Mielen hyvinvointi elämän voimavarana ja toimintakyvyn ylläpitäjänä

Koululaiset ovat palanneet kouluihin ja toivottavasti saavat jatkaa koulunkäyntiään lähiopetuksessa. Kevään poikkeusaikana toteutettu etäopetus sai monet oppilaat ikävöimään kavereitaan ja lähiopetusta. Oppilaiden oikeus toimia yhdessä toisten kanssa ja yhteisön jäseninä oli mahdotonta toteuttaa. Lasten ja nuorten säätiön teettämän kyselyn mukaan yläkoululaiset olivat huolissaan arvosanoistaan ja kokivat, että keväällä opiskeluun kului aiempaa enemmän aikaa. Toiset oppilaat puolestaan suorittivat etätehtävänsä varsin vauhdikkaasti.

Oppilaiden valmiudet itsenäisempään opiskeluun ovat hyvin erilaiset, minkä vuoksi etäopiskelu osoittautui toisille ylivoimaiseksi. Lisäksi koulujen tarjoama etäopiskelun tuki vaihteli valtavasti eri koulujen välillä. Suomessa olemme olleet ylpeitä koulutuksemme tasa-arvoisuudesta eli kaikkien oppijoiden tasavertaisesta mahdollisuudesta oppia, mitä kevään poikkeusolot horjuttivat rajusti. Nyt opettajia kannustetaan oppilaiden monipuoliseen tukemiseen sekä lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin vahvistamiseen. Tukiopetus tulee aloittaa heti, kun oppimiseen tai koulunkäyntiin liittyvät vaikeudet on havaittu ja koulun pitää tarjota hyvinvointia tukeva oppimis- ja vuorovaikutusympäristö.

Hyvinvointia tuetaan kouluissa monellakin tavalla. Oppi- ja välitunnit rytmittävät päivän, jossa yhtenä kohokohtana on kouluruokailu. Joka päivä ainakin pienimmät oppilaat ulkoilevat ja saavat liikkumisesta hersyvää iloaan, joka täydentyy kavereiden seurassa touhuamisesta. Arki on ennakoitavaa ja päivittäin saa tavata erilaisia ihmisiä. Kaikki kohtaamiset kasvattavat: katseet, juttelut, havainnot, tunteet, ajatukset ja tekemiset muodostavat vuorovaikutusta. Kouluissa toisin sanoen opitaan mielen hyvinvointia.

Mielen terveys on jokaisen yksilöllinen kokemus ja sitä voi oppia mielenterveyden taitojaan kehittämällä. Ihan jokaisen elämään kuuluvat ns. heikoilla jäillä seikkailut, joita paremmin kestävät ja niistä helpommin selviävät he, jotka tiedostavat mielenterveyttään tukevat asiat. Mielen hyvinvointi määritellään olevan elämänhallintaa, itseluottamusta, elinvoimaisuutta ja henkistä vastustuskykyä. Tunnetasolla se merkitsee hyvinvoinnin kokemista eli elämäniloa ja toivoa. Toimintakyky sekä kyky luoda ja ylläpitää ihmissuhteita ovat mielen hyvinvoinnin osoittajia. Toimintakyvyn menettäminen onkin usein merkki mielenterveyden ongelmista.

Terapiatyössäni keskustelen usein mielenterveydestä ja lähes kaikkien asiakkaiden kanssa mielen hyvinvoinnista. Yksilö- ja pariterapiassa arvoista, arjen rytmistä, unesta ja levosta, ravinnosta ja ruokailuista, liikkumisesta ja kehon kuuntelusta, harrastuksista ja vapaa-ajan vietosta puhutaan tunteiden ja ihmissuhdetaitojen rinnalla yhtä arvokkaina tekijöinä. Psykoterapian tehtävänä on auttaa asiakasta tiedostamaan oman elämän elementtejä. Hyvin usein asiakkaiden oma kokemus tilanteestaan muuttuu paremmaksi, kun heille kehittyy ns. käsijarru pahoinvointia synnyttäville asioille tai ihmissuhteille. Toisinaan ihminen ajelehtii elämänsä virrassa vailla pysähdyksiä pohtimatta omaa hyvinvointiaan.

Vuosien aikana olen kohdannut useita avo- tai aviopareja, jotka hakeutuvat pariterapiaan selvittääkseen suhteensa jatkoa. Heillä on useimmiten paljon yhdistäviä asioita, jotka rakentavat toivoa tulevaan. Samaan aikaan suhdetta kuluttavat tekijät, joiden kanssa toisen tai jopa molempien on mahdotonta elää. Yksinään he eivät ole pystyneet tekemään päätöksiä, jolloin heitä auttavat terapiakeskustelut ja kotiin annettavat tehtävät, joiden avulla kumpikin tarkastelee itseään kumppaniltaan palautetta saaden. Totuus paljastuu vähitellen, kun puolisot auttavat toinen toistaan löytämään rehellisesti itsen eri puolet terapeutin tukemina. Mitä totuudenmukaisempaan tarkasteluun parit pystyvät, sitä todennäköisemmin he tulevat autetuiksi.

Tavallisesti kumpikin tiedostaa selkeämmin omat käyttäytymisensä ja vuorovaikutuksensa tavat, joista ristiriita- tai riidanpelkotilanteet ovat useimmiten puolisoille hämärän peitossa. Joskus ymmärrystä etsitään yksilöiden aiemmista elämänkokemuksista. Toisinaan riittää pelkkä tiedostaminen ja vilpitön halu muuttaa sopimattomia toiminta- ja vuorovaikutusmalleja. Ikään kuin rivien välissä asiakkaat löytävät elämänsä kivijalan ja usein sitä ääneen ihmetellen ovat kykeneviä tekemään tulevaisuutensa merkittäviä päätöksiä. Psykoterapeutti ei neuvo tai anna ratkaisuja, vaan auttaa asiakkaitaan löytämään ne itse.

Yksilöiden ja parien auttajana vaikutun joka kerta asiakkaiden sisäisestä matkastaan. Ajattelen usein terapiatyöhuoneestani lähtiessä ikuista ihmisenä kasvun mahdollisuutta, minkä vuoksi yritykseni nimi on Kasvun hetkiä. Lapsena ja nuorena opittu mielenterveyden taito tekee ihmisestä joustavamman ja jaksavamman. Parasta on kuitenkin se, että aina voi aloittaa itsen tarkastelun ja oppia yhä taitavammaksi vuorovaikuttajaksi sekä itsensä tutkiskelijaksi. Jotkut ihmissuhteet ovat saattaneet päättyä tai epäonnistua mielen hyvinvoinnin tarkastelutaitojen puuttuessa, mutta ei kannata jäädä niiden uhriksi. Tulevassa on aina toivoa, jonka löytämiseen joskus tarvitsee ammattilaisten apua.