Koronan aikaan

Kolumnia kirjoittaessani on pääsiäissunnuntai ja koronaviruksen kotiin kuljettamina meillä on ollut jo parin viikon ajan kaikki lapset ilonamme. Skotlannissa opiskelevat nuoremme ovat tulleet kotiin alkuperäistä suunnitelmaa aikaisemmin ja Vaasassa lukiotaan käyvät nuorimmaisemme hekin siirtyivät etäopintoihin noin kuukausi sitten. Vanha sanonta "ei mitään niin huonoa, ettei jotakin hyvää" pitää paikkansa ja tarkoittaa muutakin kuin maailman hiilidioksidipäästöjen vähentymistä.

Olen yhdessä teidän kolumnini lukijoiden kanssa huolissani maailman tilanteesta. Vakava virus leviää aiheuttaen kuolemia ja monenlaisia oireita, eristäytymistä, lomautuksia, irtisanomisia, investointien lykkääntymisiä, tuotantokatkoksia, talousvaikeuksia sekä ennen kaikkea huolta ja pelkoa! Erilaiset kulkutaudit, joista rutto lienee aiemmin pelätyin, ovat pienen pienestä bakteerista alkunsa saaneita pelottavia tuhoajia. Taas historian kirjoihin tallennetaan eri valtioiden sairastuneiden määriä ja joudumme todeta, että nykytiedosta ja – teknologiasta huolimatta olemme ihmiskuntana hätätilanteessa. Presidentti Niinistöä siteeraten nyt saamme opetella elämän kunnioittamista.

Perheenä yhdessä oleminen ja monenlainen tekeminen ovat parasta - ainakin tämän äidin mielestä. Olemme aloittaneet remontointia ja pihatöitä, mikä on rakennustarvikemyyjän mukaan monissa perheissä nyt tavallista, kun yhteistä aikaa on enemmän ja liikkumisen mahdollisuuksia vähemmän. Etätöistä ja – opiskelusta huolimatta perheissä on kohtaamisen hetkiä, joista monet todellakin osaavat iloita. Tuttavani, joka kuljetti eilen lapsiaan virpomaan ikkunan takaa, totesi nauttivansa perheensä levollisuuden lisääntymisestä, kun hänen pinnaansa kiristävät paikasta toiseen siirtymiset ovat supistuneet minimiin.

Käytettävissämme olevasta vuorokausituntimäärästä osaan voimme vaikuttaa. Näyttääkin siltä, että aurinkoiset päivät ovat houkutelleet ihmisiä ulos ja monet ovat lähteneet katsomaan itselleen vieraampia kohteita, mistä sosiaalisessa mediassa näkyvät ihastuttavat luontokuvat viestivät. Toisille korona-aika on rästitöiden tai pitkään suunnitteluasteella olleiden puuhastelujen tekemistä. Etätyön ja – tapaamisten ansiosta vapaus valita mieleinen sijainti näyttää yleistyneen. Nyt useat kaupungeissa asuvat ovat halutessaan lähteneet maaseudulle tai vesistön äärelle, mikä on tuonut arkeen vaihtelua. Eroperheiden lapset ovat koronakevään ajaksi päässeet kaukana asuvan etävanhempansa luo, kun normaalisti käyvät vain loma-aikoina.

Lasten ja nuorten elämä on etäkoulun myötä muuttunut merkittävästi. Ikäistensä seuraa vailla olevat onneksi pystyvät pitää yhteyttä videopuheluin ja – tapaamisin. Opettajana olen huomannut monien oppilaiden ikävöivän perinteistä koulunkäyntiään, jossa päivät ovat ohjelman ja yhteisen tekemisen täyttämiä. Välitunnit ja ruokailut ovat merkittävä osa koulun käymistä. Etäkoulun suorittaminen ei ole helppoa varsinkaan erityislapsille, sillä se edellyttää itsekuria ja tunnollisuutta.

Toiset lapset ja nuoret suorastaan loistavat etäkoulusuorituksissaan, sillä etäopiskellessa voi edetä omaan tahtiinsa ja halutessaan etsiä opittavista asioista lisätietoa sekä rytmittää omaa opiskeluaan sopiviin tuokioihin. Ainoastaan videotapaamiset luonnollisesti ovat tiettyyn aikaan etukäteen sovitusti. Etäkoulu ei ole riippuvainen ajasta eikä paikasta ja tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi nauhoitettujen opetusvideoiden katsomiseen oppilaalle itselleen sopivaan aikaan. Etäkoulu eroaa kotikoulusta siten, että etäopetuksessa opettajat seuraavat ja auttavat jokaista lasta yksilöllisesti puheluin ja videotapaamisin. Opettajat laittavat tehtävät pienemmille lapsille vanhempien kautta Wilma -tai Helmi-verkkopalvelulla ja varttuneemmille oppilaille itselleen esimerkiksi Googlen sovelluksilla kuten Classroomilla.

Etäopetuksessa jokaisen oppilaan oma suoritus tulee selkeämmin näkyväksi, kun oppilas palauttaa tehtävänsä tarkistettavaksi Whatsappilla kuvina tai sähköisesti eri sovelluksin, mikä paljastaa heti oppilaan tietotaidot. Luokassa oppilas toisinaan tarkistaa itse ja opettaja ei välttämättä heti saa tietää, onko oppilas osannut, jos oppilas ei pyydä apua tai kerro tilanteestaan. Etäopetus on henkilökohtaista ja siksi sopii hyvin monille ujoille ja hiljaisimmille lapsille luokkaopetusta paremmin.

Parasta taitaa olla etäkoulun myötä lisääntynyt perheiden vuorovaikutus, sillä kouluasioista ja monista muista asioista puhutaan etäkoulun aikana enemmän lasten ja vanhempien välillä. Harrastuksissa käynti ei ole nyt mahdollista, mistä seurauksena on perheiden muun toiminnallisuuden lisääntyminen. Monissa perheissä aikuiset myös ohjaavat ja opettavat lapsiaan opettajien ja koulunkäynnin ohjaajien lisäksi, mikä lisää heidän tietämystään lastensa maailmasta sekä vahvistaa kodin ja koulun välistä kasvatuskumppanuutta.

Koronan aikaan -lauseen meistä jokainen kuulee ja lukee liiankin usein. Korona synnyttää paljon surullisia ajatuksia ja tunteita, joiden ohessa toivottavasti elämän kunnioittaminen pääsee ihmisten mielissä merkittävämmäksi. Voimme elää elämää vain tässä ja nyt. Huolellisen hygienian ja koronarajoituksien rinnalla elämässä on muutakin. Toivottavasti jälkikäteen voimme kaikki muistella, että koronan aikaan tapahtui myös hyviä asioita.