Puutavara-autoilu

Miksi puutavara-autonkuljettajat vaihtavat alaa, osa 3: ”Saman rahan saa helpommallakin.”

puutavara-auto
Lukuisat Metsätransin kyselyyn vastanneista entisistä tai nykyisistä puutavara-autonkuljettajista piti palkkausta yhtenä suurimmista syistä alanvaihtoaikeille. Monet totesivat alalla vallitsevan käytännön, jossa ylityöt ja pyhälisät jäävät maksamatta täysimääräisenä.

Kuljettajapula on ollut jo pitkään kestoaihe ja tulevaisuuden suurimpia uhkakuvia puutavara-autoilun saralla. Asiasta on kirjoitettu myös Metsätrans-lehdissä alan yrittäjien haastatteluiden yhteydessä. Mutta mistä kuljettajapula johtuu? Päätimme kysyä asiaa niiltä, joilla aiheesta on omakohtaista kokemusta, eli puutavara-autonkuljettajilta, jotka ovat päätyneet vaihtamaan alaa tai ainakin suunnittelevat alan vaihtoa. Vastausten määrä oli valtava, mutta niiden joukosta erottui selkeästi kolme yhdistävää tekijää. Näistä ensimmäisenä käsittelimme työnteon olosuhteita, jotka todella monen vastaajan mielestä olivat muuttuneet huonompaan suuntaan. Tähän liittyy teiden heikentynyt kunto, vastaanottopaikkojen lisääntyneet aikaikkunat sekä ylikuormaleikkureiden aiheuttama stressi. Toisessa osassa keskityimme työaikoihin, jotka myös nousivat esiin kymmenissä vastauksissa. Tässä juttusarjan päätösosassa aiheena on palkkaus.

Monet vastaajat korostivat pitäneensä sinänsä työstään puuauton ratissa, mutta työstä maksettu korvaus ei vaan vastannut työn vaativuutta ja siihen käytettyä aikaa. Joona Oksman kertoi ajaneensa pölliautoa kolmisen vuotta, mutta vaihtaneensa viime vuoden puolella takaisin maanrakennushommiin, joissa hän oli toiminut aiemminkin.

- Pöllihommathan ovat huippuhommaa kaikin puolin, mutta palkkaus alalla on vaan sen verran kehno töihin nähden, että en nähnyt siinä enää järkeä. Jos tuntipalkka olisi vähänkin korkeampi, lähtisin puunajoon takaisin välittömästi, mutta maanrakennuspuolella palkkaus on vaan huomattavasti parempi. Vähintään saman rahan saat täällä viisipäiväisellä työviikolla normaalimittaisilla päivillä, mutta yhtä kaikki, ikävä vaan on siltikin takaisin puun ajoon, Oksman kirjoitti.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Saman suuntaisia kommentteja saimme kymmeniä. ”Korvaus menetetystä vapaa-ajasta ei enää motivoinut”, Korvaus menetetystä vapaa-ajasta ei vaan ole enää tarpeeksi”. Monesta vastauksesta voidaankin vetää suorat yhtäläisyysviivat edellisen osan aiheeseen, eli työaikoihin. Palkka sinänsä saattaisi olla riittävä, jos sen saisi niin sanotusti normaalinpituisilla päivillä.

Nimettömänä pysyttelevä entinen puutavara-autonkuljettaja kertoi aloittaneensa puunajon heti armeijan jälkeen ja lopettaneensa nyt vuoden vaihteessa lähes 16 vuoden rupeaman jälkeen.

