Koneyrittäjät: Sikaruttorajoitusten kustannukset eivät voi jäädä yksittäisten metsäkoneyrittäjien kannettaviksi

Afrikkalaisen sikaruton vuoksi perustettu tartuntavyöhyke on pysäyttänyt metsätaloustyöt osassa Kaakkois-Suomea. Koneyrittäjät ry vaatii eläintautilainsäädäntöön muutoksia, jotta tuotannon keskeytymisestä aiheutuvat taloudelliset menetykset korvattaisiin myös metsäkoneyrittäjille.

Ruokavirasto perusti viime viikolla afrikkalaisen sikaruton leviämisen estämiseksi tartuntavyöhykkeen, jolla kaikki metsätaloustyöt on toistaiseksi kielletty. Alue kattaa Virolahden ja Miehikkälän kunnat sekä Lappeenrannan eteläpuoliset alueet.

Koneyrittäjien toimitusjohtaja Matti Peltola muistuttaa, että vakavan eläintaudin torjuminen edellyttää tehokkaita toimia, mutta niiden taloudelliset seuraukset eivät saa jäädä yksittäisten yrittäjien maksettaviksi.

– Tämän vakavan eläintaudin torjumiseksi on luonnollisesti tehtävä kaikki tarvittava, mutta samalla on syytä kantaa yhteisvastuuta aiheutuvista kustannuksista, Peltola toteaa.

Nykyisen eläintautilain mukaan valtio korvaa tartunta-alueella vaadittavista puhdistus- ja desinfektiotoimista aiheutuvat kustannukset. Koneyrittäjien mukaan nämä ovat kuitenkin pieniä verrattuna tuotannon keskeytymisestä syntyviin menetyksiin.

Yhdellä puunkorjuuketjulla – hakkuukoneella ja metsätraktorilla – tulonmenetys on yhden työvuoron aikana noin 1 700 euroa päivässä ja kahdessa vuorossa noin 3 400 euroa päivässä.

Monilla yrittäjillä ei myöskään ole mahdollisuutta siirtää kalustoaan nopeasti töihin tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle, sillä metsäkoneurakointi perustuu pitkäaikaisiin vuosisopimuksiin.

– Laki tunnistaa suoraan vain maatalousyrittäjille aiheutuneet tuotannonmenetykset, mitä voi pitää aukkona tai villisian mentävänä porsaanreikänä laissa, Peltola sanoo.

Ruotsin käytäntö esimerkkinä

Koneyrittäjät muistuttaa, että Ruotsissa vastaavassa tilanteessa valtion varoista korvattiin myös metsäkoneyrittäjien seisonta-ajasta aiheutuneita tulonmenetyksiä.

Järjestön mukaan Ruokaviraston tulisi antaa selkeät ohjeet korvauskäytännöistä ja huomioida myös Ruotsissa tehdyt ratkaisut, jotta eläintautien torjunta perustuisi mahdollisimman yhtenäisiin käytäntöihin EU:ssa.

Lainsäädäntö kaipaa päivitystä

Peltolan mukaan eläintautilainsäädäntö ei nykyisellään huomioi riittävästi luonnonvaraisten eläinten aiheuttamien torjuntatoimien vaikutuksia metsätalouteen.

Hänen mukaansa lakia tulisi päivittää viimeistään nyt, kun riski afrikkalaisen sikaruton leviämisestä nykyistä laajemmalle alueelle on todellinen.

– Rajoitustoimista aiheutuvat välittömät tuotannon menetykset eivät saa jäädä yksittäisen pienyrittäjän harteille.

Peltola korostaa myös metsäteollisuuden, metsänhoitoyhdistysten ja rahoitusyhtiöiden vastuuta tilanteessa.

– Tässä tilanteessa toki myös koneyritysten asiakasyrityksillä eli metsäteollisuudella ja metsänhoitoyhdistyksillä on iso rooli korvaavien urakoiden löytymisessä. Samoin rahoitusyhtiöiltä vaaditaan nyt malttia.