Terve talous ja toimivat markkinat tavoitteena
Suomen taloudellinen nousu tuntuu hyvälle. Ennustukset eivät olleet kovin imartelevia, mutta niin vain talouden kurssimme kääntyi hieman yllättäenkin vihdoin kasvuun. Eri tahojen talousennusteita on korjattu lähiaikoina useampaan kertaan ylöspäin ja myös ensi vuodelle on ennustettu kasvua. Emme saisi kuitenkaan unohtaa, että olimme pitkään hyvin syvällä. Finanssikriisin alusta on lähes 10 vuotta ja toisin kuin esimerkiksi Ruotsi, jonka talous on kasvanut maailmantalouden mukana, jäimme pitkäksi ajaksi kyntämään syviin lukuihin. Näin pitkä aika ei ole normaalia suhdannevaihtelua, vaan ongelmat ovat meidän taloudellisissa rakenteissamme. Hallituksen toimet ja talouskuri, biotalous ja metsäalan uusi auringonnousu tai jotkin muut teot eivät ole yksistään tuoneet muutosta, mutta niillä on ollut vahva rooli talouden ja esimerkiksi viennin elpymisessä. Suomi on kärsinyt, ja kärsii edelleen, rakenteellisista ongelmista. Talouden rakennemuutos on käynnissä ja muutos tulee valjastaa käyttöön eikä taistella sitä vastaan. Vanhan muuttaminen tuo usein joillekin tahoille hetkellisiä kasvukipuja, joten uudistukset ovat järkevä toteuttaa talouskasvun aikaan. Matalasuhdanteessa kipuilut ovat aina voimakkaampia ja liian myöhään tehdyt toimet eivät enää auta. Tiukka talouspolitiikka sekä julkisten menojen karsiminen ovat välttämättömiä toimia ja niissä on vasta päästy alkuun. Emme voi juhlia sillä, että otamme velkaa tänä ja ensi vuonna vähemmän, kun valtionvelan määrän vuoden 2017 lopussa arvioidaan olevan 107 miljardia euroa eli edelleen noin puolet suhteessa bruttokansantuotteeseemme. Haluan alleviivata, että en usko tukien lisäämiseen, menojen kasvattamiseen tai verojen nostamiseen. Niillä voidaan toki hetkellisesti saada tarvittavaa apua tai lisätä julkisia palveluita, mutta kestävyysnäkökulma unohtuu. Suomen ongelmana on korkea veroaste. Tukijärjestelmien ja -mekanismien sijaan investointi-ilmapiiri, uskallus ottaa riskejä, yrittää, kehittää itseään ja lisätä työntekoa paranisivat yksinkertaistamiseen keskittymällä. Verotus ei tuo tai luo rahaa, vaan työntekoon ja yrittäjyyteen kannustavan ilmapiirin hedelmät. Biotalouden investointi- ja toimintaympäristö on ristiriitaisessa tilanteessa. Suomen hallitus sekä EU ovat nähneet biotalouden ratkaisuna siirtyä pois tuontiriippuvaisesta fossiilitaloudesta sekä kannustaneet investoimaan alaan. LULUCF-kamppailu on vielä kesken, mutta päätös tulee joka tapauksessa muutamaan vähintään ajattelutapaa metsäalasta. Päätös voi vaikuttaa alan kestävyysimagoon negatiivisesti, jos Suomi joutuu ostamaan oikeuksia käyttää metsiään, vaikka käyttö alittaisikin kasvun reippaasti. Ei riitä, että me tiedämme asian todellisen laidan metsien käyttömme suhteen, vaan siitä viestiminen on yhtä tärkeässä roolissa. LULUCF-vääntö jatkuu vielä ja hallitus tekee kaikkensa, jotta Suomen epäoikeudenmukaiseen kohteluun saadaan sovittua siedettävä kompromissi. Samalla parlamentin käsittelyssä on uusiutuvan energian direktiivi vuosille 2021-2030. Ympäristövaliokunnan ensimmäinen äänestys asiasta oli kaaos, sillä erillisäänestyksiä asiasta oli satoja. Lopputulos oli niin sekava, että on hyvin vaikea vetää johtopäätöksiä, minkälainen kokonaisuudesta näillä päätöksillä tulisi. Suomen, tänne suunniteltujen investointien, olemassa olevien tehtaiden sekä koko metsätalouden arvoketjun kannalta merkittävää on, miten biomassan ja metsien energiakäytön kestävyyskriteereistä päätetään. Biopolttoaineita on mahdoton kehittää ja niitä tuottaviin tehtaisiin investoida, jos muutaman vuoden välein EU on muuttamassa näkemyksiään siitä, mitkä raaka-aineet milloinkin nähdään kestävästi tuotetuksi. Lainsäädäntöä jatkuvasti muuttamalla ja lisäämällä harvoin saadaan toimivampaa ympäristöä yrittää tai lisätään investointihalukkuutta. Annetaan markkinoiden ohjata kysyntää ja tarjontaa.
Susanna Koski, kansanedustaja (Kok.), maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen.
