MTK:n Tiirola: Luonnonsuojelulakia on täsmennettävä

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola vaati metsävaltuuskunnan kokouksen avauspuheenvuorossaan luonnonsuojelulain lajisuojelupykäliin korvausperusteita. Orpon hallitus lupaa ohjelmassaan vahvistaa omaisuudensuojaa, mutta ilman korvausperusteiden ulottamista lajisuojeluun metsänomistajan omaisuudensuoja uhkaa romahtaa.

- Ministeri Mykkäsen ylireagointi raakkupurojen suojakaistoissa ja diili metsäyhtiöiden kanssa rikkoi hallitusohjelman henkeä. Samalla Hukkajoen raakkutuho näyttää tehneen ELY-keskusten ohjeistukset puumarkkinoilla lainsäädäntöön rinnastettaviksi metsienkäytön rajoitteiksi. Tätä ei voi hyväksyä. Metsänomistajan ja metsätoimihenkilön pitää aina tietää, mitä laki velvoittaa, mitä sertifiointi vaatii ja mitä näiden lisäksi ELY-keskukset haluavat ohjeistaa. Nyt näin ei valitettavasti ole, Tiirola kommentoi.

Tiirolalle on tullut yhteydenottoja useiden muidenkin lajien suojeluun liittyvistä ohjeistuksista kuin raakuista niin metsänomistajilta, metsänhoitoyhdistyksiltä kuin puunostajiltakin. ELY-keskusten tekemät luonnonsuojelulain lajisuojelun tulkinnat näyttävät jäävän kokonaan metsänomistajien maksettavaksi.

- Esimerkiksi Keski-Suomen ELY-keskus on ryhtynyt vaatimaan kanahaukan pesäpuun ympärille 50 metrin säteellä koskematonta suojavyöhykettä ja 28 hehtaarin alueelle rajoitusta pesimäaikaiselle hakkuulle, maanmuokkaukselle ja jopa taimien istutukselle. Kun uuden luonnonsuojelulain lajisuojelupykälistä (70§ ja 74§) puuttuvat korvausperusteet, on kyseisille metsänomistajille aiheutumassa yhdestä kanahaukan pesästä yli 15 000 euron tulon menetys. Jos kyseessä olisi kotkan pesäpuu, korvaukset tulonmenetyksestä maksettaisiin. Luonnonsuojelulakiin on jäänyt valuvika. Luonnonsuojelun hyväksyttävyyden nimissä valuvika pitää korjata, Tiirola taustoitti.

Perustuslain mukaan vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille. - Sana kaikille tarkoittaa sitä, että kaikkien pitää siihen osallistua, myös taloudellisesti. Vastuuta luonnonsuojelun kustannuksista ei voi kaataa yksin metsänomistajan maksettavaksi, Tiirola perusteli.

- Hallituksella ei jää ELY-keskuksen lain tulkintojen jälkeen muuta vaihtoehtoa, mikäli se ohjelmaansa haluaa toteuttaa, kuin avata rajatusti tuore luonnonsuojelulaki. Lajisuojelulle pitää säätää metsälaista tuttu euromääräinen maksimi eli omavastuuosuus – siis se siivu mikä perustuslain hengessä voitaisiin katsoa kuuluvan lajisuojelusta metsänomistajan osuudeksi. Omavastuuosuuden täyttyessä yhteiskunnan tulee kantaa korvausvastuu, vaati Tiirola.

Lakimuutoksen lisäksi hallituksen on tehtävä ELY-keskusten ohjeistuksen roolille selkeytys. Metsänomistajille ja metsätoimihenkilöille on selkeästi tuotava ilmi, mikä on lakiin kirjattua vaatimusta ja mikä on ohjeistus. Yhtenäiset ja ristiriidattomat ohjeet ovat Tiirolan mukaan tervetulleita, ja ne voivatkin toimia apuna luontoarvomarkkinoiden synnylle.

- Lajisuojelun akilleen kantapääksi on muodostumassa myös se, että metsänomistajalle ei anneta tietoa kaikista hänen maillaan olevien uhanalaisten lajien esiintymistä. Luonnonsuojelun etu on se, että arvokkaatkin kohteet kerrotaan maanomistajalle. Se ei tee niistä julkisia, mutta se mahdollistaisi luontoarvomarkkinoiden kehittymisen ja edistäisi lajisuojelua. On kohtuutonta, että metsänomistaja saa vasta tehtyään puukapan selville, että hänellä onkin jotakin arvokasta.