Metsät ovat pääkaupunkiseudullakin tärkein hiilinielu

Pääkaupunkiseudun merkittävimmät hiilinielut muodostuvat metsien puustosta, kun taas valtaosa alueen hiilivarastoista on sitoutunut metsien maaperään. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen HSY selvityksen mukaan myös kaupunkiympäristön puistot ja muut viheralueet sitovat merkittävästi hiiltä.

HSY on laatinut koko pääkaupunkiseutua koskevan maankäyttösektorin hiilitaseselvityksen vuosilta 2023–2024. Selvityksessä tarkastellaan luonnollisia hiilivarastoja ja hiilitasetta sekä maankäytön muutosten vaikutuksia niihin. Laskenta kattaa puuston, maaperän ja matalan kasvillisuuden.

Selvityksen mukaan pääkaupunkiseudun merkittävimmät hiilinielut sijaitsevat metsissä. Voimakkaita hiilinieluja ovat erityisesti kivennäismaiden ja ojittamattomien turvemaiden metsät.

– Hyviä hiilinieluja ovat 40–80-vuotiaat kuusikot sekä vähintään 60-vuotiaat lehtipuumetsät. Kuusen vuosikasvu ja hiilen sidonta ovat huipussaan 40–80-vuotiaana. Iäkkäät lehtipuut puolestaan sitovat hiiltä havupuita tehokkaammin vielä iän karttuessakin, HSY paikkatietoasiantuntija Outi Kesäniemi kertoo.

Nuorta ja kasvavaa metsää sijaitsee tasaisesti ympäri pääkaupunkiseutua. Vanhoja metsiä on erityisesti Helsingin keskuspuistossa ja Pohjois-Espoossa.

Myös rakennetun ympäristön viherrakenteella on merkitystä. Puistot ja muut viheralueet muodostavat selvityksen mukaan noin viidenneksen pääkaupunkiseudun hiilinielusta.

Lähes 75 prosenttia hiilestä metsissä

Hiilivarastojen osalta selvitys osoittaa, että valtaosa pääkaupunkiseudulle sitoutuneesta hiilestä sijaitsee maaperässä.

– Lähes 75 prosenttia hiilestä on varastoitunut pääkaupunkiseudun metsiin ja erityisesti metsien maaperään. Suurin hiilivarasto on kuusimetsissä, joita on myös pinta-alallisesti eniten, HSY paikkatietoasiantuntija Lassi Sarlos kertoo.

Laajoja kuusimetsiä sijaitsee muun muassa Koillis-Helsingissä, Espoon Nuuksiossa, Kauniaisten Kasavuorella ja Itä-Vantaan metsäalueilla.

Vanhoissa metsissä hiiltä on sitoutunut puuston lisäksi pitkän ajan kuluessa maaperään. Selvityksen mukaan hyviä hiilivarastoja ovat 80–120-vuotiaat kuusikot ja yleisesti yli 120-vuotiaat vanhat metsät.

Turvemaiden merkitys hiilivarastona on niiden pinta-alaan nähden suuri. Noin 20 prosenttia kaikista hiilivarastoista sijaitsee turvemailla, vaikka niiden osuus laskennan kattamasta pinta-alasta on vain noin kuusi prosenttia.

Turvemaiden vaikutus hiilitaseeseen riippuu muun muassa puuston määrästä. Puuttomat ja vähäpuustoiset ojitetut turvemaat toimivat päästölähteinä, ja voimakkaita päästölähteitä ovat turvemaapellot ja -niityt.

Rakentaminen pienentää hiilivarastoja

Selvityksessä arvioitiin ensimmäistä kertaa myös sitä, miten pääkaupunkiseudun kasvullisten alueiden muuttaminen rakennetuksi ympäristöksi vaikuttaa hiilivarastoihin. Rakentaminen vapauttaa hiiltä puustosta, muusta kasvillisuudesta ja maaperästä ja heikentää siten alueen kokonaishiilinielua.

HSY mukaan kehitetyn laskentamenetelmän avulla kaupungit voivat jatkossa seurata hiilinielujen ja -varastojen muutoksia.

Selvityksen tuloksia ei voi suoraan verrata aiempiin alueella tehtyihin hiilinielulaskelmiin, sillä laskentamenetelmät ja käytetyt aineistot poikkeavat toisistaan. HSY korostaa myös, että maankäyttösektorin hiilitaselaskentaan liittyy epävarmuuksia sekä aineistojen että menetelmien osalta.