Sankariyrittäjä

Tunnetko sankariyrittäjän käsitteen? Hän tekee töitä vähintään 12 tuntia päivässä, nukkuu muutaman tunnin yössä ja syö epäsäännöllisesti, jos muistaa. Sosiaalisessa mediassa mielellään kerrotaan, kuinka älyttömän pitkä työputki taas on alla.

Kuten viime lehdessä julkaisimme, aloitin itse yrittäjänä 1.1.2024 kun Metsätrans-lehden liiketoiminta siirtyi kaupan myötä perustamalleni yritykselle. Vuoden 2015 elokuusta työskentelin firman toimitusjohtajana, mutta nyt luet ensimmäistä lehteä, josta olen vastannut alusta loppuun itse.

Vuoden alku on monessa yrityksessä vuoden kiireisintä aikaa. Niin myös meillä. Lehden tilaukset laskutetaan ennen ensimmäisen numeron ilmestymistä ja mainosmyyntikin lähtee ainakin hyvin läheltä nollatasoa vuoden vaihteessa. Samaan aikaan pitää luonnollisesti myös tehdä lehteä. Senkin osalta ykkösnumero on poikkeuksellisen työläs, sillä perinteisesti julkaisemamme tilastot metsäkoneiden- ja puuautojen määristä sekä alan yrityksistä vaativat mittavan tausta-aineiston läpikäymisen. Tällä kertaa tähän kaikkeen on yhdistynyt oman yritykseni toiminnan käynnistymiseen liittyvät asiat, jotka on pitänyt saada hoidettua.

Voin myöntää, että tämän lehden mennessä painoon 16. helmikuuta, yhtään vapaapäivää vuoteen ei ole mahtunut. Päivät ovat myös olleet pidempiä kuin aiemmin, ja heikommin nukuttuja öitäkin mahtuu joukkoon. Vaimon kanssa vietetty kahdenkeskinen aika on rajoittunut toimistolle, missä hän on auttanut oman työnsä ohella. Lasten harrastuksissa olen ollut paljon normaalia vähemmän mukana, ja omien kuntosalikäyntienkin laskemiseen riittää kirvesmiehen yhden käden sormet.

En silti ole tästä mitenkään ylpeä. Töihin on kyllä aina ollut mukava tulla, ja tilastojenkin perkaaminen on vastaan tulleista haasteista huolimatta ollut hyvin mielenkiintoista. Perheen kanssa oli ennalta käyty läpi, että alkuvuodesta tulen olemaan hieman vähemmän läsnä.

Alussa kuvattu sankariyrittäjyys ei ole sitä, mistä olen haaveillut. Enemmän se kertoo heikosta ajankäytöstä, vääristä priorisoinneista ja huonosta delegointikyvystä, jos yrityksen pyöriminen vaatii omasta elämänlaadusta tinkimisen. Aloitin sillä ajatuksella, että näin alkuun teen mahdollisimman paljon itse, kun kassaa ei juuri ole. Jo reilun kuukauden yrittäjäkokemuksella voin sanoa, että jatkossa olen viisaampi. Jos firma ei pyöri kuin omasta selkänahasta repimällä, niin sitten pitää pyrkiä kehittämään sitä liiketoimintaa.

Kun tämä lehti on painossa, edessä siintää koululaisten hiihtolomaviikko. Itsekin lupasin pitää ainakin hieman vapaata, ennen kuin siirrän katseet seuraavan lehden tekoon. Siihen meidän vapaa toimittajamme Visa saa taas tehdä useampia juttukeikkoja, ja toimistollekin otan apukäsiä heti kun tarvitsen. Vaikka nyt on jo hieman myöhäistä uuden vuoden lupauksille, niin itse yritän jatkossa lähteä toimistolta perheen luo mieluummin ennen kuin jälkeen neljän ja päästä sinne salillekin vaikka kolmesti viikossa. Istumatyö kun ei varsinaisesti helli keski-ikäisen keskivartaloa.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille Metsätrans-lehden lukijoille, kiitos kun olette pysyneet matkassa. Tuttuun tapaan otan mielelläni vastaan palautetta ja juttuvinkkejä, lehteä tehdään teitä varten.