Susanna Koski: Eurooppalaisesta hiilinielupolitiikasta niskalenkki

Niinkin maanläheinen asia kuin metsäpolitiikka voi muuttua huomaamatta akateemisilla käsitteillä briljaamiseksi, kun mukaan tulee ylikansallista sääntelyä ja politiikkatavoitteita. Suomessa on pitkä historia ansiokkaasta metsäpolitiikasta ja metsänhoidosta, joiden ymmärtäminen kansainvälisessä vertailussa uhkaa jäädä vaille ansiota. Suomen tavoitteet eurooppalaisessa ilmasto- ja energiapolitiikassa ovat maalaisjärkeviä ja omiaan turvaamaan kestävää metsä- ja biotalouspolitiikkaamme.

Metsät sitovat kasvaessaan hiiltä ilmakehästä ja hiiltä vapautuu ilmakehään, kun puuta käytetään energiaksi. Mutta loppuisiko hiilen vapautuminen ilmakehään, hiilidioksidipäästöt, jos suojelisimme metsämme tai luopuisimme puuperäisen biomassan energiakäytöstä? Ei loppuisi, eikä uutta hiiltä sitoutuisi metsien päätyttyä. Vain kasvava metsä sitoo hiiltä syöden hakkuista, ja myös luonnonpoistumasta, aiheutuneet päästöt. Tätä kasvua ei synny ilman, että käytämme metsiämme aktiivisesti ja kestävästi.

Suomessa ei kasvateta energiapuuta – vaikka lyhytkiertopuun viljelylle voisi löytyäkin paikoin perusteluja – vaan energiantuotannon biomassa syntyy metsänhoidosta, puu- ja selluteollisuuteen sopimattomasta metsäbiomassasta sekä teollisuuden sivuvirroista. Kuulostaa usein siltä, että taloutta ja Suomen uusiutuvan energian strategiaa arvostelevat eivät vieläkään olisi sisäistäneet sitä tosiasiaa, että metsästä on mahdotonta saada pelkkää tukkia. Toistaiseksi ei ole kehitettynä pohjoisia puulajeja taikka koneteknologiaa, joilla metsänuudistaminen onnistuisi jättämällä oksat, latvusto ja kuoret metsänpohjaan.

Uudistushakkuussa tukin osuus voi olla jopa 90 % hakkuukertymästä – mutta metsänhoidon sekä ensi- ja harvennushakkuiden laiminlyönti vähentää tukkiprosenttia. Metsää ei kasvateta energiapuuksi, mutta käyttäkäämme metsäistä energiaa viisaasti maamme työllisyyttä, hyvinvointia ja omavaraisuutta edistääksemme. Metsät ovat arvokkaimpia luonnonvarojamme.

Aktiivisen metsänhoidon merkitys metsien kasvulle ja siten laadukkaan tukin saannille on tärkeää. 80 vuoden kasvun aikana syntynyttä biomassaa on Suomessa onnistuttu hyödyntämään hienosti, mistä kertoo esimerkiksi se, että puun osuus energialähteenä on suurempi kuin tuontiöljyn.

Bioenergia ry kertoi huhtikuussa raportista, josta ilmeni, että Suomessa maksettu metsähakkeen sähköntuotantotuki on Euroopan kustannustehokkaimpia tukijärjestelmiä uusiutuvan energian edistämiseksi sähköntuotannossa. Verrattuna esimerkiksi tuulivoimaan, saadaan uusiutuvan energian tukieuroille enemmän vastinetta. On kuitenkin huomioitava myös muut jakeet kuten sahojen puru ja kuori. Nämä kotimaiset jakeet toimittavat tällä hetkellä useissa paikoissa jätteen virkaa samalla, kun voimalaitoksissa palaa tuontikivihiili ja metsähakkeenkin kysyntä on ollut heikkoa.

EU:n määrittelemät hiilinielujen laskentatavat ja vertailutasot on oltava oikeudenmukaisia ja niiden on huomioitava metsien kasvun eteen tekemämme työ. Metsien hiilinieluja tarkasteltaessa on muistettava metsän pitkä kiertoaika ja varmistettava hyvällä metsänhoidolla saatu puuraaka-aine myös tulevaisuudessa. Tämän kierron sisäistäminen on ensiarvoista kokonaiskuvan ymmärtämiseksi.

Metsäteollisuus innovoi jatkuvasti uusia korkeamman jalostusasteen tuotteita globaaleille markkinoille, mutta ei saa unohtaa biomassojemme volyymia, energian kotimaisuusasteen lisäämisen tärkeyttä sekä sitä, että tutkimus vaatii resursseja, joita saadaan kannattavan perusteollisuuden avulla. Tarvitsemme sähköä joka päivä – ja lämpöäkin suurimman osan vuodesta. Järkevä ajojärjestys on metsähake ja teollisuuden sivuvirrat kuten kuori ja puru, kotimainen turve ja sitten vasta kivihiili sekä muut uusiutumattomat tuontijakeet.

Metsien hiilinielun säilyminen sekä nielupolitiikan ymmärtäminen ovat meidän kaikkien asia. Ja niin on myös kotimainen energia, joka luo työtä ja tuloja maakuntiin.

Kansanedustaja Susanna Koski (Kok), Maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen