Kannattaako avohakkuista luopua? Tuore simulaatiomallinnus vertaili metsänkäsittelytapojen vaikutuksia pitkällä aikavälillä

Luopuminen kokonaan avohakkuista suomalaisissa talousmetsissä ei ole paras vaihtoehto. Jatkuvan kasvatuksen tulisi kuitenkin olla eniten käytetty metsien käsittelyn tapa, koska se turvaa paremmin monitoiminnallisuuden kuin avohakkuisiin perustuva metsien käsittely. Tämä ilmenee Jyväskylän yliopiston bio­ ja ympäristötieteiden laitoksen uudesta tutkimuksesta. Tutkimus julkaistiin Land Use Policy –tiedejulkaisussa verkkojulkaisuna heinäkuussa 2020.

Tulosten mukaan jatkuvan kasvatuksen yksinomainen käyttö turvaa paremmin metsien monitoiminnallisuuden kuin yksinomaan avohakkuisiin perustuva metsätalous. Parhaaseen lopputulokseen useiden tavoitteiden näkökulmasta päästään kuitenkin yhdistelemällä jatkuvaa kasvatusta ja avohakkuisiin perustuvaa metsien käsittelyä hyvällä suunnittelulla.

Monitoiminnallisuutta tutkimuksessa mitattiin metsien kyvyllä yhtäaikaisesti tuottaa puun myyntituloja, ilmastohyötyjä, virkistysarvoja ja elinympäristöjä metsän eliöille.

Monitoiminnallisuuden turvaamiseksi jatkuvaa kasvatusta tulisi käyttää noin 75 prosentilla metsäalasta.

- Jatkuvan kasvatuksen tulisi olla ensisijainen talousmetsien käsittelytapa, vaikka tavoite olisi saada metsistä mahdollisimman paljon puutuloja, sanoo tutkija Kyle Eyvindson Jyväskylän yliopistosta.

Jatkuva kasvatus edelleen harvinaista

Metsätalouden kokonaiskestävyys on Suomessa kyseenalaista. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että metsien intensiivinen hyödyntäminen on ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteiden kanssa. Näistä syistä avohakkuisiin perustuvalle metsien käsittelylle on pyritty luomaan vaihtoehtoja, jotka paremmin turvaisivat metsien monitoiminnallisuutta yhdessä puuntuotannon kanssa.

Jatkuva kasvatus, jossa metsää ei avohakata, vaan kasvatetaan eri-ikäisrakenteisena ja puustoa korjataan harventamalla, on saanut huomiota sekä tutkimuksessa että julkisessa keskustelussa. Suomessa jatkuva kasvatus kuitenkin on edelleen suhteellisen harvinaista (noin 5 prosenttia metsistä) eikä sen laajamittaisen käytön seurauksista puuntuotannolle, luonnon monimuotoisuudelle tai ilmastonmuutoksen torjunnalle ole riittävästi havaintoaineistoihin perustuvaa tietoa.

Uudessa tutkimuksessa selvitettiin simulaatioin, millaisia eri tavoilla kasvatetut metsät ovat sadan vuoden sisällä. Tutkimus perustuu aiemmin tehtyihin eri-ikäisrakenteisen ja tasa-ikäisrakenteisen metsän kasvumalleihin. Mukana simulaatioissa oli useita eri jatkuvan kasvatuksen ja avohakkuisiin perustuvan metsänkäsittelyn tapoja.

- Koska jatkuvaa kasvatusta on käytetty Suomessa vain vähän aikaa ja rajallisella metsäalalla, simulaatiomallinnus on keskeinen menetelmä, kun vertaillaan eri metsänkäsittelytapojen vaikutuksia pitkällä aikavälillä, sanoo metsäekologian tutkimusryhmää Jyväskylän yliopistossa johtava professori Mikko Mönkkönen.