Yhdessä ei jätetty yksin – Iida ja Juha Klemettilän apu esti itsetuhoisen nuoren aikeet

Kuluvan vuoden lokakuussa puutavara-autoilija Juha Klemettilä kiinnitti ohi ajaessaan huomiota Lapuan Kirkkosillan kaiteella istuvaan nuoreen tyttöön. Näyssä oli jotain epätavallista, eikä se jättänyt Klemettilää rauhaan. Niinpä hän päätti soittaa lähistöllä asuvalle tyttärelleen Iida Klemettilälle, joka lähti ottamaan asiasta selvää. Ratkaisu oli oikea, sillä näin saatettiin estää peruuttamaton tapahtumaketju.

Lapualaisen Kuljetusliike J. Klemettilä Oy:n yrittäjä Juha Klemettilä oli ajamassa lokakuun 5. päivän iltana Lapuanjokea ylittävän Kirkkosillan kautta, kun hän huomasi ohimennen jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Sillan kaiteella istui ihminen, nuori tyttö, ja vieläpä vuodenaikaan nähden kevyessä vaatetuksessa. Klemettilä ei pystynyt ohiajaessaan välittömästi reagoimaan näkyyn, mutta ajatus jäi kalvamaan vahvasti. Mistä oikein oli kyse? Hetken mietittyään Juha Klemettilä soitti lähistöllä asuvalle tyttärelleen Iida Klemettilälle, kertoi näkemästään, ja pyysi Iidaa lähtemään paikalle tarkistamaan tilannetta.

- Perheessämme on aina puhuttu, että muista ihmisistä täytyy pitää huolta, ja tässä saattoi olla nyt sellainen tilanne, Juha Klemettilä kertoo.

Iida lähti saman tien paikalle ja huomasi saman näyn: sillan kaiteella tosiaan istui nuori tyttö. Iida jätti autonsa hieman etäämmäksi ja käveli rauhallisesti kohti tyttöä, joka käyttäytyi lähestyvää auttajaa kohtaan vähemmän ystävällisesti.

- Hän oli noin 13-14-vuotias, yläasteikäinen, ja vastasi tiuskimalla kaikkiin kysymyksiin, joita esitin, Iida Klemettilä kertoo.

Auttamaan lähtenyt Iida ei kuitenkaan ottanut tästä itseensä vaan jatkoi rauhallista juttelua tytölle.

- Noin puolen tunnin juttelun jälkeen sain hänet vähän avautumaan ja vastailemaan esitettyihin kysymyksiin, Iida sanoo.

- Selvisi, että tytöllä oli ollut kotona riitaa ja paha olla. Mieleen oli tullut ajatus hypätä sillalta, Klemettilä jatkaa.

Apu tuli oikealla tavalla ja oikeaan aikaan

Kun Iida oli saanut rauhallisella olemuksellaan keskusteluyhteyden syntymään, hän päätti kokeilla saisiko tytön suostumaan pois sillalta ja autoon lämmittelemään lokakuisesta illasta. Lopulta tämä onnistui, ja autossa keskustelu jatkui. Yhdessä mietittiin, mitä seuraavaksi tehdään.

- Selkeää ajatusta hänellä ei oikein ollut, mutta se tuli selväksi, ettei tyttö halunnut kotiin.

Iida pyysi saada soittaa hälytyskeskukseen, ja selvittää asiaa sitä kautta. Tähän tyttö suostui.

- Soitin 112:n ja sieltä luvattiin lähettää apua. Mietin, että minkälaista apua sieltä lähetään, sillä siitä ei ollut puhetta, Iida kertoo.

- Noin puolen tunnin päästä sieltä soitettiin takaisin, että ambulanssi on tulossa, mutta sen saapumiseen kesti tästä vielä noin tunti, Klemettilä jatkaa.

Toisin sanoen Iida oli tytön apuna ja lähellä noin kaksi tuntia ennen ammattiavun saapumista. Ilman asiaan reagoimista ja aktiivista apua olisi tuossa ajassa voinut tapahtua paljon ikäviä asioita.

- Kun ambulanssi saapui, pyysin vielä hoitohenkilökuntaa kunnioittamaan tytön toivetta siitä, ettei häntä vietäisi kotiin. En tiedä, miten tapahtumat siitä etenivät, mutta toivottavasti hyvin, Iida Klemettilä kertoo lopuksi.