MTK:n Tero Hemmilä: Metsiin nojaava ilmastopolitiikka on ajautunut sivuraiteelle
Metsäkeskustelu on ajautunut MTK:n uuden puheenjohtajan Tero Hemmilän mukaan ristiriitaiseen ja tarkoitushakuiseen asetelmaan. - Metsät nähdään ilmastopolitiikan ongelmana, vaikka ne ovat tosiasiassa olennainen osa ratkaisua. Metsäkeskusteluun tarvitaan kokonaisvaltaisempaa ajattelua, faktoja ja yksityisen omaisuuden suojan kunnioittamista.
Metsänomistajista ei pidä tehdä ilmastopolitiikan maksajia
- Metsiin liittyviä kysymyksiä tarkastellaan paloittain, hiilinieluina, hakkuumäärinä tai suojeluprosentteina ilman, että ymmärretään kokonaisvaikutuksia metsänomistajille, kansantaloudelle tai ilmastolle. Näin päädytään väistämättä vääriin johtopäätöksiin, mikä ei ole metsänomistajien, mutta ei myöskään Suomen tai ilmastotavoitteiden edun mukaista.
Hakkuukiellot myrkkyä talouden kasvuodotuksille
Viime vuosien metsäkeskustelua on hallinnut huoli hiilinielujen heikkenemisestä. - Metsien hakkuut nostetaan tikun nokkaan, vaikka fossiilisten polttoaineiden alasajon tulisi olla ilmastopolitiikan ydintä. Suomen metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan ja puusto on edelleen vahva hiilinielu. Hiilinielulaskelmia heiluttavat erityisesti maaperäpäästöt, joiden mittaamismenetelmät ovat erilaisia jäsenmaissa.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
- Kun maaperäpäästöt kasvavat ilmaston lämpenemisen seurauksena, hakkuiden vähentäminen ei ole ratkaisu ongelmaan. Metsätalous ei ole ilmastonmuutoksen syy, eikä siitä pidä tehdä muutoksen maksumiestä, Hemmilä muistuttaa.
Hakkuiden vähentäminen tuo Hemmilän mukaan kansantalouteen miljardimenetyksiä ja voi johtaa siihen, että hakkuut siirtyvät Suomen ulkopuolelle maihin, joissa metsien hoito ja ilmastovaikutukset ovat huomattavasti heikommalla tasolla.
- Kun Suomi on vientivetoinen kansantalous, talouskasvun tukahduttaminen hakkuukielloilla ja rajoituksilla samalla kun julkiset menot kasvavat, on yhtälö, joka ei toimi.
Metsänomistajat turhautuneita syyllistämiseen
Metsänomistajien turhautuminen metsäkeskustelun syyllistäviin asenteisiin näkyy Hemmilän mukaan selvästi mielipidemittauksissa. - Syyllistävä puhetapa ja jatkuvat vaatimukset rajoituksista koetaan epäoikeudenmukaisiksi. Metsät mielletään julkisessa keskustelussa usein ”yhteiseksi omaisuudeksi”, vaikka valtaosa Suomen metsistä on yksityisessä omistuksessa.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
- Kun yli puolet Suomen metsistä on yksityisten omistuksessa, he ovat jo sitoneet valtavan määrän hiiltä metsäomaisuudellaan. Jos tuo hiilimäärä hinnoiteltaisiin markkinoilla, puhuttaisiin erittäin merkittävistä rahasummista, Hemmilä huomauttaa.
Hemmilän mukaan metsänomistajat eivät ole ilmastotalkoiden vapaamatkustajia tai haluttomia siihen osallistumaan. - Päinvastoin. Vapaaehtoisen suojelun eli niin hiljaisen suojelun piirissä on yli miljoona hehtaaria metsää, mikä vastaa lähes 200 Nuuksion kansallispuistoa.
- Tahtoa metsien vastuulliseen hoitoon ja suojeluun löytyy, mutta metsäomaisuutta ei voi ottaa ilman korvausta. Tämä koskee myös esillä olleita ehdotuksia hakkuiden rajoituksista. Perustuslain suojaama yksityinen omaisuus on metsäpolitiikan peruskallio.
