Puutavara-autoilija Jari Auvinen: Vakaa harkinta
Rantasalminen Jari Auvinen päätti ryhtyä yrittäjäksi 12 vuotta sitten. Aiemminkin kuorma-autopuolella työtä tehneenä hän päätyi ostamaan tutulta yrittäjältä käytetyn yhdistelmän. Rauno Tarkkoselta hankitun auton mukana tulivat myös työt. Tämän takia Auvisen oli suunnistettava hieman etelämmäksi Kuusankoskelle, jota mies on pitänyt tukikohtanaan viimeiset vuodet.
- Ei siinä sen kummempia rahoituskoukeroita ollut. Menin pankkiin ja kerroin paljonko minulla on omarahoitusta ja minkälaisen lainan tarvitsen. Pankkiiri sanoi, että näyttää olevan sopimukset sun muut laskelmat terveellä pohjalla. Mene, osta auto ja aloita työnteko, kertoo Jari Auvinen
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
Laskelmat ja sopimukset kuntoon
Auvinen muistuttaa, että aloittavan yrittäjän on ensimmäiseksi saatava sopimus- ja hintapolitiikka selkeäksi. Toinen asia, joka saattaa aloittavalle yrittäjälle aiheuttaa yllätyksen, on kaluston ylläpidon kustannukset. Tuskinpa kukaan on koskaan yliarvioinut ylläpidon kustannuksia.
- Vaikea sitä on sanoa, miten homma pitää hoitaa. Kantapään kautta oppii parhaiten. Riskejä yritystoiminnassa pitää ottaa, mutta harkintaakin on käytettävä. Kahteen kertaan minä olen kalustoni päivittänyt uudeksi, mutta en kertaakaan ole hankkinut koko pakettia kerralla. Pakko kalustoa on päivittää, jos mielii pysyä mukana bisneksessä. Auton pajalla seisottaminen on kallista puuhaa, Jari Auvinen pohtii.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
Reilu kymmenen vuotta sitten Auvinen liikutti noin 40 000 mottia puuta vuodessa. Nyt puumäärä on ollut 80 000 motissa jo useamman vuoden ajan. Auvisella on tiimissään toinen yrittäjä omalla autollaan jakamassa taakkaa. Väliin Jarin omistuksessa oli kaksi autoa, mutta varsin pian hän myi toisen pois.
- Kun jälkeenpäin miettii, niin olisi pitänyt ehkä harkita huolellisemmin kannattaako toisen auton hankinta. Mutta se oli silloin hieman sellainen pakkotilanne, kun ajettavaa oli paljon ja kaikki autoilijat olivat täystyöllistettyjä. Ostin toisen auton, koska en uskaltanut riskeerata sopimustani, muistelee Jari Auvinen.
Pykälien armoilla
Auvisen mukaan lainsäädäntömme autopuolella on melko hullua hommaa. 1980-luvun lopulla kuorma-autoja levennettiin 2,6 metriin ja muutamia vuosia myöhemmin kuorma-autoja piti ruveta kaventamaan.
Pari vuotta sitten tullut painojen nostaminen ja akseleitten kanssa vehtaaminen olisi myös saanut jäädä tekemättä. Painoja oltaisiin voitu hieman nostaa olemassa olleilla rakenteilla. Ainut hyvä muutos oli 28-tonnisen veturin saaminen, sillä 26-tonninen oli hieman köykäinen.
Jari on nähnyt, että hänenkin toiminta-alueelle on tullut uusia kolmiakselisia puuautoja, joten aivan kaikki eivät usko maksimipainojen autuaaksi tekevään voimaan. Auton kokonaispaino riippuu niin paljon kenelle ajetaan, mitä ajetaan ja millaisella tiestöllä liikutaan. Polttoaineen kulutuskin nousee akseleiden lisääntymisen myötä.
Kalusto kunnossa
Auvisella on ajossa nyt täysilmajousitteinen Scania 620, jolle tulee ikää kolme vuotta marraskuussa. Mittarissa on noin 480 000 kilometriä. Ensimmäisenä vuonna autolla ajettiin 200 000 kilometriä. Auvinen aikoo pitää autoaan vielä ainakin parisen vuotta. Reilusti alle miljoonassa kilometrissä auto kuitenkin menee vaihtoon.
Ilmajousitteinen auto on etenkin metsäautoteillä osoittautunut mainioksi. Kyyti on tasaista, vaikka tiessä kuoppia olisikin. Autoa ajava Jari Kostian on myös erittäin tyytyväinen ilmajousitukseen. Ei ole selkäkipu haitannut sen jälkeen, kun ilmojen päälle pääsi.
Viime syksynä Scanian perään hankittiin 5-akselinen Briabin kärry. Päätyminen Briabiin oli pitkälle kokemusperäinen asia. Kun jostakin merkistä on hyviä kokemuksia, niin sitä ei kovin mielellään lähde riskiä tuntemattomien merkkien kanssa ottamaan.
Uusi, sisäpuolisella letkutuksella oleva pitkäpuominen Jonsered tuli Scanian perään elokuun lopulla. Päätymistä pitkäpuomiseen Jari perustelee ylettimen nopeudella jatkopuomiin verrattuna. Nosturin merkkivalinnassa oli sama perustelu kuin kärrynkin kanssa, mutta myös huollon läheisyys painoi vaakakupissa.
Nosturi on kiinni Alucarin CTO-nosturitelineessä. Kiinteä alaosa tekee nosturin käytöstä välyksetöntä. Kiinteän telineen lisäksi CTO käsittää erillisen irrotettavan telineen. Yhdistelmä toimii hydraulisella lukituksella. Kovin monesti nosturia ei kuitenkaan ole auton perästä irrotettu.
Yhteistyö sujuu
Auvinen ajaa puuta loviisalaiselle Tomas Oy:lle, joka on erikoistunut isojen metsäkiinteistöjen hoitoon. Yhtiö hoitaa kaiken työn metsänomistajan puolesta istutuksia myöten. Hakkuuta hoitaa metsäkoneyrittäjä kahdella ketjulla ja maantiekuljetus on Auvisen ja hänen kumppaninsa vastuulla. Tällä hetkellä tilanne on hieman hankala, sillä kuusikuidulla on mukavasti kysyntää, mutta kuusitukki ei tahdo löytää jalostajaa. Onneksi Lohjalla toimiva kertopuuta tekevä yritys on ostanut kohtuullisesti myös kuusitukkia.
Kuljetukset ja kuormien purut ovat sujuneet mukavasti ilman suurempia viivytyksiä. Massakuorma on saatu parhaimmillaan puretuksi kolmessa minuutissa eikä sujuvimmilla sahoillakaan mene kuin viitisen minuuttia, kun kuorma on tyhjä. Luonnollisesti tiettyinä vuodenaikoina jalostuslaitoksien purkupaikoilla tuppaa olemaan hieman jonotusta.
- Kun näin jälkikäteen miettii, niin eipä minua ole kaduttanut yrittäjäksi ryhtyminen. Olisihan sitä voinut hullumminkin käydä. Kokonaisuus on kuitenkin pystyttävä hahmottamaan mahdollisimman täydellisesti. Määrä ja liikevaihto eivät kerta kaikkiaan elätä. Tämä kannattaa jokaisen yrittäjän ja etenkin aloittavan yrittäjän pitää kirkkaana mielessään, Jari Auvinen pohdiskelee lopuksi.
