Koneyrittäjät: Alueellisen tieverkon korjausvelka kasvaa – 130 miljoonan lisärahoitus jäi budjettiriihessä toteutumatta

Koneyrittäjät arvostelee hallituksen budjettiriihen tiepanostusten kohdentamista. Järjestön mukaan uusien väylähankkeiden rinnalla pitäisi huolehtia nykyisen seutu-, yhdys- ja yksityistieverkon kunnosta. Liikenne- ja viestintäministeriön esittämä 130 miljoonan euron lisäpanostus perusväylänpitoon jäi budjettiriihessä ilman rahoitusta.

Koneyrittäjien varapuheenjohtaja Seppo Saarelainen muistuttaa, että valtion maantieverkon korjausvelka on jo noin 2,7 miljardia euroa. Tästä noin 2,4 miljardia euroa kohdistuu pääväylien ulkopuoliseen verkkoon.

– Suomessa käynnistetään uusia väylähankkeita ja rakennetaan puolustukseen liittyviä yhteyksiä täsmätoimina, mutta samalla olemassa olevan tieverkon peruskunto jää täysin jälkeen. Yksittäiset investoinnit ovat vain laastari, Saarelainen sanoo.

Hänen mukaansa tieverkon heikko kunto näkyy käytännössä muun muassa tukkeutuneina ojina ja rumpuina, painuvina tierakenteina sekä kasvavina kuljetuskustannuksina.

– Jos tieverkon peruskuntoa ei turvata, puheet kilpailukyvystä ja huoltovarmuudesta jäävät juhlapuheiksi. Tavara, ihmiset, koneet ja puolustuksen tarvitsemat kuljetukset liikkuvat edelleen teitä pitkin.

Saarelainen kiinnittää huomiota myös teiden kuivatukseen. Hänen mukaansa kunnossapidon puutteet näkyvät esimerkiksi raivaamatta jääneinä oja-alueina sekä tukkeutuneina laskuojina ja rumpuina. Kun vesi ei pääse pois tierakenteista, vauriot lisääntyvät.

Koneyrittäjien mukaan kyse ei ole pelkästään rahoituksen määrästä. Järjestö näkee puutteita myös kunnossapidon laadussa ja valvonnassa sekä vastuiden selkeydessä. Oikea-aikaisen kunnossapidon katsotaan tulevan edullisemmaksi kuin vaurioituneiden rakenteiden korjaamisen myöhemmin.

– Hälyttävintä on, jos kunnossapidon puutteisiin totutaan. Jos ongelmat huomataan vasta silloin, kun tie on jo rikki, on myöhäistä puhua kustannustehokkuudesta, saati talouskasvun vauhdittamisesta, Saarelainen toteaa.

Koneyrittäjät korostaa erityisesti seutu-, yhdys- ja yksityisteiden merkitystä elinkeinoelämälle. Ne muodostavat usein kuljetusketjun ensimmäisen ja viimeisen osuuden, jota pitkin esimerkiksi puu, ruoka, maa-ainekset, energiahuollon kalusto ja raskaat työkoneet pääsevät pääväylille.

– Alueellinen tieverkko ei ole menoerä. Se on tuotannon, huoltovarmuuden ja turvallisuuden perusta. Hallituksen kasvu- ja investointipuheilta putoaa pohja, jos alueellisen tieverkon annetaan rapautua, sillä samalla rapautuu vähitellen myös Suomen kilpailukyky, Saarelainen sanoo.