Mikko Kurttila: Metsäsektori tarvitsee vuoteen 2050 ulottuvan uudistumisstrategian

Suomen metsäsektorille pitäisi laatia konkreettisia toimenpiteitä sisältävä tulevaisuusstrategia. Luonnonvarakeskuksen ohjelmajohtaja Mikko Kurttilan mukaan metsäkeskustelun painopistettä on siirrettävä hakkuumääristä siihen, mitä puusta valmistetaan, kuinka paljon tuotannosta syntyy arvonlisää ja miten uudet innovaatiot saadaan teolliseen tuotantoon Suomessa.

Kurttila esittää Metsäsektori 2050 -ohjelman laatimista. Sen tavoitteena olisi tukea alan uudistumista Suomen kansalliset lähtökohdat ja tavoitteet huomioiden.

– Tarvitsemme Metsäsektori 2050 -ohjelman selvitäksemme alan globaalissa kilpailussa, pystyäksemme varautumaan EU:n alati muuttuvaan politiikkaan ja purkamaan TKI-toiminnan pullonkauloja, Kurttila sanoo.

Hänen mukaansa suomalaisessa metsäkeskustelussa pitäisi keskittyä nykyistä enemmän siihen, mitä puusta Suomessa tehdään ja kuinka paljon siitä syntyy arvonlisää.

Ratkaisevaa on, mitä puusta valmistetaan

Kurttilan mukaan metsäsektoria pitäisi tarkastella nykyistä selvemmin Suomen kansantalouden näkökulmasta. Keskeisiä tavoitteita ovat puusta saatavan arvonlisän kasvattaminen ja työpaikkojen säilyminen Suomessa.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

– Kansantalouden kannalta olennaista on, kuinka suuri osa investoinneista, tuotannosta, työstä ja arvonlisästä syntyy Suomessa.

Metsäsektorin toimintaympäristö muuttuu nopeasti, mutta muutoksiin ei Kurttilan mukaan ole varauduttu riittävästi. Toiminta jää helposti reaktiiviseksi, koska tulevaa ei ennakoida tarpeeksi.

Suomella on jo kansallinen metsästrategia ja biotalousstrategia, mutta Kurttilan mielestä kumpikaan ei vastaa riittävän konkreettisesti siihen, miten Suomessa toimivan ja kotimaista puuraaka-ainetta jalostavan teollisuuden pitäisi uudistua.

Ohjelma seuraavan hallituksen kärkihankkeeksi

Kurttila esittää, että Metsäsektori 2050 -ohjelma nostettaisiin seuraavan hallituksen kärkihankkeeksi. Työ pitäisi käynnistää ministeriövetoisesti, mutta valmisteluun tarvittaisiin laajasti yrityksiä, tutkimuslaitoksia ja muita sidosryhmiä.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Strategian pitäisi perustua tuoreeseen näkemykseen globaalin toimintaympäristön kehityksestä ja Suomen vaihtoehdoista. Siinä olisi määriteltävä sekä tavoiteltava suunta että sen saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Kurttilan mukaan olennaista on, kuinka paljon arvonlisää yhdestä käytetystä puukuutiometristä syntyy. Uusien tuotteiden ei tarvitsisi korvata sellua tai sahatavaraa, vaan niiden ympärille voitaisiin rakentaa uusia arvoketjuja.

Metsäalan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa kehitetään muun muassa puupohjaisia tekstiilikuituja, komposiitteja, liimoja, rakennusmateriaaleja ja kemikaaleja. Suurena haasteena on kuitenkin lupaavien ratkaisujen eteneminen tutkimuksesta ja pilotoinnista kaupalliseen tuotantoon.

– Meillä on useita korkean arvonlisän tuotteita ja ratkaisuja työn alla, ja ne etenevät, mutta hitaasti. Yksi suomalaisen innovaatiopolitiikan suurimmista haasteista on se, että hyvä tutkimus tai onnistunut pilotointi ei tarpeeksi usein johda kaupallisen toiminnan perustamiseen Suomeen.

Kurttila arvioi, että metsäteollisuuden rakennemuutoksessa uutta arvonlisää syntyy useista tuotteista ja ratkaisuista. Ratkaisevaa on, missä niitä valmistetaan.

