Pääkirjoitus 6/2019: Metsätuhot piinaavat alaa

Viime numerossa kerroimme Ahvenanmaan tilanteesta, jossa myrskytuhot olivat tuoneet kiireitä muuten niin leppoisaan puunajoon saarella. Tässä lehdessä on raporttia Keski-Euroopasta, missä parin vuoden takaiset myrskytuhot vaikuttavat edelleen. Korjuuta ei ole saatu hoidettua riittävän tehokkaasti, joten tuholaiset ovat päässeet iskemään puustoon. Kanadassa puolestaan on käynnissä Pohjois-Amerikan historian pahin metsätuho, kun vuoristomäntykuoriainen tuhoaa miljoonia hehtaareita mäntymetsiä British Columbiassa.

Kaikkien näiden myötä markkinoilla on pakkohakattua sahapuuta reilusti yli tarpeen ja hinnat ovat romahtaneet. Varsinaista helpotusta ei ole edes näköpiirissä, vaan on syytä epäillä ongelmien vain leviävän. Ylitarjonta tärkeimmillä vientimarkkinoilla vaikuttaa sahateollisuuden toimintaan myös Suomessa, eikä tämä ole edes ainoa haaste alalle. Tätä kirjoittaessa kiristynyt tilanne työehtosopimusneuvotteluissa uhkasi pysäyttää sahat ensin kolmen päivän lakon ja heti perään kuuden päivän työsulun vuoksi. Kannattavuus on koetuksella.

Epämiellyttävä totuus on, että metsätuhojen taustalla on suurelta osin ilmastonmuutos. Kuivien kesien lisääntyminen ja talvien lyheneminen koettelevat metsiä ja ilmaston lämpeneminen puolestaan parantaa tuhohyönteisten selviytymis- ja lisääntymismahdollisuuksia. Lähes kaikkien eurooppalaisten tuhohyönteisten levinneisyysalueet laajenevat kohti pohjoista. Kirjanpainaja-kuoriaisesta voi hyvin tulla pysyvä riesa Suomenkin metsiin. Tällä hetkellä suurimpia metsätuhojen aiheuttajia Suomessa on juurikääpä. Myös sen leviämistä ilmaston lämpeneminen edistää pidentämällä vuosittaista itämisaikaa.

Suomalaisella metsäosaamisella olisi varmasti kysyntää haasteiden kanssa painivilla alueilla. Saksassa tuhojen leviämistä olisi voitu ehkäistä avohakkuilla tuhometsien ympäristössä, mutta lainsäädäntö esti sen. Nyt avohakkuukieltoa ajetaan Suomeenkin kansalaisaloitteen myötä.

Mainos, juttu jatkuu alla