- Oli vuosi 2006, kun pääsin heinäkuussa intistä ja lähdin tuoreella kortilla pinolle. Kokemusta alalta sain isäni kautta, joka on ajanut noin 40 vuotta. Nosturin käyttö minulle oli jo tuttua. Peruspalkka työssä oli hyvä ja lisätkin kohtuulliset. Suurin osa työnantajista maksaa 50 prosenttia ylityöstä, mutta sataa prosenttia ei pyhistä tai mistään. Autoa pyritään pyörittämään kellon ympäri viitenä päivänä viikossa, ja usein ollaan vielä junan lastauksessa lauantaiaamuisin. Tunteja kuukauteen tuli usein 190-250, tuntipalkka oli 15,7 euroa ja vuositulot 50-60 tuhatta euroa. Aamuvuoroon oli lähdettävä kahden ja neljän välillä aamuyöstä, jos lähtee myöhemmin ja vaihto venyy iltakuuteen, niin yövuorolaista ketuttaa. Päätin lähteä opiskelemaan. Opintoja pitää suorittaa kuusi kuukautta ja palkkaus on heti 18,5-20 euroa tunnilta, työtehtäväin mukaan. Eli peruspalkka jo pari euroa parempi ja siihen lisät päälle. Jos olisin puunajosta saanut saman tuntipalkan, en olisi alaa vaihtanut, silloin olisin voinut vähentää työtunteja, vastaaja kirjoitti alkuvuodesta.

Soittelin miehelle toukokuussa, jolloin uuden alan opinnot olivat jo loppusuoralla. Alan vaihto ei ainakaan vielä ollut alkanut kaduttamaan.

- Uudessa työssä on paremmat työajat ja parempi palkka. Puunajosta jään kaipaamaan sitä vapautta, joka autohommiin kuuluu. Myöskään työnantajassani ei ollut mitään vikaa, firma oli loistava, ja hommiin sai lähteä koska halusi. Sellaista vapautta ei uudessa työssäni ole, VR:lle lähtenyt entinen pöllikuski kertoi.

Joona Oksman
Joona Oksman pitää pöllinajoa huippuhommana, mutta vaihtoi maanrakennuspuolelle palkan takia. ”Saan saman palkan viisipäiväisellä työviikolla, normaalimittaisilla päivillä, mutta ikävä vaan on siltikin takaisin puun ajoon.”

Läpituntipalkkaa

Lukuisat vastaajat valittelivat monessa yrityksessä vallitsevan käytäntö, jossa ylityöt ja pyhäpäivälisät jäävät maksamatta täysimääräisenä. Ohessa hieman suoria lainauksia, kun kysymyksenä oli, miksi olette vaihtaneet, tai suunnittelette alan vaihtoa:

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

”Ei makseta ylityökorvauksia, kun se kuulemma kuuluu alaan ja ei ole varaa.”

”Ei ylityökorvauksia.”

”Alalla vallitsee käytäntö, ettei pystytä maksamaan kuskille oikeaa palkkaa, kun taksat ovat niin huonot. Tämä oli yleinen lause työnantajilta, ja niitä mahtui omalle aikakaudelleni neljä kappaletta.”

”Työnantaja vaatii, että auton pitää liikkua jatkuvasti, eli on täytynyt ajaa kuukaudessa 250-300 tuntia yksinkertaisella palkalla ja tuurinvaihdot ilmaiseksi päälle, kun ei muka pystytä maksamaan.”

”Tykkään kyllä alasta, mutta tällä seudulla näkyy olevan palkkaukset kokemuksesta riippumatta läpituntipalkkaa, ilman ylitöitä ja pyhäkorvauksia, ja lisäksi työntekijän perusetuudet puuttuvat suurilta osin. Asiasta on kyllä keskusteltu työnantajien kanssa useasti, mutta ilman tulosta.”

”Todella harva työnantaja, jos kukaan, maksaa työehtosopimuksen mukaisesti ylitöistä. Myös vuoronvaihdot ovat monesti omaa aikaa.”

”Läpituntipalkka ja ylityöt päivärahoina. Työntekijän kannalta on myös raskasta jatkuvasti kuunnella, kuinka mikään ei kannata.”

Näitä lukiessa on kuitenkin syytä huomioida, että kaikki vastaukset ovat nimenomaan alaa vaihtaneilta tai sitä suunnittelevilta. Kyseessä ei ole kattava otos kaikista puutavara-autonkuljettajista, sillä niiden vastaukset, jotka ovat tyytyväisiä työhönsä puuttuvat kokonaan.

