Itä-Suomen yliopisto: Annamari Laurén metsäekosysteemien toiminnan prosessipohjaisen mallinnuksen professoriksi

Ekosysteemien mallintaminen uudistaa metsänhoitoa.

- Ekosysteemimallintaminen on hyvin ajankohtainen tieteenala. Moderni metsänhoito vaatii monen metsäekologiaan liittyvän asian samanaikaista hallintaa, professori Annamari (Ari) Laurén sanoo.

- Maan biogeokemian keskinäiset vuorovaikutuskytkennät ovat paljon monimutkaisempia kuin ajatellaan. Ekosysteemimallintamisen avulla selvitetään matemaattisesti näiden prosessien välisiä yhteyksiä.

Mallintamalla tutkitaan esimerkiksi erilaisten metsänhoitomenetelmien vaikutuksia ekosysteemiin ja ekosysteemipalveluihin, kuten puuntuotantoon, ilmastonmuutoksen hillintään ja vesiensuojeluun.

- Tavoite useiden ekosysteemipalveluiden yhtäaikaisesta tuotannosta onkin syvällisesti muuttanut metsänhoitoa. Tähän tarvitaan jämeriä matemaattisia työkaluja.

Suuntana täsmämetsänhoito

Laurén on julkaissut viime vuosina useita ekosysteemimalleja. Yksi näistä on Suosimulaattori, jossa mallinnetaan suometsien biogeokemiallista sydäntä. Suosimulaattorissa lasketaan muun muassa puuston kasvu, ravinteiden päästöt, orgaanisen aineen hajoaminen, hiilitase, ja vaikkapa se, kuinka metsänhoitoa pitäisi tehdä.

- Simulaattorin avulla voidaan selvittää esimerkiksi tuhkalannoituksen vaikutusta, ja voidaanko sillä korvata esimerkiksi kunnostusojituksia. Tai miten jatkuvan kasvatuksen menetelmät, kuten poiminta- tai kaistalehakkuut, vaikuttavat ekosysteemiin ja erilaisiin ekosysteemipalveluihin, Laurén kuvailee.

- Jatkuvaan kasvatukseen kohdistetaan paljon toiveita, mutta laskenta tarjoaa aiheeseen intellektuaalisemman lähestymistavan.

Laurén on väitellyt aikoinaan metsämaatieteestä.

- Kiinnostuin maasta sellaisenaan systeeminä. Työskentelin tutkijana pari vuotta Indonesiassa Stora Enson selluplantaaseilla, sitten geoympäristötekniikan puolella Oulun yliopistossa ja vesistövaikutusten tutkimuksessa silloisessa Metlassa. Sen jälkeen lähdin uudestaan Indonesiaan, jossa toimin tutkimusasiantuntijana kehittämässä plantaasimetsien ravinnetalousmallia päätöksenteon avuksi.

- Nykyään meillä on hyvin tarkkaa paikkatietoa metsistä, puista, maaperästä ja ojien kuivatuksesta. Tämä paikkaan sidottu tieto ja ekosysteemimallien käyttö johtavat täsmämetsänhoitoon – aika on ajanut ohi metsänhoidon nyrkkisäännöistä.

- Meillä pitää olla simulointivälineitä, jotka herättävät kaukokartoitustiedon eloon. Metsänhoidosta on tullut rakettitiedettä. Suomen pitäisi olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, ja metsänhoito erityisesti turvemailla on tässä tärkeässä roolissa. Hyvin hoidettuna metsät ovat hiilinieluja, huonosti hoidettuna ne tuottavat hiilipäästöjä.

Metsäala sopii tieteellisesti uteliaille

Laurénin mukaan Suomessa on noin 4000–6000 metsäalan ammattilaista, joiden ohjeiden mukaan metsiä pitäisi hoitaa. Metsänhoito koskettaa kuitenkin eri tavoin jopa miljoonaa suomalaista, joille tieto pitäisi jalkauttaa.

- Kukaan ei voi osata kaikkea, mutta jokaisen pitää osata enemmän, hän toteaa.

- Meillä on velvollisuus saattaa tieto käyttöön, ja se vaatii tutkimuksen lisäksi pedagogiaa sekä sitoutumista jatkuvaan oppimiseen: twiitit tai hissipuheet eivät riitä.

- Ympäristö- ja metsänhoitokysymykset eivät tuurilla ratkea. Nyt ollaan metsätieteissä aiempaa huomattavasti monimutkaisempien ja haastavampia kysymysten äärellä. Siksi ala sopiikin parhaiten tieteellisesti uteliaille.