fbpx
 

Erilainen, erikoinen Pohjois-Korea

Erilainen, erikoinen Pohjois-Korea

Teimme matkan Pohjois-Koreaan Kiinan kautta. Ensin lensimme Pekingiin ja sieltä junalla Pjongjangiin. Vuorokauden kestäneen matkan matkan aikana oli hyvä huomioida ympäristöä ja ottaa valokuvia, mielenkiintoisiakin. Majoituimme Pjongjangissa viiden tähden Hotel Koryoon. Heti hotelliin saavuttuamme opas teki selväksi, että jos jossain julkaisussa on maan päämiesten kuvia, niin niitä ei saa taittaa eikä laittaa roskikseen. Eräs suomalainen turisti oli näin tehnyt ja hänet poistettiin välittömästi maasta. Suomalaiset turistit eivät ole Pohjois-Koreassa kovin yleisiä, sillä pari vuotta sitten suomalaisille myönnettiin yhteensä 160 viisumia. Hotellissa oli yli 500 huonetta, mutta asukkaita siinä ei ollut montaa kymmentä. Vaikka maassa on pulaa ruuasta, se ei hotellissa näkynyt. Aulassa oli hyvä turistikauppa, kaikkia yleisiä länsimaisia tavaroita oli saatavilla. Jotenkin päälle tuli samanlainen valju olotila kuin ennen neuvostoliiton aikana, meitä seurataan. Ja todistettavasti Pjongjangin hotelleissa salakuunnellaankin. Hotellin ikkunasta katsottaessa liikenne oli uskomattoman vähäistä, ottaen huomioon, että kaupungissa asuu kolme miljoonaa ihmistä. Illalla taas hämmästytti pimeys. Neonvaloja ei vilkkunut, kerrostalojen ikkunatkin olivat hyvin valottomia. Rakkaitten johtajien kuvat olivat sentään valaistuja. Syykin toki on selvä: maassa on ankara sähköpula. On selvää, että monenlaisia lavastuksia positiivisemman mielikuvan saamiseksi oli paljon. Hotellin edessä oli jälkeenpäin rakennettuja liiketiloja, mutta hotellin ikkunasta seurattuani yhdestäkään liikkeestä ei tullut tai mennyt ainuttakaan ihmistä. Pjonjang on suljettu kaupunki. Sieltä ei saa poistua, eikä sinne saa tulla ilman lupaa ja sama koskee muitakin paikkakuntia. Toisaalta se ei ole käytännössä mahdollistakaan kuin polkupyörällä, koska minkäänlaista julkista liikennettä ei ole. Autoja ei ole kuin korkeilla virkamiehillä ja puolue-eliitillä. Ulkomaalaiset saavat liikkua Pohjois-Koreassa vain hallituksen hyväksymien matkaoppaiden seurassa. Omatoiminen liikkuminen Pjongjangissa ja muuallakin on ankarasti kiellettyä. Hotellin ulko-ovelta ei saanut poistua yli kymmentä metriä. Matkapuhelimia tai muuta elektroniikkaa ei ole saanut ennen viedä maahan, mutta kielto poistui tänä vuonna (2013). Toisaalta ei niillä siellä mitään tee, kun ei ole verkkoa. Paluumatkalla kameroiden kuvat yleensä tarkistetaan ja negatiivista vaikutelmaa antavat kuvat tuhotaan. Tässä kohtaa kahden kamerakortin taktiikka oli poikaa. Meidän matkalla tullimiehiä näytti kiinnostivan enemmän kamerassa olleet muissa maissa otetut kuvat. Näin se tieto ulkomaailmasta leviää! Juche-aate Pohjois-Korean virallisena politiikkana on juche–aate. Se on Kim Il-Sungin muotoilema versio marxilais-leninismistä korealaisiin tarpeisiin. Sen kehitti Kim Il-Sung teini-ikäisenä 1930-luvulla, kansalle se esiteltiin vuonna 1955.  