Hiilen sidonnasta ja luontoarvoista kaupallisia ratkaisuja
Metsiin kohdistuvia erilaisia käyttötarpeita voidaan ratkaista tulevaisuudessa markkinaehtoisilla mekanismeilla. – Hiilikauppa, luontoarvokauppa ja muut kaupalliset instrumentit voivat tarjota metsänomistajille keinon osallistua ilmasto- ja luontotavoitteisiin oikeudenmukaisesti.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
- Luontoarvoilla pitää olla hinta. Jos niillä ei ole kysyntää eikä markkinahintaa, ne jäävät helposti pelkiksi poliittisiksi iskulauseiksi, kuten tähän saakka on käynyt. Jokaisen oikeus ei voi tarkoittaa sitä, että luontoarvojen kaupallistamisessa metsänomistaja jää nuolemaan näppejään.
Puurakentamista Hemmilä pitää Suomelle valtavana mahdollisuutena. –Se yhdistää ilmastohyödyt, teollisuuden ja metsänomistajien edun. Puun hiilijalanjälki on moninkertaisesti pienempi kuin betonin tai teräksen, ja puuhun sitoutunut hiili säilyy rakennuksissa varastoituneena koko elinkaarensa ajan.
- Vaikka puurakentaminen on ilmastoteko, sitä koskeva vähähiiliseen rakentamiseen ohjaava lainsäädäntö jäi torsoksi. Vaikka rakentamisen päästöt ovat valtavat, meillä ei ole löytynyt poliittista tahtotilaa tehdä vähähiilisestä rakentamisesta ilmastopolitiikan työkalua.
EU tullut kansallisen metsäpolitiikan tontille
Kun EU:sta on viime vuosina tullut poikkeuksellisen paljon metsiin vaikuttavia aloitteita, se on johtanut kansallisen toimivallan kaventumiseen metsäpolitiikassa. - EU pyrkii vaikuttamaan kansalliseen metsäpolitiikkaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikan kautta. Kuten metsäbiotalouden tiedepaneeli on osoittanut, metsäaloitteiden yhteisvaikutuksia ei ole riittävästi selvitty. Esimerkiksi ennallistamisasetuksen kustannukset voivat nousta miljardeihin.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
- Jäsenmaihin ei voida soveltaa samaa metsäpolitiikkaa, koska olosuhteet ovat erilaisia. Suomessa metsäsektorin talous- ja työllisyysvaikutukset ovat suhteellisesti jäsenmaiden suurimmat.
Hemmilän mukaan MTK tulee jatkamaan uuden puheenjohtajan aikana aktiivista, faktoihin nojaavaa ja ratkaisukeskeistä edunvalvontaa EU:n suuntaan. – Pidän tärkeänä, että uusi komissio toteuttaa ohjelmaansa kirjaamaa tavoitetta siirtää metsäbiotalouden painopistettä ilmasto- ja ympäristötoimista kohti metsien kestävää käyttöä ja metsäteollisuuden kilpailukyvyn turvaamista.
- Meillä on vahva näyttö kestävästä metsätaloudesta, ja siksi metsäpolitiikan ensisijaisen päätösvallan tulee säilyä perussopimuksen mukaan kansallisissa käsissä.
Metsät ovat osa Suomen huoltovarmuutta
Hemmilä muistuttaa, että metsäsektorin merkitys kasvaa maakunnissa. - Metsät luovat työpaikkoja, pitävät yllä infrastruktuuria ja tukevat alueiden elinvoimaa. Samalla ne ovat osa huoltovarmuutta ja turvallisuutta. Metsä ei ole vain luontoarvo, vaan osa yhteiskunnan perusrakenteita.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
- Metsäkeskustelun polarisaatio näkyy erityisesti kaupunkien ja maaseudun välillä. Tutkimusten mukaan metsätietämys on heikointa alueilla, joissa keskustelua käydään äänekkäimmin. Tämä on myös viestinnällinen haaste, kun erilaiset arvot haastavat faktoja.
