Pääkirjoitus 5/2024: Metsäala suurennuslasin alla

Viimeisen parin kuukauden aikana tuskin kukaan on voinut välttyä raakku-uutisilta. Itsekin kirjoitin aiheesta verkkokolumnin tuoreeltaan, enkä aio enää jatkaa siitä. Halukkaat löytävät tekstin Metsätransin sivuilta. Jo tuolloin elokuussa epäilin, että korjuuyrityksille ja kuljettajille voi olla tiedossa lisää valvontaa. Nyt voidaan sanoa, että ainakin median huomio on kiinnittynyt siihen, mitä metsissämme tapahtuu.

Ilmiö on tuttu monelta muultakin alalta. Positiivista julkisuutta voi riittää pidempäänkin, mutta kun ensimmäinen negatiivinen asia tulee tai kaivetaan esiin, niin yleensä jatkoa seuraa. Nykyinen tasavallan presidentti Alexander Stubb on kuvannut aihetta kirjassaan Alex, joka ilmestyi 2017. Tuoreempana esimerkkinä mieleen tulee Sanna Marin, jota alkuun hehkutettiin nuorena naispääministerinä, sitten tuli aamupalakohua, bilekohua ja niin edelleen.

Stora Enson kohdalla jatkouutisointia saatiin yhtiön omien tarkastusten myötä, kun toisellakin raakkukohteella havaittiin luonnonsuojelulain vastaista toimintaa. Mutta kyllä mediatkin tilanteesta ottivat kaiken talteen. Hukkajoella toimittajia parveili pahimmillaan niin paljon, että Metsähallitus ehti jo vedota tiedotusvälineisiin, jotta raakkujen pelastajilla säilyisi työrauha.

Ja kun raakkukohu alkoi laantua, niin seuraavaksi uutisoitiin Itä-Lapin vanhojen metsien hakkuusta energiapuuksi sekä kuukkelimetsän avohakkuista, joissa epäselvyyttä tuntui olevan sen suhteen mitä ja miten todellisuudessa piti hakata. Pahoin pelkään, että jatkoa seuraa, koska näin media vaan toimii. Kun uutisen perään päästään, niin sitten aletaan tonkia mitä muuta siitä liepeiltä paljastuukaan. Samalla myös lukijat saattavat havahtua ja vinkata jostain mitä ovat havainneet ja näin jutut ruokkivat uusia.

Valtava enemmistö uran varrella tapaamistani metsäalan ihmisistä on ollut luontoa kunnioittavia ja ylpeitä siitä, että työtä tehdään ympäristön ehdoilla. Tällaisina aikoina vastuullisuuden merkitys vain korostuu. Kynät on jo valmiiksi teroitettu, kun odotellaan mistä seuraava epäkohta paljastuu. Oli kyse sitten tiedonkulkuongelmasta, vahingosta tai piittaamattomuudesta, pieneltäkin tuntuvasta virheestä voi seurata mittavasti negatiivista julkisuutta koko metsäalalle.