fbpx
 

Olavi Malinen – Puunkuljettajien sitkeän pihkaista aatelia

Olavi Malinen – Puunkuljettajien sitkeän pihkaista aatelia

Kuhmolaisen Kuljetusliike O Malinen Oy:n juuret yltävät yli puolen vuosisadan taakse. Olavi Malisen isä aloitti puun kuljettamisen Ensolle jo vuonna 1966. Puuautojen maailmassa kasvanut Olavi tuli osakkaaksi yritykseen vuonna 1987 ja vuodesta 1992 vastuu yrityksestä siirtyi kokonaan hänelle.
Kaikki O Malinen Oy:n nosturit ovat Keslan zetoja. Hyötykuorma on parempi, kun kuormaimelle ei tarvitse tehdä koloa.

Malisella on toimeksiantajina useampia yrityksiä, mikä takaa melko tasaisen työmäärän koko vuoden ajalle. Yritys on ollut QTeamissa mukana vuodesta 1997, eli ihan sen perustamisesta alkaen. Kokemukset ovat olleet erittäin myönteisiä. Yhteishankinnoilla tuotantopanokset ja muu välttämätön saadaan hankituksi edullisemmin. Porukalla voidaan ottaa huomattavasti isompia urakoita työn alle.

ARTIKKELI JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN
Yhdeksän yhdistelmän voimalla

- Yritystoimintaa aloittaessani kausivaihtelu oli melko suurta, sillä asiakkaana oli käytännössä vain Enso. Kun sain lisää asiakkaita ja liityin QTeamiin, niin yritystoiminta on ollut tasaisempaa ja kuskit on saatu työllistetyksi ympärivuotisesti, Olavi Malinen kertoo.

Kuljetusliike O Malisella on ajossa seitsemän omaa yhdistelmää ja kaksi aliurakoitsijaa. Työtä yritys antaa 19 ammattilaiselle. Useilla autoilla ajetaan kolmessa vuorossa, vain lauantain iltapäivä ja sunnuntai ollaan vapaalla. Kuskeja Kuhmon suunnalla on ollut kohtuullisesti tarjolla, mutta alalle ei ole liikaa uusia osaajia tulossa.

- Puunkuljetusalan imagoa pitäisi saada parannetuksi. Etujärjestöjen pitäisi keskittyä enemmän alan imagon kohottamiseen, sillä tämä ala on vahva ja tärkeä sektori vielä tulevaisuudessakin, Malinen painottaa.

Hänen mielestään suurin tyhmyys tehtiin, kun ammattikouluja lopetettiin pieniltä paikkakunnilta. Nuoret luonnollisesti menivät isompiin kyliin ja kaupunkeihin ja jäivät sille tielleen. Maassamme harjoitettu keskittäminen on monessa mielessä ollut tuhoisaa.

Onneksi koulutus alkaa

Malinen on tyytyväinen siitä, että KAO:lla Kajaanissa alkaa puuauton kuljettajakoulutus. Näin sekä nuorilla että varttuneemmilla on hyvä mahdollisuus opiskella työtä tulevaisuuden alalla.

Nykyisessä opetusmallissa Malinen näkee suurimpana ongelmana sen, että harjoitteluun tulevat eivät kunnolla edes tunne koneita ja laitteita. Miten tällaisessa tilanteessa opiskelijalta voidaan olettaa niiden käytön osaamista. Kun opetustyö siirretään lähes pelkästään yrittäjien vastuulle ja kaiken lisäksi ilman minkäänlaista korvausta, ollaan pahasti hakoteillä.

- Perusopetus oppilaitoksissa on saatava kuntoon ja vasta sitten opiskelijat voidaan lähettää jalostumaan oikeaan yritykseen. Valitettavasti viisaus näkyy olevan pelkästään Helsingissä ja siksipä homma karkasikin käsistä, Malinen arvostelee.

Tiedottamista jo alakouluihin

Malisen mielestä jo ala-asteella pitäisi tuoda eri toimialoja tasapuolisesti esille. Kipinä nuorten parissa on sytytettävä jo varhain. Esimerkiksi Malisen yritykseen ei pariin vuoteen ole tullut yhtään peruskoulun TET-jaksolaista, eli työelämään tutustumisjaksolla olevaa, edes kysymään paikkaa. Takavuosina yrityksessä oli joka vuosi, välillä useampiakin peruskoulun loppupuolella oleva nuori tutustumassa puunkuljetusalaan. Malinen pelkää liian vihreän aatteen leviämistä, sillä silloin mopo karkaa lopullisesti käsistä.

- Jos vaikka Kuhmo Oy:tä ei olisi Kuhmossa, niin silloin saisi sammuttaa katuvalot koko kylästä. Elämme metsästä, joka kasvaa ja voi paremmin kuin ennen. Tämä pitäisi Helsingin ”viisaidenkin” ymmärtää, Malinen jyrisee.
Kuhmo Oy:n tukkivarastot ovat varsin massiiviset. Mutta niin kuuluu ollakin, jos mielii toimittaa maailmanmarkkinoille yli 400 000 mottia sahatavaraa.

Sutjakka tridemi

Kaikki Malisen autot ovat tridemejä. Välillä kokeiltiin trippeliäkin, mutta ketteryys kapeilla, mutkaisilla ja mäkisillä teillä on tärkeää. Painonsiirto-ominaisuuden kanssa pärjää tosi hyvin vaikeissakin paikoissa. Yksi autoista on viisiakselinen 12 metriä pitkä, jolla oli 84-tonnin poikkeuslupa. Auto palvelee tätä nykyä ihan tavallisessa ajossa ja keveän rakenteen ansiosta sen hyötykuorma on riittävä. Uutta viisiakselista tuskin tulee hankituksi, jos painot pysyvät nykyisellään. Autot pyritään uusimaan neljän vuoden ja reilun 800 tuhannen ajokilometrin jälkeen. Hyvin huolletut autot ovat menneet varsin mukavasti vaihdossa ja ne ovat löytäneet uuden kodin ripeästi.
Malisen autot ovat kaikki tridemejä.