”Aloitin puunajon 2010 hyvässä talossa. Töitä sai tehdä noin 120 tuntia kahteen viikkoon ja palkka tuli TES:in mukaan kaikkine ylityölisineen. Tykkäsin hommasta, olin tyytyväinen ansioihin ja kalusto oli viimeisen päälle kunnossa, mutta sitten yrittäjä jäi eläkkeelle, kun olin ajanut kolme vuotta. Sen jälkeen kävin kahdessa talossa lyhyen aikaa, mutta lopetin palkan takia. Ylityökorvauksia ei maksettu tai sitten kiellettiin niiden tekeminen. 80 tunnin peruspalkalla en lähde ajamaan mitään.”

On selvää, että palkkakysymyksen taustalla vaikuttaa myös alan yleinen heikko kannattavuus. Jos pätevistä kuljettajista on pulaa, niin luulisi fiksun yrittäjän sellaisesta pitävän mielellään kiinni. Pitäisi vaan olla mistä maksaa. Jos keskimääräisen puutavara-autoilija tekee tulosta muutaman tonnin per yhdistelmä, niin ollaan heikolla pohjalla. Kuten erä vastaaja totesi:

”Olen todennut, että yrittäjät lähtevät ajamaan liian halvalla, ettei kuljettajille pystytä maksamaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Monesti töitä kysyessä TES-palkka luvataan, mutta kun kysyy miten ylityöt, niin sanotaan, ettei niitä pystytä maksamaan tai sitten niitä ei tarvi tehdä, jos on korvausta vailla.”

Kuninkuuslaji – sen pitäisi näkyä palkassa

Usein kuuluu kehuttavan, miten raakapuun kuljetus on autoilun kuninkuuslaji. Raskaimmat yhdistelmät, haastavimmat olosuhteet. Ei kuitenkaan välttämättä se kovin palkka. Monet vastaajista olivat viesteissään tosi ytimekkäitä, ”Huono palkka”, Liian huono palkka”, ”Saman rahan saa helpommallakin” tai ”Saman rahan saa paljon helpommallakin.” Näitä kommentteja tuli niin paljon, että se oli syytä nostaa jutun otsikkoon asti.

”Palkkaus on yksi tekijä siinä, että alalle ei ole tunkua myöskään uusista tekijöistä.”

”Nyt olen vuodesta 2015 ajanut säiliöautolla irtorehuja. Palkka on niin kuin pitää ja töitä saa tehdä. Puunajoon on välillä kaipuuta, vaikkei nykyhommissakaan mitään vikaa ole. En silti lähde vaihtamaan huonommalle palkalle.”

”Työajat ja työnteon olosuhteet luovat sellaisen tunteen toimintaan, että kun palkka ei ole mikään hirvittävän häävi, niin eipä siellä huvikseen viitsi olla, jos leipä irtoaa helpommallakin.”

”Jos sanotaan, että palkka olisi kiihotin puuautoiluun, niin se menee kyllä ainakin minun kohdallani metsään. Pöllin kuskauksessa mulla oli tuntiliksa 18,50 euroa, nykyhommissa tasan 16 euroa, ja tuolla palkanalennuksella sain sellaisen vapauden tekemisiini, että kannatti maksaa. Lisäksi, kun olosuhteista johtuneet stressitekijät katosivat miltei täysin, niin elämäkin muuttui laadukkaammaksi.”

