukolämpöyhtiöiden välillä, ja tilanteessa näkyy myös kuntien omistajaohjauksen ilmeinen heikkous.

Liikennesektorilla meidän tulee priorisoida huoltovarmuuden kannalta elintärkeitä kuljetuksia ja niiden vaatimaa väylien perusparannusta ja ylläpitoa. Nykyisellään esimerkiksi elintarvike-, energia- ja metsäteollisuuden raaka-ainehuollon vaatimat kuljetukset eivät saa niille kuuluvaa painoarvoa väylähankkeiden arvioinnissa. Esimerkiksi Venäjän kauppaan perustuvilta ratahankkeilta ja myös tunnin junilta katosi aiemmat perustelut sodan ja koronan myötä. Huoltovarmuustarkastelussa niiden mielekkyys vähenee edelleen.

Nyt kotimaan metsien pitäisi täyttää niin hakekattilat kuin teollisuudenkin raakapuutarpeet. Samalla metsien käytön arvo tulee uuteen rooliin, kun puntarissa on muutakin kuin ilmastokysymykset. On myös hyvä muistaa, että turpeen käyttö pienentää painetta metsien käyttöön, jolloin eri tavoitteiden yhteensovittaminen helpottuu.

Vain huolehtimalla yhteiskuntamme perustarpeista sekä kyvystä kohdata häiriö ja kriisejä voimme kantaa vastuuta myös niiden yli menevistä tavoitteista.