Aate korostaa erityisesti riippumattomuutta ja omavaraisuutta politiikassa, taloudessa ja sotilaallisissa kysymyksissä. Käytännössä aatteen tarkoitus on pönkittää puolueen ja diktaattorin asemaa. Maassa käytetään Juche-kalenteria. Se alkaa Kim IL-Sungin syntymästä 15.4.1912, jolloin syntymävuosi on 1. juche vuosi. Nyt on siis juche vuosi 102. Suuren Johtajan syntymäpäivä 15.4. on maan suurin juhlapäivä, auringon päivä. Sotamuseo Aivan äskettäin valmistuneen valtavan kokoisen sotamuseon jo pelkkä aula oli mykistävä. Aulassa oli korokkeella noin kuusi metriä korkea Kim Il-Sungin patsas, joka upean valaistuksen, marmoriportaikkojen ja -pylväiden, kullattujen koristeiden, kristallikruunujen ja taustalla pauhaavan musiikin johdosta teki paikasta aivan epätodellisen. Tästä toivuttuamme opas lähti esittelemään museota. Rakennuksessa oli kymmeniä huoneita, jotka kukin esittelivät jotain Korean sodan aikaista taistelua. Yhteistä näille huoneille oli se, että jokaisessa oli 2-3 Suurta ja Rakasta johtajaa (Kim Il-Sung) kuvaavaa maalattua taulua, joissa Kim Il-Sung oli johtamassa tai neuvomassa kohti voitokasta taistelua. Aivan aluksi opas muistutti, että heidän Suuri ja Rakas johtajansa on ainut valtion päämies, joka on voittanut sodassa Japanin ja USA:n. Näyttäen samalla seinällä olevaa tilastoa, jonka mukaan amerikkalaisia kaatui Korean sodassa 457 000 (todellisuudessa noin 40 000). Opas myös muistutti, että jos USA vielä hyökkää tänne, niin he joutuvat nöyrtymään pohjois-korealaisten aseiden edessä. Yhdessä huoneessa esiteltiin Yhdysvaltojen sotilailta saatuja aseita ja henkilökohtaisia tavaroita halveksuvaan sävyyn. Harmi, ettei museossa sallittu valokuvaamista ja sitä myös tarkasti vartioitiin. Ulkona oli katoksessa  esillä monenlaista USA:lta sotasaaliina saatua kalustoa ja USA:n vakoilulaiva Pueblo, jonka pohjois-korealaiset valtasivat 1968 seitsemän miehen partiolla. Mausoleumi Kim Il-Sungin balsamoitu ruumis on lasiarkussa entisessä presidentin palatsissa, joka on kauniin puutarhan ympäröimä. Mausoleumi on pohjois-korealaisille pyhä paikka ja jokaisen sanotaan käyvän siellä kerran vuodessa. Mausoleumissa käynti kuuluu myös jokaisen maassa käyvän matkailijan ohjelmaan. Vierailuun varustautuminen alkaa pukeutumalla hyvin ja arvokkaasti. Paikallisilla oli tumma puku päällä ja meillä pitkät housut. Ei paljasta pintaa. Ensiksi meiltä otettiin kamerat ja metalliesineet pois ja kengänpohjat pestiin lattiassa olevalla laitteella. Puhuminen kiellettiin. Kaiuttimista kuului mahtipontista musiikkia. Kaikki olivat vakavia. Kuljimme arviolta kilometrin pituista käytävää, joka kulki osittain maan alla. Käytävän toista reunaa pitkin meitä vastaan tuli yhtenä jonona paluumatkalla olevia, vakavailmeisiä paikallisia ihmisiä. Joukossa oli hyvin paljon korkea-arvoisia sotilashenkilöitä, natsoista päätellen ehkäpä kenraaleja.  Matkalla oli monia liukuportaita ja –käytäviä, jotka helpottivat liikkumista. Vihdoin nousimme ylös valtavaan, tyhjään marmoriseen huoneeseen. Edessämme oli viisi metriä korkea jalopuinen ovi. Sotilaiden avatessa oven siirryimme sotilaallisessa järjestyksessä kaikkein pyhimpään. Jalustalla, keskellä huonetta oli lasinen, kultakoristeinen arkku, jossa Kim Il-Sung lepäsi. Meidät ohjattiin neljän hengen rivissä arkun jalkopäähän, jossa kumarsimme. Siirryimme vainajan oikealle puolelle ja – kumarsimme. Vielä teimme saman rituaalin kolmannen kerran, nyt vasemmalla puolella. Tämän jälkeen meidät ohjattiin huoneisiin, joissa oli Kim Il-Sungin käyttämä auto, junanvaunu ja 20-metrinen laiva. Kukin oli omassa huoneessaan. Ulos päästyämme siellä oli lämpöä lähes 30-astetta, mutta ei sitä aluksi huomannut.

Muita aiheeseen liittyviä