Elämänmakuinen Einari

★★★★☆

En koskaan saanut kunniaa tavata teollisuusneuvos Einari Vidgrèniä. Ponssen perustaja menehtyi 2010, kun itse tulin alalle ja Metsätrans-lehden palvelukseen vasta viisi vuotta myöhemmin. Tästä huolimatta, muutaman kerran Vieremällä vierailtuani ja ponsselaisia tavattuani, minulle on muodostunut hyvä käsitys siitä, miten kaikki on saanut alkunsa. Einari-kirja syventää tätä kuvaa.

Einarin sanat ja teot heijastelevat arvoja, jotka kantavat Ponssea vielä tänäkin päivänä, kun yhtiö juhlistaa 50 vuotista taivaltaan. Samalla kirja antaa hyvän katsauksen siihen, miten savotointi on kehittynyt vain yhden ihmiselon mitassa. Jatkosodan aikaan syntyneellä pienviljelijän pojalla oli pienestä pitäen luja tahto päästä savotoille, ja metsätyöt alkoivatkin jo 14-vuotiaana pokasahan ja kirveen kanssa. Kiinnostus tekniikkaan ja työn tehostamiseen sai nuoren Einarin haaveilemaan ensin moottorisahasta ja pian traktorista hevosen korvaajaksi ajohommiin. Kun markkinoilla olleiden metsätraktoreiden kestävyys ei tyydyttänyt, oli lopulta rakennettava oma. Syntyi ensimmäinen Ponsse, ja sen jälkeen niitä on valmistettu jo yli 16 000 maailman savotoille.

Elämäkertakirjaksi Einari sisältää paljon dialogia 50-luvulta alkaen, mikä tekee siitä hyvin romaaninomaisen luettavan. Teksti on elämänmakuista ja puhe vahvasti vieremäläistä, jopa siinä määrin, että lukiessa jouduin muutaman kohdan lukemaan toistamiseen, jotta murre aukesi. Kirjailijan itsensä lukemassa äänikirjassa savvoo huastellaan niin luontevasti, että kuulija voi silmänsä sulkemalla helposti kuvitella olevansa Pohjois-Savossa.

Einari-kirjaa on helppo suositella kaikille Metsätrans-lehden lukijoille. Varttuneemmalle väelle suomalaisen savotoinnin historiasta lukeminen lienee nostalgista, meille nuoremmille opettavaista. Monet metsäkonekuskit ovat kertoneet äänikirjaversion toimivan mainiosti työnteon lomassa, ja ompa Einari saanut monen sellaisenkin tarttumaan kovakantiseen, joilla kirjojen lukeminen ei välttämättä kuulu kovin säännöllisesti vapaa-ajan viettotapoihin. Uskallan väittää tämän kirjan tarjoavan lähes jokaiselle lukijalle jotain uutta, vaikka Ponssen historia ja jopa Einari henkilökohtaisesti olisivat entuudestaan tuttuja.