Kiina muuttaa kilpailuasetelmaa

Yksi metsäsektorin suurimmista toimintaympäristön muutoksista tapahtuu Kiinassa. Kurttilan mukaan maan metsäpinta-ala on kasvanut 2000-luvulla voimakkaasti, kun uutta metsää on istutettu vuosittain miljoonia hehtaareja.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

– Kymmenessä vuodessa Kiinassa on istutettu metsiä pinta-alaltaan enemmän kuin Suomessa on metsää.

Kilpailua tulee myös Etelä-Amerikasta ja muilta nopeasti kasvavan metsätalouden alueilta. Suomen pitäisikin arvioida järjestelmällisemmin, millä tuotteilla se pystyy tulevaisuudessa kilpailemaan ja millä markkinoilla suomalaiselle tuotannolle riittää kysyntää.

Kilpailu ei rajoitu selluun ja sahatavaraan, vaan ulottuu myös uusiin puupohjaisiin materiaaleihin.

– Pitää arvioida, pystymmekö kilpailemaan sen tuotannon kanssa vai pitäisikö meidän tehdä jotakin erilaista.

Kun metsäteollisuuden haaste on rakenteellinen, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan merkitys kasvaa. Samalla pitäisi ratkaista kaupallistamisen ja teolliseen mittakaavaan siirtymisen ongelmat.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Kurttilan mukaan tutkimustuloksen ja miljardiluokan teollisen investoinnin välissä on pitkä ja riskialtis vaihe, jossa suomalainen innovaatio voi pysähtyä tai päätyä tuotettavaksi ulkomaille.

EU:n rahoitusinstrumentit voisivat tarjota yritysten ja tutkimuslaitosten yhteisille hankkeille uusia mahdollisuuksia. Ensin Suomen pitäisi kuitenkin määritellä, mitä se haluaa metsäsektorillaan saavuttaa.

Biogeenisestä hiilidioksidista uusia tuotteita

Metsäsektorin tulevaisuuden arvonlisä ei Kurttilan mukaan synny ainoastaan kiinteästä puuraaka-aineesta. Metsäteollisuuden ja energiantuotannon prosesseissa syntyvä biogeeninen hiilidioksidi voitaisiin nähdä päästön sijasta raaka-aineena.

Talteen otettua hiilidioksidia voitaisiin tulevaisuudessa käyttää esimerkiksi polttoaineiden ja muiden tuotteiden valmistuksessa.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

– Uuden arvon luominen ei edellytä lisähakkuita. Biogeenisen hiilen hyödyntäminen on nykyisen sivuvirran hyödyntämistä.

Metsäsektorin menestystä ei hänen mukaansa pitäisi mitata vain käytettyjen puukuutioiden määrällä. Olennaisempaa on, kuinka paljon taloudellista arvoa jo käytössä olevista raaka-aineista ja sivuvirroista saadaan.

Strategia valmiiksi jo vuonna 2027

Kurttila haluaisi Metsäsektori 2050 -työn käyntiin nopeasti ja ohjelman valmiiksi vuoden 2027 aikana.

Kyse ei olisi vain yksittäisen teollisuudenalan strategiasta. Metsäsektori muodostaa edelleen suuren osan Suomen viennistä, teollisuudesta, alueellisesta taloudesta ja luonnonvarojen käytöstä, joten sen muutokset vaikuttavat laajasti koko yhteiskuntaan.

Kurttila kaipaa poliittisilta päättäjiltä nykyistä pidempää perspektiiviä. Hakkuumäärät ja hiilinielut ovat hänen mukaansa tärkeitä kysymyksiä, mutta niihin keskittyvä keskustelu voi peittää näkyvistä metsäsektorin suuremman muutoksen.

Kilpailijamaissa istutetaan uusia metsiä, investoidaan teollisuuteen ja etsitään puulle uusia käyttökohteita. Samalla teknologia ja Euroopan sääntely kehittyvät, ja ilmastonmuutos vaikuttaa siihen, millaista raaka-ainetta metsistä tulevaisuudessa saadaan.

– Pitää nähdä metsä puilta eli hahmottaa iso kuva ja katsoa nykyhetken yli pitkälle tulevaisuuteen. Suomen metsäsektorin seuraava menestystarina ratkaistaan sillä, miten metsiä hyödynnetään ja tuotetaanko tuotteet ja palvelut Suomessa.