Aivan viimeiseksi nostetaan esiin yksi pitkä kirjoitus, jonka sisältöä on muutettu sen verran, ettei kuljettajaa tai yritystä voi siitä tunnistaa. ”Suurin syy alan vaihtoon itselläni oli palkkaus. Olen työskennellyt muutamassa eri firmassa, ja mukaan mahtui yksi hyväkin maksaja. Siellä taas ongelmaksi muodostui, että lomautettuna joutui olemaan pitkiä aikoja. Muut firmat mukamas maksoivat TES-palkan, mutta todellisuudessa palkasta jäi sunnuntai- ja ylityöt puuttumaan kokonaan, sekä arkipyhätöistä korvaukset, koska alalla tuntuu olevan joku ihme käsitys, että viikolla olevat pyhät ei ole mitään oikeita pyhäpäiviä. Myös kaikki yleiskorotukset oli aina muistettava itse kinuta, ne koitettiin jättää huomaamatta huomioimatta. Moni tuttu on vaihtanut muihin autohommiin, ja niissä palkka on lopulta ollut parempi, kun isoissa taloissa kaikki maksetaan kuten pitää. Meille vaan perustellaan, että on mahdollisuus tienata, kun saa tehdä tunteja. Esimerkiksi puuautokuski kymmenen vuoden kokemuksella voi tehdä 200 tuntia kuukaudessa ja tienata 2800 euroa nettona sisältäen pekkasen, ja samalla kokemuksella isossa firmassa muulla alalla saa 3200-3500 euroa. Ymmärrän kyllä yrittäjienkin vaikean tilanteen, mutta siksi asia hermostuttaakin, koska on myös firmoja, jotka maksavat oikein myös puunajosta. Heitä kohtaan ei ole reilua. että samalla alalla kilpailee yrityksiä, jotka pelaavat eri säännöillä. Toivottavasti tämä juttu ottaa tuulta alleen, ja näihin epäkohtiin herättäisiin suuremmassakin kaavassa.

Puutavara-autoilija kommentoi: ”Ongelma on todellinen”

Pyysimme tekstiin kommentteja myös muutamilta puutavara-autoilijoilta, jotka ymmärrettävästi haluavat pysytellä tässä yhteydessä nimettöminä. Selkeä viesti oli, että ongelma on todellinen ja olemassa oleva. Toiveena oli, että se viesti kantautuisi myös metsäyhtiöiden päättäjille.

”Näin autoilijan näkökulmasta tilanne on haastava. Jos keskimääräisen yrittäjän palkkakorjattu tulos on 3500 euroa per puuauto, niin ei siinä juuri ole mahdollisuutta kuljettajille enempää maksaa.”

Koska puutavara-autonkuljettajista on pulaa, niin 160 tuntia kuukaudessa tekemällä tarvittavaa puumäärää ei saada liikkumaan, mutta toisaalta yrittäjien kassat eivät myöskään kestä maksaa sataprosenttisia ylityötunteja. Toisaalta ns. normaali työaika ei tunnu kiinnostavan myöskään valtaosaa kuljettajista. Ansiotasoa on totuttu nostamaan tekemällä pidempää päivää.

”Kuljetusten hinnat eivät ole nousseet samaa tahtia kustannusten kanssa. Yrittäjänä olen joutunut tinkimään jo reilusti omasta palkastani, jos vielä kuljettajille maksettaisiin sataprosenttisia tunteja, niin loputkin kannattavuudesta hupenisi. Uskon tilanteen olevan hyvin samankaltainen monella yrityksellä, ehkä suurimpia työnantajia lukuun ottamatta. Ei se ole mikään valtion salaisuus.”

Autoilijoiden arvion mukaan tilanne tulee muuttumaan vain huonompaan suuntaan, jos ja kun valmistuvien metsäteollisuuden investointien myötä puunkuljetusten tarve kasvaa lähiaikoina.

”Nykyinen ansiotaso ei vaan ole riittävä houkuttelemaan tekijöitä alalle. Samoille palkoille pääsee vähemmällä vaivalla muilla kuljetussegmenteillä. Ei puutavarankuljetusta voida enää laskea sen varaan, että hommia tehtäisiin vaan rakkaudesta lajiin.”

Metsäalan kuljetusyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Kari Palojärvi kommentoi: ”Ei voi olla oikein, että palkkoja oikein maksavat yritykset häviävät kilpailussa”

Jarkko Vartiamäki ja Kari Palojärvi, Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry
Metsäalan Kuljetusyrittäjien toiminnanjohtaja Kari Palojärven (kuvassa oikealla) mukaan palkanmaksun vinoutuma on kehittynyt vuosikymmenien aikana. Se on sitten vääristänyt taksatasoa ja lisännyt työn kuormittavuutta. Kuvassa vasemmalla puheenjohtaja Jarkko Vartiamäki.

