Kohtalan Matti rakensi omin käsin Valmatin: Pitäähän Maijalla metsäkone olla, kun on kerran metsääkin
Kätevä mies tekee vaikka mitä, vaikka metsäkoneen. Tämä pitää paikkansa ainakin kauhajokelaisen Matti Kohtalan kohdalla. Hän rakensi omin käsin Valmatin, kuormatraktorin, jolla puu liikkuu siinä kun ”tehdastekoisillakin”.
- Siinä on kaikki mitä kuuluu, mutta ei yhtään ylimääräistä, määrittelee Matti kolmen vuoden aikana pikku hiljaa syntynyttä, vähän leikin varjollakin rakennettua, konetta. - Maija-vaimolle minä sen tein, kun sillä on kerran mettääkin.
- Matti Kohtala on taitava tekniikan mies, sen tietää ainakin moni puutavara-autoilija. Pitkään puutavara-autoyrittäjänä leipäänsä ansainnut Matti jätti kannattamattomaksi ja uuden tekniikan myötä sekavaksi käyneen puunajon vuosituhannen vaihteen tietämillä ja ryhtyi täyspäiväisesti varustelemaan puutavara-autoja. Rankat selkävaivat siirsivät työteliään miehen kuitenkin lopullisesti pois jokapäiväisestä työelämästä, osaeläkkeelle.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
Kun käteväkätinen mies ei sairaanakaan osannut olla tekemättä mitään, Matti päätti rakentaa metsäkoneen, nyt ajan kanssa. Ajatus ei Matin aivoissa ollut aivan uusi, sillä takavuosina oli mielessä ja vähin rakennettunakin yksi versio metsätraktorista. – Se homma jäi kun isän kuoleman jälkeen piti puuauton ratissa istua entistä tiiviimmin. Myin sitten puolivalmiin koneen pois.
Valmatti ja Ahmatti
Matin metsäkoneprojekti kesti kolme vuotta. – Konetta on tehty sitä mukaa kun selkä on antanut myöten, välillä on ollut pitkiäkin aikoja, että en sattunutkaan koko hommaan.
Nyt kone on valmis ja tottahan sille nimikin laitettiin, Valmatti. – Minä olen Matti ja koneessa on ytimenä vanha Valmetin viissatanen, perustelee rakentaja koneen nimeä. Rekisteriotteessa kuormankantavan koneen nimen kohdalla lukee Valmet.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
Omaa työtä on myös koneen kuormain ja nimi on silläkin. Se on Ahmatti 510. – Numerot eivät kerro sen paremmin nosturin ulottumasta kuin nostokyvystäkään koko totuutta, ne on otettu vähän hatusta, sanoo Matti. – Vaan kyllä sillä reilusti 500 kiloa nostaa…
”Kunhan hevosen voittaa”
Ilman piirustuksia tai suunnitteluohjelmia syntynyt kone on melkoinen työnäyte tekijänsä teknisestä osaamisesta. – Minä en osaa panna paperille mitään vaan kaikki ratkaisut syntyvät täällä, sanoo Matti päätään kopauttaen. – Kyllä vähän pitää tekniikasta tietää ja kun välillä laittaa mietintämyssyn päähän niin aina asiat valkenevat. Vaikeinta on miettiä tulevat ratkaisut, kuinka ne sopivat jo tehtyihin.
Matti laittoi koneprojektinsa leikkisäksi tavoitteeksi ”kunhan hevosen voittaa”. Ensimmäisten satojen kuutioiden kokeiluajojen jälkeen voi todeta, että tavoite on hyvinkin täyttynyt. Valmatti kantaa 4-5 tonnin kuorman. Aika hyvin runsaat neljä tonnia painavalta koneelta. Myös Ahmatti jaksaa sen mitä tarvitaan. – Seitsemänmetriset männyntyvetkin nousivat kevyesti ja tulivat tienvarteen. Kone on myös osoittautunut varsin vakaaksi. – Ainakin paljon vakaampi kuin maataloustraktori.
