Rakastavat katseet

Vieläkin muistan, miten lempeästi äitini katsoi minua, kun menin eräänä yönä herättämään häntä pikkutyttönä. Olin nähnyt unta, että olen istumassa potallani. Muistan, miten minua nolotti. Rakkaudessaan äitini nousi, riisui märät vaatteet päältäni, pyyhki kuivilla vaatekappaleilla ihoani ja sain mennä hänen lämpimään sänkyynsä. Tämä unohtumaton rakkauden teko jätti lähtemättömän jäljen sisimpääni. Olen omien lasteni kanssa yrittänyt toimia samoin. Mikään inhimillinen ei saisi koskaan olla vanhemmalle vierasta, sillä armollista hyväksyntää osakseen saaneet saavat maistaa todellista rakkautta.

Opettajan ja terapeutin työni tarjoavat minulle elämän aarteita! Pienet koululaiset innostuivat talven jäljiltä siivoamaan koulumme pihaa välituntien aikana. Ahkerina pussit käsissään he löysivät kaikenlaista roskaa, jota he kiikuttivat lajitteluun. Siivouksen yhteydessä näin palavat, kirkkaan siniset silmät, jotka suorastaan porautuivat tytön opettajaan. Lapsi oli löytänyt koulun pihasta lasia, josta hän huolestuneena kiirehti kertomaan. Sanoin kollegalleni, että moni aikuisten maailmassa työtään tekevä jää paitsi yhtä vilpittömiä ja aitoja katseita.

Sain myös olla osana isän ja pojan keskustelua. Olin tietoinen, että pojan suuri haave on saada viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. Työ, väsymys, kiire, sairastelut, sisarukset ja ymmärtämättömyys ovat olleet yhteisen tekemisen esteitä jo vuosia. Keskustelumme edetessä kysyin pojalta, mistä hän tietää isänsä rakastavan. Oletan, etten unohda tuota hetkeä. Pojan kysyvät ja täynnä herkkää arkuutta olevat kasvot kääntyivät isäänsä päin. Oli hiljaista. Isä katsoi itsensä pienoismallia ja vähitellen molemmat alkoivat nauraa kihertämään. Katseet todistivat rakkautta. Kysyin lopulta, onko isä saanut kuulla omalta isältään rakkauden tunnustusta, johon sain kieltävän vastauksen. Jäin salaa toivomaan, että lähiaikoina isä rohkenee toimia omaa isäänsä viisaammin.

Nukkumalla lataamme akkujamme. Onnekkaita ovat he, jotka uinuvat höyhensaarilla silmiensä sulkemisesta aamun kellon soittoon. Heille voi olla vierasta ja vaikeaa ymmärtää sängyssä pyörijöitä, jotka yöllä pohtivat ylitsepääsemättömältä tuntuvia murheitaan. Toisinaan vaikkapa työpaikalla nukkumisesta käyty keskustelu voi laajentaa näkökulmia. Näin ainakin haluan uskoa, kun mielessäni palaan kuulemaani. Olin osallisena jutustelussa, jossa työterveyteen menevä huolestuneena kertoi yövalvomisistaan. Naisten välinen rupattelu sisälsi yksilöllistä jakamista ja ennen kaikkea nöyrää hyväksyntää. Katseista välittyi lämpöä ja tuli todettua, että särmämme hioutuvat vaikeissa ajanjaksoissa, minkä seurauksena ymmärryksemme toisia ja itseä kohtaan lisääntyy.

Kolmantena oleminen tarjoaa tilaisuuksia ilmeiden ja kehon kielen seuraamiseen. Toisinaan asiakkaani viestivät sanoillaan toista, mitä kehonsa välittää. Välillä sanoja ei tarvita lainkaan tai sanat kertovat vain osan ilmeiden ja eleiden täydentämistä viesteistä. Silmillä taitaa olla suurin rooli tunteista puhuttaessa tai ainakin yhteyttä haettaessa. Olen saanut nähdä monia koskettavia hetkiä, kun puolisot toisensa tuntevina tavoittelevat vähitellen löytyvää, toisinaan pitkään kadoksissa ollutta yhteyttään. Nyt muistan erään parin – heidän syvällisen hetkensä, kun kyynelten täyttämät silmät pysähtyivät tuijottamaan toisiaan ja loputtomalta tuntuneen tauon jälkeen pystyivät jälleen lukemaan sanomatta jääneitä merkityksiä. Olen vakuuttunut rakkauden katseista.

Ihmisinä emme ole ainoita katseilla viestiviä. Sanotaan, että koirat halaavat katseillaan tai siltä ainakin koiraihmisten mielestä tuntuu. Karvaturriamme ulos päästäessäni tai töistä kotiin tullessani saan aina yhtä iloisen vastaanoton, joka alkaa ylenpalttisella kiemurtelulla ja hypähtelyllä. Useimmiten kohtaamisemme päättyy rapsutteluun, jonka ohessa saan suloisia vilkaisuja. Oletan, että niillä koirani kysyy: Jatkathan vielä? Näissä hetkissä koirani ei ole ainoa, joka nauttii, vaan japanilaistutkimuksen mukaan koiran omistajaansa luoma katse kiihdyttää molempien mielihyvähormoni oksitosiinin erittymistä. Katseilla eläimetkin synnyttävät hellyyttä.