Kommentti: FinnMETKO näyttelyalue kaipaisi uudistamista

Jotta ei mene pelkästään valittamiseksi, niin aloitetaan positiivisella nuotilla. FinnMETKO 2022 oli upea messu. Tarkistuslaskennan jälkeen peräti 28 120 kävijää, ja näytteilleasettajia 330. Tapahtuma nousi komeasti jaloilleen poikkeusolosuhteissa järjestetyn, vuoden 2020 näyttelyn jälkeen. Tuolloin näytteilleasettajia oli noin 200 ja kävijöitä alle 10 000. Toisaalta vielä ennen pandemiaa, 2018 näytteilleasettajia oli yli 400 ja kävijöitä lähes 35 000.

Henkilökohtainen mielipiteeni kuitenkin on, että näyttelyalue kaipaisi uudistamista. Nykyisin osastot levittäytyvät turhan laajalle pituussuunnassa ja toisaalta keskeisilläkin alueilla on paikoin melko väljää. Tämän ongelmallisuus korostuu, kun alueen osastot eivät ole minkään luonnollisen reitin varrella, jonka voisi kiertää ympäri kuten vaikka Ruotsissa Elmiassa. Tapahtuman aikana eri näytteilleasettajien ja kävijöiden kanssa keskustellessa kävi ilmi, että en ole yksin ajatusteni kanssa ja palautetta aiheesta on annettu myös järjestäjille.

Itse vietin tapahtumassa lehdistöpäivän lisäksi kaikki kolme varsinaista näyttelypäivää lähes porttien avautumisesta aina sulkemisaikaan asti, ja alue oli tuttu jo kolmen edellisen messun myötä, joten ehdin kyllä mainiosti nähdä ja kokea kaiken haluamani. Keski-ikäiselle, keskivartalolihavuuteen taipuvaiselle toimittajalle kävellen reippailu teki vain hyvää. Suuri osa kävijöistä varaa tapahtumaan kuitenkin vain yhden päivän, jolloin askelten tahti saa olla aika reipas, mikäli koko alueen haluaa kiertää. Etenkin jos on yhtään tapana jäädä suustaan kiinni vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa, mikä kuitenkin on messujen aivan keskeistä antia uutuuksien ihmettelyn ohella. Varsinkin metkoon ensi kertaa tuleville ja kansainvälisille vieraille alueen haltuun ottaminen saattaa nykyisellään olla haastavaa.

Aamuisin pääportille kertyi pitkät jonot, joista väkimassa alkoi vyöryä eteenpäin John Deeren ja Nisulan osastojen välistä. Itse lähdin päinvastaiseen suuntaan, jossa osastojaan pitivät muun muassa Komatsu Forest, Logset ja Sampo Rosenlew. Sinne väki löysi etenkin aamupäivisin paljon heikommin. Messualueen toisessa äärilaidassa tutulla paikallaan oli Ponsse, joka sähkökäyttöinen kuormatraktori vetonaulanaan kyllä houkutteli runsaasti porukkaa, mutta matkan varrelle mahtui myös paljon tyhjää tilaa. Koko messun ainoat sisäosastopaikat tarjonneessa jäähallissa oli huomattavan autiota ja myös Gradian hallin ympäristön asfalttikentälle nähtävää olisi mahtunut enemmänkin.

Aikaisempina vuosina maanrakennuspuolen tarjonta on keskittynyt niille luontaiseen ympäristöön soramontussa, mutta nyt siellä oli vain muutama osasto. Tähän oli varmasti useampikin syy, joista yksi suurimmista taisi olla sen sektorin tapahtumien kasaantuminen koronan jälkeen. Maxpo järjestettiin poikkeuksellisesti tämän vuoden toukokuussa ja myöhemmin syyskuussa edessä ovat vielä Mansen Mörinät. Ylitarjonnan myötä näytteilleasettajat ovat joutuneet tekemään valintoja, kun joka paikkaan resurssit eivät riitä. Kahden vuoden päästä tilanne voi olla tältä osin parempi, kun Maxpo palaa omalle paikalleen, parittomien vuosien syksyihin. Toisaalta maanrakennuspuolen tarjontaa oli nytkin hyvin hajallaan pitkin aluetta. Moni yritys haluaa varmasti pitää kiinni heidän vakiintuneista paikoistaan, mutta kävijöitä ajatellen parasta olisi, kun puhtaasti maanrakennuspuolen valmistajat olisi sijoitettu tiiviimmin.

Ja tietysti sama toimii myös toisinpäin, nyt Ponsselta Komatsulle kertyi matkaa aika lailla. Tähän keskeisenä syynä on vakiintuneiden paikkojen lisäksi metsäkonevalmistajien halu ajattaa työnäytöksiä, mikä rajoittaa mahdollisuuksia osastojen sijainnin suhteen. Keski-Euroopan suurilla messuilla näytöksistä on hyvin pitkälti luovuttu. Tietty tenho liikkuvassa koneessa silti edelleen on. Kun katsoi millainen väenpaljous Ponssen näytöksissä oli kolmesti päivässä, on helppo uskoa, että niitä ajetaan myös kahden vuoden päästä. Elokuun viimeisinä päivinä 2024 järjestetetään jo 20. FinnMETKO-näyttely.