Sahateollisuus: Ennallistamissuunnitelmassa oikeansuuntaisia linjauksia – talousmetsien käyttöön jää epävarmuutta

Sahateollisuus ry pitää useita kansallisen ennallistamissuunnitelman linjauksia myönteisinä, mutta on huolissaan talousmetsien määritelmistä ja sahojen puunsaannista. Järjestö korostaa, että monet Suomen tavoitteista ovat vielä riippuvaisia Euroopan komission kanssa käytävistä neuvotteluista.

Valtioneuvosto päätti eilen torstaina 5. marraskuuta kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnoksesta, joka toimitetaan Euroopan komissiolle.

Sahateollisuus ry pitää myönteisenä, että boreaalisten luonnonmetsien noin 70 000 hehtaarin palauttamistavoite aiotaan saavuttaa nykyisillä suojelualueilla ja Metsähallituksen alue-ekologisessa verkostossa ilman uusia suojelutoimia. Järjestön mukaan ratkaisu ei kuitenkaan vielä poista talousmetsien käyttöön liittyvää epävarmuutta.

– Suomen tavoite rajata sitova heikentämättömyysvelvoite nykyisille Natura-alueille ja nojata Natura-alueiden ulkopuolisilla yksityismailla vapaaehtoisiin toimiin on tervetullut. Ratkaisevaa on kuitenkin, miten Suomen neuvottelijat onnistuvat komission kanssa käytävissä neuvotteluissa, sanoo Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Tino Aalto.

Talousmetsien määritelmä yhä avoinna

Sahateollisuus muistuttaa, että ennallistamisasetukseen sisältyy kaksi erillistä velvoitetta: luontotyyppien pinta-alan palauttaminen ja olemassa olevien heikentyneiden luontotyyppien tilan parantaminen.

Noin 70 000 hehtaarin palauttamistavoitetta koskeva ratkaisu ei siten vielä vastaa siihen, mitkä nykyiset talousmetsät luetaan boreaalisiksi luonnonmetsiksi ja kuinka laajasti niiden tilaa on parannettava. Määritelmän valmistelua jatkaa ympäristöministeriön asettama työryhmä.

Järjestön mukaan boreaalisissa luonnonmetsissä on monesti kyse tukkipuuvaltaisista metsistä, jotka ovat erityisen tärkeitä sahojen puunsaannille.

– Hallitus korostaa päätöksessään, että ennallistaminen on yksityisille maanomistajille vapaaehtoista. Mutta jos boreaalisen luonnonmetsän määritelmä jää epäselväksi ja sahat eivät voi ostaa puuta näiltä alueilta, mitä vapaaehtoisuutta se on? Olisi järjetöntä, että vapaaehtoisuuden nimissä syntyy tosiasiallista harmaata suojelua yksityismailla, Aalto korostaa.

Sahateollisuus vaatii määritelmälle selkeitä kriteerejä, jotka eivät uhkaa aktiivisen metsätalouden ja luonnonhoidon yhdistämistä.

Soiden ennallistamistavoitteen hyväksyttävyys avoin kysymys

Sahateollisuus pitää perusteltuna Suomen tavoitetta mitoittaa suoluontotyyppien ennallistaminen kustannustehokkaasti. Hallitus esittää neljän yleisimmän suoluontotyypin vuoden 2050 ennallistamistavoitteeksi 30 prosenttia asetuksen mukaisen 80–90 prosentin sijaan.

Järjestö pitää myönteisenä myös muuttumatasolle kuivuneiden soiden rajaamista pääsääntöisesti ennallistamistoimien ulkopuolelle.

Esitetty 30 prosentin tavoite poikkeaa kuitenkin asetuksen lähtötasosta. Sen hyväksyttävyys on Sahateollisuuden mukaan keskeinen avoin kysymys komission kanssa käytävissä keskusteluissa.

Valtion metsien puunsaanti tärkeää Itä- ja Pohjois-Suomen sahoille

Valtioneuvoston päätöksessä tunnistetaan Metsähallituksen monikäyttömetsien merkitys puun saatavuudelle. Sahateollisuus korostaa, että sahojen puunsaanti valtion metsistä on turvattava myös käytännön ennallistamistoimissa. Erityisen tärkeää tämä on Itä- ja Pohjois-Suomen sahoille.

– Suomen neuvotteluja komission kanssa johtavalla henkilöllä on nyt poikkeuksellisen suuri vastuu. Hallituksen on otettava neuvotteluista vahva poliittinen johtajuus ja varmistettava, että kansalliset joustot, puun saatavuus ja teollisuuden kilpailukyky turvataan. Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa epäonnistua tässä, Aalto painottaa.

Mahdolliset hakkuurajoitukset vasta selvitettävinä

Sahateollisuus kiinnittää huomiota myös suunnitelmassa esillä oleviin mahdollisiin lakimuutoksiin ja niiden aiheuttamaan epävarmuuteen.

Selvitettävinä ovat muun muassa uudistushakkuiden ikä- ja läpimittarajat sekä uudistushakkuiden kieltäminen puustoisilla soilla. Kyse ei ole päätetyistä rajoituksista.

Järjestön arvion mukaan tällaiset muutokset heikentäisivät toteutuessaan merkittävästi puun saatavuutta ja metsätalouden kannattavuutta.