Pääkirjoitus 1/2026: Talvipakkaset toivat töitä

Uusi vuosi toi tullessaan kovat pakkaset koko Suomen kamaralle, vaikka toki pohjoisempi kansamme osa sai nauttia hieman rapeammista miinuslukemista jo joulukuun puolella. Mittari on myös jaksanut pysytellä melko sitkeästi miinuksen puolella täällä länsirannikollakin ainakin tähän helmikuun puoliväliin saakka, jolloin vuoden ensimmäistä Metsätrans-lehteä painoon saatellaan.

Metsäkoneurakoitsijoille ja puutavara-autoilijoille kunnon talvikelit toivat myös kaivattua helpotusta työtilanteeseen, joka pitkin loppuvuotta oli paikoin hyvinkin heikko tai korkeintaan kohtalainen todella monella.

Tämä näkyi konkreettisesti myös tämän lehden tilastoja tehdessäni. Seuraamme metsäkone- ja puutavara-automäärien kehitystä aina vuoden viimeisen päivän tilastokannan perusteella Koskaan aiemmin reilun kymmenen vuoden Metsätrans-urallani ei yhtä paljon puuautoja ole ollut loppuvuodesta seisonnassa.

Soittelin läpi kymmeniä yrityksiä, joilla aiemmista vuosista poiketen ei puuautoa enää tilastoissa näkynyt. Näistä noin puolet kertoi ajojen jatkuneen uuden vuoden tultua, mutta runsaasti oli myös puunajon lopettaneita yrityksiä. Puutavara-autoilijoiden määrä kääntyikin jälleen laskuun kolmen vakaamman vuoden jälkeen.

Metsäkoneurakoitsijoiden ja puutavara-autoilijoiden kanssa keskustellessa lähes kaikki ovat jakaneet saman huolen. Nyt töitä riittää, mutta kuinka pitkään? Talvileimikoita pitäisi korjata sen minkä kerkeää, mutta mitäs tehdään kelirikon jälkeen? Puhutaanko seisokin osalta viikoista vai kuukausista?

Metsäkone- ja puutavara-autotilastojen yhteyteen pyysin näkemyksiä alan tilanteesta myös kaikkien valmistajien sekä maahantuojien edustajilta. Pieniä sävyeroja vastauksissa on, mutta iso kuva on sama. Tänä vuonna taloudessa ja metsäsektorilla saattaa tulla pieni käänne parempaan, tai sitten ei. Teollisuuden näkymiin liittyy edelleen paljon epävarmuuksia, jotka heijastuvat väistämättä sinne kannon juurelle asti.