Metsäammattilaiset: Pesintäaikaisten hakkuiden kieltäminen on tehotonta ja kallista

Eläinoikeusakatemia julkaisi tiedotteen, jossa kerrottiin 16.000 ihmisen allekirjoittaneen vaatimuksen pesintäaikaisten hakkuiden lopettamiseksi kokonaan. Metsäammattilaisten verkosto vastustaa esitystä, koska siitä ei olisi merkittävää hyötyä luontoarvoille ja taloudelliset menetykset olisivat massiivisia.

Metsäammattilaisten mukaan kesähakkuissa tuhoutuu arviolta noin 50.000-100.000 pesää vuosittain. Oravat aiheuttavat saman määrän pesätuhoja. Suomessa on arviolta 50 miljoonaa lintua, eli noin 25 miljoonaa pesää. Hakkuissa tuhoutuu siten 0,2-0,4 prosenttia pesistä. Kaikista pesistä tuhoutuu vuosittain noin 20 prosenttia. Suurimmat pesätuhojen aiheuttajat ovat supi (4 miljoonaa), minkki (2,5 miljoonaa), kärppä (2 miljoonaa), kissat (1,8 miljoonaa), varikset (1 miljoonaa) ja näätä (0,5 miljoonaa).

Kiellon seuraukset

Mikäli kaikki hakkuut kiellettäisiin pesintäajaksi huhtikuusta heinäkuuhun, metsäkoneet seisoisivat kelirikkoajan lisäksi useita kuukausia. Usein lainarahalla hankitut satojen tuhansien eurojen arvoiset koneet eivät tuottaisi muuta kuin korkomenoja ja niiden kuljettamiseen palkatut kuskit olisivat työttömänä. Verkoston mukaan sellaiseen yhtälöön ei yksikään toimiala yksinkertaisesti pysty.

Metsäammattilaisten mukaan mahdotonta yhtälöä pahentaisi se, että puun korjuuseen pitäisi saada lähes kaksinkertainen määrä koneita ja kuljettajia, jotta teollisuuden tarvitsema puumäärä saataisiin metsistä tehtaille. Metsäkoneenkuljettajan tutkinto on Suomen toiseksi kallein koulutus, joten rahaa pitäisi löytyä paljon lisää sekä koneiden hankintaan, että kuljettajien koulutukseen. Lisäksi pitäisi löytää valtavasti uusia opiskelijoita, jotta koneet liikkuisivat jatkossa.

Metsäsektorin näkökulmasta vaatimus on kestämätön. Se ei huomioi taloudellista tai sosiaalista kestävyyttä millään mittarilla. Yhteiskunnalle vaatimus maksaisi varovasti arvioiden miljardeja ja pidemmällä aikavälillä todennäköisesti ajaisi metsäteollisuuden alas maasta, se tarkoittaisi jopa viidenneksellä pienenevää vientiä, työttömyyden räjähtämistä, metsänomistajien omaisuuden nollaantumista ja valtavaa ahdinkoa muutenkin talousvaikeuksissa olevalle maalle.