Roope Varkoi: Ensimmäinen ulkomaansavotta

Roope Varkoilla on melkoisesti sukurasitetta puutavarankuljetukseen. Hänen ukkinsa ajoi puuta, ja isosetä Petri Varkoi on Metsätransin sivuiltakin tuttu mies. Oma isä Timo Lindholmkin oli Tukiaisten palveluksessa jo Heikin ollessa vielä vetovastuussa, kävi välillä muualla, mutta palasi takaisin ja on edelleen talossa. Näin Roopekin päätyi tuttuun yritykseen viime juhannuksena.

Parikymppinen nuorimies kertoo kulkeneensa pienestä pitäen isän kyydissä, ja haaveilleensa vielä yläasteella logistiikka-alan koulutuksesta. – Menin kuitenkin lopulta autonasentajalinjalle. Oli siitäkin se hyöty, että työkalut pysyvät kädessä. Kortit ajoin sitten armeijassa, Varkoi kertaa.

Kun mahdollisuus lähteä Ruotsin keikkahommiin avautui, hän oli heti kiinnostunut mahdollisuudesta. – En epäröinyt hetkeäkään. Tämä on hieno mahdollisuus oppia, ja kun siviilipuolella ei ole rajoitteita, niin päätös oli helppo.

Varkoi ja muu Tukiaisten porukka matkasi Ruotsiin toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina, ja ensimmäiset kuormat oli ajettu tiistaina. – Paljon siinä oli heti alkuun uutta, ja kun kielikin on vieras, se tuo omat haasteensa. Lähinnä opeteltavaa oli kuormien lähettämisessä ja tehtaalla toimisessa. Täällä biometriajärjestelmä kuvaa kaikki kuormat. Nippujen tulee olla merkattuna, ja niistä näkee varastopaikan numerot.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Varkoin oli tarkoitus olla länsinaapurissa alkuun juhannukseen saakka, lomailla sitten kotimaisemissa ja jatkaa sitten keikkailua niin kauan kun hommia riittää.

Suomessa olen ollut sellainen tuuraaja. Omaa vakituista ajokkia ei ole ollut, vaan olen hyppinyt autosta toiseen tilanteen mukaan, mutta saanut olla kuitenkin koko ajan töissä.

Sukulaisiltaan Varkoi oli kuullut jo entuudestaan positiivisia kokemuksia Ruotsin savotoista, ja ensivaikutelma vahvisti tätä kuvaa. Päivärahan ansiosta tilikin on parempi, ja sehän maistuu nuorelle miehelle.