Arjo Röntynen - Suomalainen menestyjä maailmalla
Arjo Röntynen on luonut mahtavan uran kaukaisen Chilen suurimmaksi metsäkonekauppiaaksi.
Röntynen aloitti savottauransa 16-vuotiaana moottorisahalla. Ammattikoulua tuli käytyä ensimmäisen päivän ruokatuntiin asti, veri kun veti metsähommiin. Metsäkoneenkuljettajana ja kouluttajana hän on ollut Espanjassa ja Portugalissa ja metsäkoneyrittäjänä Suomessa ja Saksassa.
- Olimme vuonna 1990 Saksassa hommissa. Eräänä oikein kuumana päivänä tullessani kotiin vaimo vihjaisi arvoituksellisesti, että taitaa olla vielä lämpöisempää tulossa…
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
Vaimo kertoi, että Ponsselta oli soitettu, olisi tarjolla keikkaa Chilessä kouluttamaan kuljettajia ja pitämään huolta koneista. Jo aiemmin olin ollut samanlaisissa hommissa Espanjassa ja Portugalissa, muistelee Arjo Röntynen neljännesvuosisata sitten tapahtuneita hetkiä.
– Soitin Ponsselle ja puolen tunnin kuluessa siitä teimme vaimon kanssa lähtöpäätöksen. Lapsettoman pariskunnan oli helppo lähteä.
- Koneille oli puolen vuoden hakkuutavoitteet, joiden toteutuessa metsäyhtiö Forestal Colcura ostaisi koneet. Tämän jälkeen alkaisin kouluttaa metsäyhtiön kuljettajia. Sopimusta sitten aina pidennettiin puolella vuodella tai vuodella, muistelee Arjo pitkäksi venähtänyttä Chilen reissuaan.
Yrittäjäksi
Nopeasti Arjo totesi paikallisen työtahdin, ja -moraalin paljon heikommaksi, kuin mitä oli itse oppinut.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
- Heräsi kiinnostus hankkia omia koneita, kun näki millaisella letkeydellä ja vain päivävuoroa ajamalla paikallinen yrittäjä pärjäsi. Kyllä pitäisi olla mahdollisuuksia meikäläiselläkin. Niin me ostimme käytetyn Ponssen koneketjun ja aloimme yrittäjiksi vuoden 1993 lopulla.
Siitä toiminta pikkuhiljaa kasvoi ja pian Arjon yrityksessä Forest Centerissä oli kymmenen konetta. Siihen aikaan yrityksessä piti olla paikallinen toimitusjohtaja pyörittämässä paperisotaa.
- Kaikki oli hemmetin vaikeaa. Sitä ei heti ymmärtänytkään, mitä kaikkea ongelmia systeemi toi mukanaan. Sen sitten tajusi, että tilanteesta on päästävä pois. Vuoden 2005 jälkeen olemme olleetkin vaimon kanssa kaksistaan tässä Forest Centerin johdossa.
– Vieläkin byrokratia on hankalaa, tosin netin käyttö on alkanut sitä helpottaa.
Maahantuojaksi
Vuonna 1995 Forest Centerin toiminta laajeni, kun se aloitti Nokka-metsäkoneiden maahantuonnin. Parin vuoden kuluttua merkki vaihtui Ponsseen.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
– Vuonna 2003 Chilen toiseksi suurin metsäyhtiö oli ostamassa 20-30 metsäkonetta. Se oli meille liian iso projekti johon meidän olisi pitänyt satsata valtavasti rahaa. Niinpä etsimme yhdessä Ponssen kanssa isomman yrityksen.
Prosilva
Vuosien varrella isotkin metsäyhtiöt olivat todenneet suomalaiset toimintatavat korkealaatuiseksi ja heidän vaatimustensa mukaisiksi. Tämä luonnollisesti edesauttaa tulevia yhteistyökuvioita.
-Araucon miehet ottivat yhteyttä vuonna 2007 ja kertoivat, että harvennuksiakin pitäisi alkaa koneellistaa. Tein luettelon kaikista Suomen, Ruotsin ja Saksan harvennuksille soveltuvista metsäkonemerkeistä ominaisuuksineen.
