Susanna Koski: Metsien tekemätön työ

Osallistuin syyskuussa Ylen A-Talk keskusteluohjelmaan, jossa teemoina olivat nuorten miesten syrjäytyminen ja työttömyys. On taivaan tosi, että tekemätöntä työtä löytyy ympäristöstämme mielin määrin. Kun toimittaja pyysi esimerkkiä, nimesin metsän yhdeksi.

Luonnonvarakeskuksen mukaan esimerkiksi pelkästään taimikonhoidon osalta myöhässä olevia taimikonhoitoehdotuksia on kaikkiaan 715 000 hehtaaria. Lukema on massiivinen. Sen sijaan, että itse asiaa olisi haluttu ymmärtää, mainitsemastani metsäesimerkistä nousi päiväkausia kestävä someraivo höystettynä tulkinnoilla päämäärätiedottomasta risusavotasta. On toki muistutettava, että aikanaan tarpeeseen se risusavottakin keksittiin.

Suomalainen teollisuuden ja hyvinvointiyhteiskunnan yksi historiallinen kivijalka on rakentunut metsäteollisuuden kukoistukseen. Sikäli, kun hallitusohjelman yksi kärkihankkeista rakentuu biotalouden mahdollisuuksiin, metsien ja niiden kestävän hoidon merkitys ovat edelleen arvossaan.

Puun käyttö ja tarve tulee kasvamaan erilaisten investointien myötä, mittavimpana investointina mainittakoon Äänekosken biotuotetehdas. Eri investointien yhteenlasketun puuntarpeen arvioidaan olevan jopa 80 miljoonaa kuutiota.

Puukaupan digitalisaatiosta ja sujuvoittamisesta huolimatta, puukauppa laahaa tarpeeseen nähden perässä. Osin siitä syystä, että metsänhoitotöitä ei saada tehtyä ajoissa sekä osin pirstaloituneesta ja kaupunkilaistuneesta omistajarakenteesta johtuen.

Kestävän metsätalouden rahoituslaki eli Kemera-laki toimisi parhaimmillaan hyvänä kannustinjärjestelmänä, joka turvaa puun kestävän käytön sekä osaltaan vauhdittaa myös puukauppaa. Nykyinen Kemera-lainsäädäntö ja -järjestelmä ei kuitenkaan toimi tuottavaa metsänhoitoa palvelevasti. Järjestelmään on tehty liian monta muutosta, liian nopealla aikataululla ja liian lyhyessä ajassa. Nyt ollaan tilanteessa, jossa metsänhoitotyöt ovat tekemättä sekä rahoitus työn teettäjältä ja tekijältä saamatta. Sen sijaan metsäkeskuksilla löytyy paperityötä: hankehakemuksia ja toteutusilmoituksia on yhä käsittelemättä noin 15 000.

Tänä vuonna Kemeran määrärahoja jää käyttämättä 15-20 miljoonaa euroa koko potin ollessa 70 miljoonaa euroa. Toivon, että eduskunnalla on viisautta ja kykyä toteuttaa käyttämättömän määrärahan siirto seuraavalle vuodelle tulevan vuoden määrärahan lisäksi. On mielestäni kohtuutonta, että byrokratian toimimattomuus muodostaa sellaisen ahtaan pullonkaulan, että työt jäävät teettämättä ja tekemättä. Mielestäni tällä kansantaloudella, saati byrokratialla ei ole varaa sellaiseen. Digitalisaatiota ja sähköisten palvelujen mahdollisuuksia tulisi hyödyntää metsätaloudessa aivan toisista lähtökohdista. Kemeran muutosten johdosta ruuhkautuneet hakemussumat ovat huonoja ja epäonnisia esimerkkejä siitä, miten digitalisaatiota ei ole pystytty hyödyntämään tehokkaasti, vaan edelleen hakemuksia joudutaan käsittelemään kahteen otteeseen, ensin manuaalisesti ja sitten vasta digitaalisesti.

Kiitosten lista Kemeran osalta jää hyvään tarkoitukseen. Jos järjestelmän hallinto on työläs niin metsänomistajille, virkamiehille sekä metsänhoitajille, olisi tarpeen pohtia korvaavaa ja huomattavasti kevyempää järjestelmää. Tällä pienellä vahvasti metsätalouteen nojaavalla kansantaloudellamme ei ole varaa hukata maamme mittavia metsätalouden mahdollisuuksia jäykkään hallintoon ja ylimääräiseen byrokratiaan - ei ainakaan pitäisi olla.