Lumisten tunturien savotoija

Savukosken Martissa, osoitteessa Korvatunturintie 203 toimivalla A&R Ollila Oy:llä on kokemusta lumisten kairojen puunkorjuusta. Konesavotan aloitti Antti Ollilan isoisä Ford Countyllä ja reellä 1960-luvulla. Työtä jatkoi hänen poikansa Risto ja vuonna 2016 oli Antti Ollilan vuoro tarttua yrityksen johtoon.

Yrityksellä on kolme ketjua savotoimassa Metsähallitukselle. Sen lisäksi on 16 tonnin telakaivuri ja järeä pyöräkuormaaja lähinnä mökkiläisten sekä paikallisten asukkaiden tarpeisiin, mutta luonnollisesti koneilla Metsähallituksellekin pieniä keikkoja tehdään.

Mainos, juttu jatkuu alla

Mainos päättyy

Huoltohallia laajennettiin ja korotettiin. Laajennukselle pystyttiin ottamaan yksi lomautetuista konekuskeista työhön.

Katastrofaalinen talvi

- Mennyt talvi oli äärimmäisen luminen ja vaikea. Ainahan täällä yli metri lunta tammi-helmikuulla on, mutta viime talvena sitä oli 1,4 metriä ja näin korkean lumen aikaa kesti yli neljä kuukautta. Yhtenä vaikeana vuorokautena ketjulla paloi tuhat litraa polttoainetta, mutta puuta pinoon saatiin alle 300 mottia. Ei siinä tarvitse olla kaksinen matemaatikko, kun huomaa yhtälön toivottomuuden, Antti Ollila muistelee katastrofiksi luokittelemaansa talvea.

Mainos, juttu jatkuu alla

Mainos päättyy

- Viime talvena piti hankkia useampi pari noin 10 000 euroa maksavia lumiteloja, jotta edes vähän päästiin etenemään, Ollila jatkaa.

Eteläisemmässä Suomessahan luminen pakkastalvi on puunkorjuun parasta sesonkia. Savukosken savotoilla talvet tuppaavat olemaan enemmän eloonjäämistaistelua lumen ja pakkasen kourissa. Pyöräkuormaajan hankinta tuli ajankohtaiseksi nimenomaan runsaan lumentulon takia. Yleensä teitä auraillaan traktorilla, mutta viime talvena sekään ei enää onnistunut.

Keiteleen saha Kemijärvellä on erittäin tärkeä toimija ja laitos on pelastanut mukavasti alueen savotointia, tietävät konekuski Arto Kakkinen ja Antti Ollila.

Hakkuut hiipuivat

Mainos, juttu jatkuu alla

Mainos päättyy

Ollilan koneet pyörivät yleensä kahdessa tuurissa noin 22 tuntia vuorokauden mittaan. Tänä vuonna kelirikkoseisokin ja lomien jälkeen on saatu ajaa vain yhtä vuoroa.

- Nyt näyttää pahasti silta, että ainakin jouluun asti mennään yhdellä tuurilla. Koneet ovat varsin laajalla alueella, sillä pohjoisin ketju on Inarissa ja eteläisimmät ketjut Kemijärven eteläreunassa Raajärven kaivoksen alueella, Ollila kertoo.

- Kaikki meidän koneemme ovat John Deerejä. On meillä ollut muitakin merkkejä, mutta nyt on taas palattu vihreään lähinnä luotettavuuden takia. Pyörivät ohjaamot ja kuljettajaystävällisyys ylipäätään ovat meidän kaikkien mielestä tärkeitä tekijöitä, Ollila jatkaa.

Mainos, juttu jatkuu alla

Mainos päättyy

Puomin kärkiohjaus IBC saa kaikilta kuskeilta kiitosta. Pitkään motoa ajaneet kuskit ovat todenneet kärkiohjauksen olevan paras keksintö, mitä metsäkoneisiin on tullut vuosikymmeniin.

Noin 15 500 tuntia savotoita kolunnut John Deere 1210E lähtee ennen lumia vaihtoon.

Ennakoiva huolto tärkeää

Mainos, juttu jatkuu alla

Mainos päättyy

Ollilan hiljattain laajennetussa 150 neliöisessä hallissa tehdään pienempiä huoltoja ja fiksauksia. Jokainen kone käy kaksi kertaa vuodessa Rovaniemellä John Deeren perusteellisessa huollossa ja tarkistuksessa. Lapissa välimatkat ovat sen verran mittavat, että koneiden on oltava erittäin toimintavarmoja. Ennakoivaan huoltoon ja kunnossapitoon on panostettava.