-Yksi tärkeimmistä asioista oli, että koneen on oltava yksinkertainen rakenteeltaan ja helppo huoltaa. Hienouksia ei tarvita, kukaan ei maksa niistä mitään, kertoo Arjo.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
-Keskustelin asiasta muutaman konevalmistajan kanssa ja Karilaisen Lasse Prosilvalta luotti mieheen ja innostui asiaan. Lassen kanssa sovimme asiat näkemättä, puhelimen välityksellä. Ja eikun homma käyntiin. Asian vauhdittamiseksi ostin itse ensimmäisen koneen ja siitä kauppa lähti matkaan.
Kyseinen projekti hoidettiin metsäyhtiön taholta mallikkaasti. Yhtiö sitoutui maksamaan ylimääräisistä kuluista, jos projekti ei saavuttaisikaan tavoiteltua lopputulosta. Tällaisia kuluja olivat mm. metsäkoneen rahtikulut Suomesta Chileen ja takaisin. Näin riskit eivät jäisi yksin koneenvalmistajan ja maahantuojan kontolle.
Arjolla ja Merjalla on kolme yritystä
Forest Center on vuosien varrella kasvanut ja tammikuussa tuleva Chilen ensimmäinen Scorpion mukaan laskettuna yrityksessä on 30 metsäkonetta. Näiden koneiden pyörittämiseen tarvitaan henkilökunta, jota on lukumäärältään 100. Kalustolla korjataan puuta noin 100 000 mottia kuukaudessa. Vuonna 2013 Arauco palkitsi Forest Centerin tehokkaasta toiminnasta ja oli innovatiivisin yritys. Lisäksi tuli palkinto parhaasta työturvallisuudesta.
Syyskuussa vuonna 2013 Arjo palkkasi Forest Centerin toimitusjohtajaksi Miguel Albornozin, joka toimi Araucolla harvennuspuolen pomona. Tämä yritys on myynnissä, jotta voisi joskus päästä vaikka pilkille, vihjaa Arjo, joka haluaa keskittyä Ponssen myyntiin.
FC Ventas
Toinen yritys FC Ventas Y Servicios (FC= Forest Center, Ventas=myynti Servicios =huolto) perustettiin 2013.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
- Päämerkki on Ponsse, mutta edustamamme merkit ovat mm. Tamtron, Sunit jne. Veljeni Vesa on huoltopäällikkönä ja vastaa mekaanikkojen toiminnasta kentällä. Henkilökuntaa on 15 henkilöä.
FC Transportes
Metsäkoneiden siirtoja tekevä yritys, joka saa ensimmäisen koneenkuljetusritilän näinä päivinä (2015) Suomesta. Omien koneiden lisäksi sillä on tarkoitus hakea metsästä huollettavia koneita ja viedä mennessä varakone huollon ajaksi. Näin yrittäjälle ei tule keskeytyksiä työhönsä.
Matkan varrella on Merja-vaimonkin tukea tarvittu.
- Monelle yrittäjälle pankki on tärkein tuki, mutta minulle se on Merja-Sisko, tunnustaa Arjo.
Arjo osti metsäkoneiden kuljetuslavetin Mikkosten omistamalta Pihtiputaan Ajoneuvokorjaamo Oy:lta. Tässä yhteydessä Arjolle tulee mieleen hauska juttu Keijo Mikkosesta 1980-luvun lopulta.
- Oltiin Saksasta kesälomilla Merjan kanssa, mutta jotakin halusin tehdä. Soitin Keijolle, että olisko muutama viikko jotain apumiehen hommia, johon Keijo tokaisi, että äestämään tarvittasiin ukkoa. Sitä äestystaksaa kun sovittiin Lintulahden huoltoasemalla niin ajattelin että jos 100 markkaa saisi hehtaarilta. Keijo tuumasi, että tuossa on kartat ja lavetin avaimet, hoida homma. Ja sovitaan että se on 150 markkaa hehtaarilta.
- Minä vetelin äestä yötä päivää, ja kun tuli tasaisempia alueita, niin Merja hyppäsi Kockumsin puikkoihin ja minä nukuin sillä aikaa autossa. Matkan varrella kyläkaupoista ostetiin Gotleria ja leipää, mukavia aikoja, muisteli Arjo.