Yksinkertainen on valttia
Kyllä tästä jonkinlaista tyytyväisyyttäkin tuntee, myöntää Matti. - Ainahan on hyvä mieli, kun voi itselle ja vähän muillekin näyttää, että osaan minä.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
Valmatin tekniikka on rakennettu mahdollisimman yksinkertaiseksi. – Ajattelin asian niin jos kone pettää metsässä, niin ei tarvitse soitella mitään tietokonemiestä, vaan itse osaa sen korjata. Ja tämän varmasti osaa kun on kerran sen itse tehnyt.
Monimutkainen uusi tekniikka ei perinteistä konemiestä muutenkaan miellytä. - Oon aika mekaaninen tyyppi, en oikein tuosta elektroniikasta perusta, myhäilee Matti esitellessään koneen ratkaisuja.
5000 - 6000 euroa
Mitä sitten omin käsin tehdylle koneelle kertyy hintaa. – 5.000 – 6.000 euroa siihen on rahaa mennyt, arvelee Matti. – Kalleimmat ”komponentit taisivat olla koneen perustana oleva viissatasen Valmetin aihio ja venttiilipöytä, tonnin verran kumpikin. Kalleinta ostotavaraa ovat myös uudet nosturin koura ja kääntäjä.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
- Nosturinkin meinasin ostaa, mutta kun aivan romuistakin pyydettiin monta tuhatta euroa, päätin tehdä sen itse. Nosturinkääntö on vanhasta kattomallin Hiiapista, muut olen tehnyt itse, mitä nyt laserilla joitain osia leikkautin. Nosturin liikeradat ovat yllättävän hyvät.
Hallintalaitteet ovat samanlaiset kuin autonosturissa. - Olen autonosturia niin paljon käyttänyt, että miksi opetella jotain muuta.
Iso osa koneen komponenteista on löytynyt Matin vuosien varrella kertyneistä varastoista, mutta romumiesten lavojakin on kierretty.
- Ohjaamon katto on Valmetin hytistä, loput, pyörät puolestaan ison Valmetin etupyörät. Koneen leveys on runsaat 2 metriä. Takana leveys on 205, edessä 215. – Etupyöriä piti levittää, että ketjut mahtuvat.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
Teknisiä ratkaisuja Matti esittelee innolla. – Tuossa on pankonsiirto, ketju vain silmukkaan ja vot.
Koneen runkolukko toimii paineilmalla. – Sitä tuumasin kauan. Ensin meinasin kehitellä sen jostain jarrulevyistä.
- Sähköjärjestelmässä oli jo sovitettuna Saabin sulakekotelo, mutta sitten tuli ahaa-elämys: miksi en panisi automaattisulakkeita. Nyt koneessa on ” tupasulakkeet”. - Jos sulake menee, automaattisulakkeella saa vielä tarjota, että pysyykö, selittää Matti.
Mielessä vielä pikku parannuksia
Valmatti on valmis, mutta joitakin parannuksia raudan kanssa ”näpräämisestä” pitävällä Matilla on vielä mielessä. – Voin vielä jossain kohdassa laittaa hydraulivedon takapyöriin, ja ehkäpä tehdä kuormaimeen oman kouran. Nyt Ahmatin päässä riippuu Patu.
Koneprojekti on luonnollisesti kiinnostanut lähialueen ihmisiä. Moni on käynyt katsomassa rakennustyön edistymistä. Nähdäänkös Valmatti jatkossa kaiken kansan katsottavana vaikkapa FinnMetko –näyttelyssä? – No jos joku sen sinne haluaa kustantaa niin mikä ettei. Kyllä minä syömään tulen, virnuilee Matti.
No entäpä jos joku tahtoo ostaa? – Ei taitaisi Maija myydä, kun kerran olen tämän lahjaksi tehnyt.