Malisen mukaan uusissa autoissa alkaa olla elektroniikkaa sen verran tukevasti, että on pikku pakko olla huoltosopimus. Sitä voi verrata kaskovakuutukseen, jolloin tietää kulut tarkemmin. Samalla hän muistuttaa, että yrittäjän kannattaa laskea huoltosopimuksen kannattavuus huolella. Autoliikkeen on osattava hinnoitella se oikein, jotta autoilijat huoltosopimuksen ottaisivat. Huoltosopimuksesta on sekin hyöty, että huoltokorjaamolle pääsy on sopimusautolla tavanomaista nopeampi.

Vuodesta 1968 alkaen perävaununa on ollut pääosin Jyki. Täyttä uskollisuutta ei kärryjen kohdalla ole ollut, sillä kokeiluja on hyvä tehdä. Näin tietää missä muut kärrynvalmistajat menevät. Mutta kokeilujen jälkeen yrityksessä on palattu Jykiin.

Tarkkaa ja nopeaa punnitusta

Nostureina yrityksessä käytetään Keslan zetoja, joista neljä on sähköohjattuja. Kokemukset sähköisestä hallinnasta ovat yksinomaan myönteisiä. Myös zeta on osoittautunut taloudelliseksi valinnaksi. Kuormaan saa hieman enemmän puuta kuin pitkäpuomisella ja kolon järjestelyynkään ei kulu aikaa. Kun jalostuslaitoksen koneet purkavat kuormat, nosturia ei tarvitse siirtää sivuun purun ajaksi. Muutama matala alikulkusilta Kajaanin suunnalla on hitusen huolellisuutta vaativa pitkäpuomisen kanssa, jottei kontaktia betoniin sattuisi.

Neljään nosturiin on vajaa vuosi sitten asennettu Tamtronin uudet, venymäliuskariipuukkeella toimivat vaa`at. Sen avulla yhteen ja samaan kuormaan voidaan lastata useiden metsänomistajien puita. Painot tallennetaan vaakan järjestelmään omistajakohtaisesti. Punnitustieto saadaan siirrettyä vaakasta sujuvasti metsäyhtiöiden järjestelmiinkin. Nostureiden tiedonsiirtoasia on monille yrittäjille punainen vaate. Toisaalta taas se on metsäyhtiöille tulevaisuuden iso kehityskohde. Malisella ja hänen kuskeillaan on kuitenkin hyvä käsitys sen tuomista eduista. Tamtronilla tuntuu olevan valmius saada kuormainvaakamittaus läpinäkyväksi ja koko toimitusketjun etua palvelevaksi.

Malinen pitää erittäin tärkeänä sitä, että Tamtronin uudella vaakalla eri kuskeille ei tarvitse tehdä erilaisia säätöjä. Lastaatpa nopeasti tai hitaasti, niin vaakan keskivertolaskin laskee painon erittäin pienellä virhemarginaalilla. Käytäntö on osoittanut, että suurimmillaankin virhe jää alle kahteen prosenttiin.

- Vaaka on ollut mukava ja huoleton käyttää. Vielä kun siihen saisi rajat nupille ja kärrylle, niin vaaka alkaisi olla ihanteellinen. Se jouduttaisi mukavasti työntekoa, kun ei erikseen tarvitse kuitata taakkoja. Valmistaja on tätä lisäominaisuutta lupaillut, joten toivossa on hyvä elää, Malinen tuumailee.
Venymäliuskariipukkeella toimivat Tamtronin uuden sukupolven vaa`at ovat olleet Malisen ja hänen kuljettajiensa mieleen. Tamtronin uusi One-kosketusnäyttö on helppokäyttöinen ja kestävä.

Onnetonta teiden ylläpitoa

Alueen teiden kunnossapito on jo pitkään ollut todella surkeaa. Kantatietkin ovat useampana talvena olleet päiväkausia peilijäällä. Tätä ei voi kuin ihmetellä. Malisen mukaan menee aivan liian pitkä aika, ennen kuin maanteiden kunnossapidossa jotain tapahtuu. Lumen auraus on poikkeuksetta myöhässä, jolloin lumi tallautuu polanteeksi. Kun se sitten sulaa jäätiköksi, taasen odotellaan melkoinen tovi ennen hiekoitusta. Malisellakin hiljattain yksi auto kaatui yksiselitteisesti jäätikköisen tien seurauksena. Elyn pitäisi valvoa teiden kunnossapitoa huomattavasti tarkemmin eikä pelkästään kilpailuttaa urakoitsijoita. Tekijät meinaavat loppua tienhoitopuoleltakin, sillä vaatimustaso ja vastuu ovat kovaa luokkaa. Sekin Malista ihmetyttää, että kuorma-auton on oltava Euro V, mutta muuten kalustolle ei tunnu olevan läheskään yhtä tiukkoja kriteereitä. Parikymmentä vuotta vanhat alaterät ja muut ikääntyneet tienhoitolaitteet eivät kykene vastaamaan tämän päivän vaatimuksiin. Malinen miettii, onko tienhoitokin kilpailutettu niin tiukalle, etteivät yrittäjän pysty enää investoimaan ajanmukaiseen kalustoon.
Valtteri Malinen oli jo ennen armeijaa puolisen vuotta puuauton ratissa. Nyt kokemusta on kertynyt jo liki neljä vuotta.

Teksti ja kuvat: Visa Vilkuna

Muita aiheeseen liittyviä