Pääkirjoitus 3/2021: Suomen metsät jälleen tapetilla Euroopan Unionissa

Euroopan parlamentti haluaa, että 30 prosenttia Euroopan Unionin maa- ja meripinta-alasta olisi ainakin osittain suojeltua, ja siitä kolmannes tiukasti suojeltua. Määräaikaa olisi vuoteen 2030 asti. Perusteluna lakimuutokselle on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.

Kannanotto biodiversiteettistrategian puolesta hyväksyttiin parlamentissa kesäkuun alussa selvällä enemmistöllä, ja se etenee nyt EU:n komission käsittelyyn. Käytännössä muutos tarkoittaisi sitä, että suuri määrä maa-alueita tulisi palauttaa luonnontilaisiksi ja kaikki jäljellä olevat vanhat metsät suojella.

Suomen metsätalouden kannalta tilanne on haastava, sillä käyttöön tullessaan strategia voisi viedä päätäntävaltaa Suomesta unionin näppeihin. Kun merkittävä osa Euroopasta on omat metsänsä jo hakannut, suojelutarve kasautuu merkittävässä määrin meidän metsiimme.

Suomalaisista europarlamentaarikoista päätöslauselman puolesta äänestivät Vihreät, Vasemmiston Silvia Modig, SDP:n Eero Heinäluoma sekä Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen. Mietintöä vastustivat Perussuomalaiset, Keskusta, Kokoomuksen Petri Sarvamaa ja RKP:n Nils Torvalds. Nyt jatko on komission käsissä, ja lisäksi EU:ssa on vireillä muitakin hankkeita ilmastonmuutoksen torjuntaan, metsäpolitiikkaan ja luonnonsuojeluun liittyen. Heinäkuussa komissiolta on muun muassa luvassa ehdotus ilmastopaketiksi, sekä metsästrategian päivitys. Nämä uhkaavat viedä metsätaloutta yhä vahvemmin ilmasto- ja ympäristöpolitiikan piiriin. Kesä siis jatkunee kuumana ainakin näiden keskusteluiden osalta.

Suomalaittain taustalla on hyvin pitkälti sama ongelma, josta riitti keskustelua jo vuosi sitten LULUCF-väännön yhteydessä. Ruotsia lukuun ottamatta liian harva Euroopassa tuntuu ymmärtävän, miten metsiä Suomessa hoidetaan. Tämä uhkaa johtaa siihen, että samaan muottiin puristetaan Suomen ja Ruotsin kaltaiset metsätalouden mallimaat, sekä itäisemmän Euroopan valtiot, joissa tilanne on täysin erilainen. EU:n tiukasti suojelluista metsistä yli puolet on jo nyt Suomessa.

Suomen tavoitteena EU:n metsälinjauksissa on ollut pitää päätösvalta kansallisena, ja tätä on tukenut lausunnoissaan myös pääministeri Sanna Marin. Vihreämmällä puolella korostetaan metsien hiilinieluvaikutuksia ja monimuotoisuutta, ja halutaan alistaa metsäpolitiikka ilmastopolitiikalle. Vastustajat korostavat myös vaikutuksia talouteen ja työllisyyteen.

Samaan aikaan parlamentin äänestyksen kanssa julkistettiin myös metsäalan toimijoiden Taloustutkimukselta tilaama selvitys eri hakkuumäärien vaikutuksista. Siinä määriteltiin kolme eri mallia, kasvuskenaario (taloudellisesti suurin ylläpidettävä hakkuumäärä), hiilinieluskenaario (hiilinielut huomioiva taloudellisesti kestävä puunkäyttö) ja näivettymisskenaario (puunkäyttö supistuu asteittain vuoden 2010 tasolle vuonna 2030).

Paitsi hiilinielut, tutkimusjohtaja Pasi Holmin skenaarioissa huomioitiin myös työpaikat, palkkatulot ja julkisen sektorit tulot. Erot eri mallien välillä olivat valtavat. Kuten Koneyrittäjätkin totesivat, näivettymisskenaarion mukana valtiolle tulisi miljardin euron menetykset. Lisäksi työttömyysvaikutukset kohdistuisivat pahiten alueille, joilla vaihtoehtoisia työpaikkoja on niukasti tarjolla.

Toivokaamme siis viisaita päätöksiä. Aurinkoista kesää kaikille Metsätrans-lehden lukijoille ja yhteistyökumppaneille.