Metsän monimuotoisuus palaa palamalla – Metsähallitus ennallisti metsää Parkanossa

Metsähallituksen Luontopalvelut toteutti tiistaina 23. kesäkuuta ennallistamispolton Parkanon Varpunevan luonnonsuojelualueella. Noin 3,5 hehtaarin laajuinen poltto on osa luonnon monimuotoisuuden edistämistä, ja vastaavia ennallistamispolttoja pyritään alueella tekemään noin kymmenen vuoden välein.

Varpunevan kohde on entistä talousmetsää, jonka rakenne on yksipuolistunut pitkän metsätalouskäytön seurauksena. Ennallistamispoltolla pyritään palauttamaan metsän rakennetta luonnontilaisemmaksi sekä lisäämään alueen lajiston monimuotoisuutta.

– Polton seurauksena alueella käynnistyy luonnonmetsälle tunnusomainen kasvillisuuden ja eläinlajiston kehitys, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Pekka Vesterinen Metsähallituksen Luontopalveluista.

Ennallistamispoltto toteutettiin osana Priodiversity LIFE -hanketta, jonka tavoitteena on pysäyttää luontokatoa Suomessa.

Osa Hämeenkankaan–Pohjankankaan palojatkumoa

Varpunevan kohde kuuluu Hämeenkankaan–Pohjankankaan palojatkumoalueeseen, jossa ylläpidetään metsäpaloista riippuvaista lajistoa ja elinympäristöjä osana laajempaa suojelualueverkostoa. Tavoitteena on toteuttaa alueella ennallistamispolttoja noin kymmenen vuoden välein.

Palojatkumoalueeseen kuuluu muun muassa harjualueita, Pohjankankaan ampuma-alue sekä osa Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuistosta. Puolustusvoimien alueella toistuvat maastopalot ovat osaltaan ylläpitäneet paloihin sopeutunutta lajistoa.

Parkanossa edellinen ennallistamispoltto tehtiin vuonna 2013. Viimeisin palojatkumoalueen poltto toteutettiin vuonna 2024 Jämillä, jossa Metsähallituksen Metsätalous Oy teki kulotuksen.

Luonnonsuojelualueiden ennallistamispolttojen lisäksi Metsähallituksen Metsätalous Oy tekee kulotuksia valtion monikäyttömetsissä. Kulotuksia toteutetaan ensisijaisesti luonnonhoidollisista syistä, mutta ne tukevat myös metsänhoidon tavoitteita.

Hallitut metsäpalot lisäävät monimuotoisuutta

Ennallistamispoltoilla jäljitellään luonnollisia metsäpaloja, jotka ovat aiemmin olleet olennainen osa boreaalisten metsien kehitystä. Tehokkaan palontorjunnan vuoksi luonnonpalot ovat nykyisin harvinaisia, minkä vuoksi niiden vaikutuksia korvataan hallituilla poltoilla.

Poltossa syntyy kuollutta ja hiiltynyttä puuta, jota monet uhanalaiset lajit tarvitsevat elinympäristökseen. Samalla metsään muodostuu eri-ikäisiä ja -rakenteisia puuston osia, kun osa puista kuolee, osa kelottuu vähitellen ja osa säilyy elossa. Palanut maapohja tarjoaa myös hyvän kasvualustan uudelle puustolle, jolloin metsä uudistuu luonnonmukaisesti.