- Rovaniemen John Deeren piste palvelee erinomaisesti. Niin asentajat kuin työnjohtokin tajuavat, että kaukaa tullaan ja joustoja työaikojen ja palvelun suhteen on löytynyt, Ollila kehuu.

Koneet kuljetetaan omalla lavetilla työmaalta toiselle. Onneksi hakattavat alat ovat suuria, jolloin konetta ei tarvitse olla liian usein siirtelemässä. Mutta kun siirto tulee, niin usein lavettikuskin on yövyttävä autossa. Siirtely vaatii huolellista suunnittelua, jotta ylimääräisiltä autossa yöpymisiltä vältyttäisiin.

- Edessä on pian viisiakselisen kuljetusauton hankinta. Iso hytti siinä pitää olla, sillä joudun nukkumaan useamman yön autossa. Pakkohan sitä on jäädä nukkumaan, kun ajoaika ei mahdollista kotiin ajamista, Ollila harmittelee.

Sauli Nevalaisen mukaan IBC on ylivoimaisen hyvä keksintö.

Vaatimattomat hehtaarisaannot

Pienet hehtaaripoistumat hankaloittavat taloudenpitoa. Päätehakkuulla päästään parhaimmillaan 60–80 motin hehtaarisaantoon. Kun laskeudutaan Kemijärvelle, niin saanto nousee reiluun sataan mottiin. Ylispuuhakkuussa jäädään alle 10 motin hehtaarilta. Eli ajokonekuskin pitää kerätä parin hehtaarin puut ennen kuin kuorma on täysi.

Normaalisti yritys työllistää 12 miestä, joiden on oltava todellisia ammattilaisia. Ollila kehuukin, että heidän joukkueensa on omaksunut vastuullisen työkulttuurin. Kuskien on oltava omatoimisia ja ratkaisuhakuisia. Kuljettajia on riittänyt ja Ollilla arvelee syyksi avoimen rehtiä yhteistyötä, jota yrityksessä harjoitetaan. Niskaan ei hengitetä ja tilit maksetaan täsmällisesti.

Joka ketjun matkassa mukavasti Hiluxin perässä kulkeva huoltovaunu, jolloin esimerkiksi letkut voi tehdä paikan päällä.

Kenellä on määräysvalta?

Poronhoitoalueella korjuun laatu on erittäin tärkeä. Poromiehet valvovat todella tarkkaan harvennuksia ja poimintahakkuita. Jos pientäkään huojuntaa laadussa ilmenee, niin paliskunnasta otetaan heti yhteyttä. Ylä-Lapin alueella saa olla vain yksi ketju, vaikka työtä ja puuta olisi 110 000 motin kestävän hakkuumahdollisuuden verran.

Vaikka poronhoitoa pidetään luontaiselinkeinona, niin poromiesten jäljiltä maastosta löytyy liian usein rehupaalien muoveja ja muuta luontoon kuulumatonta törkyä. Etelään päin tultaessa tilanne paranee ja yhteistyö poromiesten kanssa toimii paremmin.

Suunnittelinhan minäkin kossina kaikenlaista, mutta konehallin pihalta ja koneen kopistahan sitä itseni lopulta löysin, Antti Ollila miettii ja kertoo, että 1,5 vuotta sitten hän jätti koneen ajamisen pois ja keskittyi koneiden siirtelyyn ja tuurauksiin.

Suojeltua metsää riittää

Aukkohakkuusta Lapissa on lähes kokonaan luovuttu. Hakkuut ovat erimuotoisia harvennuksia, ylispuiden poistoa ja pienaukkoja. Siemenpuuasentokin alkaa olla ei toivottua. 10 vuodessa hakkuun luonne on muuttunut ja keskijäreys laskenut. Ollilan kolmen moton hakkaamien puiden keskijäreys on vain 120 litraa.

Kun Metsähallitus yhtiöitettiin, monet pelkäsivät hakkuiden valtion mailla kiihtyvän. Kävikin juuri päinvastoin. Metsähallitus tuntuu harjoittavan eräänlaista luovutuspolitiikkaa ja kuuntelee herkällä korvalla eri tahoja metsäsektorin kustannuksella. Suojelualueiden lisäksi erillisellä sopimuksella laajoja metsäalueita on rajattu hakkuiden ulkopuolelle. Eli suojelualuetta Lapissa on paljon enemmän, mitä virallisissa luvuissa on mainittu.