Sain Metsätrans -lehdeltä etukäteen luettavakseni artikkelin: ”Miksi puutavara-autonkuljettajat vaihtavat alaa, osa 3: ”Saman rahan saa helpommallakin.”

Artikkelista tuli ensimmäisenä mieleeni puheenjohtaja Vartiamäen havainto: ”Kun tehdään alihintainen kuljetussopimus, niin yrittäjän on joko petettävä itseään, kuljettajia tai asiakasta, jotta yritys selviää.” Artikkelissa moni kuljettaja kertoo tulleensa petetyksi ja erityisesti ylityökorvausten osalta. Omasta mielestäni peruspalkka 17,03 €/tunti on kohtuullinen ja johtaa ilman mitään lisiä kuukaudessa (160 tuntia) yli 2700 € kuukausipalkkaan. Tämä on samaa luokkaa kuin sairaanhoitajilla. Pöllikuskit ovat sitten perinteisesti parantaneet kokonaisansioitaan ilta- ja yölisillä ja ylitöillä jopa yli 40.000 tuhannen euron vuosiansioihin. Paljonko on paljon, ottaen huomioon työn vaativuus ja koulutustaso? Muistaa pitää, että merkittävä osa kuljettajista on kohtuullisen tyytyväisiä palkkatasoonsa. Sen verran on tullut alaa seurattua, että mikäli kuljetusyrittäjä maksaa 50 % ylityöt niin kuin kuuluvat, auto tuskin tuottaa yritykselle mitään. Mikäli maksetaan lain mukaiset 100 % ylityöt oikein, niin kuljetusyrityksen toiminta on tällöin selkeästi tappiollista! Syitä on niin sysissä kuin sepissäkin; kuljettaja on halunnut kasvattaa kokonaisansiotaan ja se on onnistunut ainoastaan lisäämällä työtunteja, mutta kun yrityksen talous ei ylitöitä kestä säädösten mukaisesti maksettaessa, niin on tehty paikallinen sopimus. Palkanmaksun vinoutuma on kehittynyt vuosikymmenien aikana. Se on sitten vääristänyt taksatasoa ja lisännyt työn kuormittavuutta (palautuminen!).

Tavallaan merkillistä on se, että jokaisessa kuljetussopimuksessa lukee ” Noudatamme kaikessa toiminnassamme soveltuvia lakeja ja säädöksiä.” ja toisaalta myös PEFC metsäsertifioinnin kohdassa 6.7.1 lukee ” Työn- ja urakanantajat noudattavat työ- ja sosiaalilainsäädäntöä, työehtosopimuksia…”. Nyt palkkojen maksun osalta näin ei taida aina olla, eikä kukaan oikeasti valvo palkanmaksun säädösten mukaisuutta. Työsuojeluviranomaiset valvovat vain ajo- ja lepoaikoja sekä ylitöiden määrää. Palkkojen maksun oikeellisuus on juridisesti palkanmaksajan ja palkansaajan välinen asia. Ei voi olla oikein, että palkkoja oikein maksavat yritykset häviävät kilpailussa väärin toimijoille! Nämä asiat ovat ainakin tähän asti kiinnostaneet melko vähän asiakaskuntaa, koska nykymallilla ne saavat joustavia ja edullisia kuljetuksia.

Mitä pitäisi tehdä? Käsittääkseni on tulossa kuljetuspalveluiden uusjako; nimittäin ensi talvena, mikäli tehtaiden puunkäyttö määrät säilyvät tällä tasolla, tekijät loppuvat. Kuljettajille sanoisin, että hakeutukaa palkat oikein maksaviin yrityksiin töihin, yrittäjille, että ottakaa urakoita vain asiallisesti toimivilta tahoilta ja asiakkaat voisivat valvoa ja noudattaa omia toimintaohjeitaan (Code of conduct).

Lue myös: Miksi puutavara-autonkuljettajat vaihtavat alaa? – Työnteon olosuhteet suurin syy monelle

Ja: Miksi puutavara-autonkuljettajat vaihtavat alaa, osa 2: ”Elämässä pitää olla muutakin kuin kalikan ajo”