Nature-tutkimus: Avohakkuu muuttaa metsän lajiyhteisöä – Metsäammattilaiset peräänkuuluttavat maakohtaista tutkimusta

Kaksi viime vuosina julkaistua kansainvälistä meta-analyysiä on lisännyt merkittävästi ymmärrystä avohakkuiden vaikutuksista boreaalisten metsien lajiyhteisöihin. Metsäammattilaisten verkoston mukaan tutkimukset ovat tieteellisesti korkeatasoisia, mutta niiden tulkinnassa on huomioitava myös tutkimusten rajaukset.

Nature Sustainability -lehdessä vuonna 2026 julkaistu tutkimus tarkasteli lajiyhteisöjen palautumista avohakkuun jälkeen, kun taas Biological Conservation -lehdessä vuonna 2025 julkaistu tutkimus vertaili vanhojen metsien, varttuneiden talousmetsien ja avohakkuualojen lajistoa. Tutkimukset täydentävät toisiaan, sillä ne vastaavat eri tutkimuskysymyksiin.

– Tutkimukset osoittavat vakuuttavasti, että avohakkuu muuttaa metsän lajiyhteisöä. Samalla ne osoittavat, että metsän eri kehitysvaiheissa elää erilainen lajisto. Julkisessa keskustelussa nämä kaksi havaintoa jäävät usein erottamatta toisistaan, Metsäammattilaisten verkostosta todetaan.

Avohakkuu ei tarkoita lajitonta aluetta

Biological Conservation -tutkimuksen mukaan avohakkuualat eivät ole lajistoltaan köyhiä, vaan niillä esiintyy runsaasti avoimien ympäristöjen ja metsän varhaisten kehitysvaiheiden lajeja. Vanhat metsät puolestaan ovat erityisen tärkeitä lahopuusta, vanhoista puista ja metsän pitkästä jatkuvuudesta riippuvaisille lajeille.

Nature Sustainability -tutkimuksessa havaittiin, että monien eliöryhmien lajiyhteisöt alkavat vähitellen muistuttaa hakkaamattoman vertailumetsän lajistoa. Palautuminen voi kuitenkin kestää vuosikymmeniä, ja joidenkin eliöryhmien kohdalla yli sata vuotta.

Vertailumetsät eivät olleet luonnonmetsiä

Metsäammattilaisten verkosto nostaa esiin tutkimuksen yksityiskohdan, joka on sen mukaan jäänyt julkisessa keskustelussa vähälle huomiolle.

Tutkimuksessa palautumisella ei tarkoiteta luonnontilan palautumista. Vertailukohtana olivat pääosin varttuneet hakkaamattomat metsät, eivät luonnontilaiset vanhat metsät.

– Tutkimus ei arvioi, kuinka nopeasti metsä palautuu luonnontilaan, vaan kuinka nopeasti sen lajiyhteisö alkaa muistuttaa hakkaamatonta vertailumetsää. Tämä on olennainen ero tutkimuksen tulkinnassa, verkostosta muistutetaan.

Maiden välisiä eroja ei tutkittu

Molemmat meta-analyysit yhdistävät aineistoa useista boreaalisista maista, mutta eivät vertaile eri maiden metsänhoitoa tai metsätalousjärjestelmiä.

Tutkimuksissa ei arvioida esimerkiksi suomalaisen luonnonhoidon vaikutuksia, säästöpuiden tai tekopökkelöiden merkitystä, lahopuun lisäämisen vaikutuksia eikä nykyisten metsänhoitosuositusten vaikutusta lajiston palautumiseen.

Verkoston mukaan tutkimuksista ei näin ollen voida tehdä suoria johtopäätöksiä nykyisen suomalaisen metsätalouden onnistumisesta tai epäonnistumisesta.

Maisematason kokonaisuus jää avoimeksi

Verkoston mukaan tutkimusten merkittävin yhteinen rajoitus liittyy tarkastelutasoon. Molemmat tutkimukset vertailevat yksittäisiä metsiköitä, mutta eivät tarkastele sitä, millaisen kokonaisuuden eri-ikäiset talousmetsät, suojelualueet ja muut elinympäristöt muodostavat maisematasolla.

– Monimuotoisuus ei synny yhden metsikön perusteella vaan koko metsämaiseman rakenteesta. Tätä kysymystä nämä tutkimukset eivät ratkaise, verkosto toteaa.

Yksittäistä tutkimusta ei tule ylitulkita

Metsäammattilaisten verkoston mukaan tutkimukset ovat arvokas lisä boreaalisten metsien biodiversiteettitutkimukseen. Niiden perusteella voidaan luotettavasti todeta, että avohakkuu muuttaa metsän lajiyhteisöä ja että eri metsän kehitysvaiheissa elää erilaista lajistoa.

Sen sijaan tutkimuksista ei voida päätellä, että nykyinen suomalainen metsätalous olisi biologisesti kestämätöntä tai että jokin yksittäinen metsänkasvatusmenetelmä olisi kaikissa tilanteissa luonnon monimuotoisuuden kannalta paras ratkaisu.

Verkoston mukaan metsäpolitiikkaa ei voida rakentaa yksittäisten tutkimusten varaan. Luonnon monimuotoisuuden lisäksi arvioinnissa on huomioitava myös ilmastovaikutukset, metsien kasvu, luonnonhoidon kehittyminen sekä puupohjaisten tuotteiden merkitys fossiilisten materiaalien korvaajina.

Metsäammattilaiset toivovat jatkotutkimusta, jossa aineistoja vertailtaisiin maakohtaisesti. Verkoston mukaan tällainen tutkimus auttaisi tunnistamaan erilaisten metsänhoitomenetelmien vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja kehittämään entistä vaikuttavampia luonnonhoidon käytäntöjä.