Finsilva Oyj: Luontopääoman turvaamiseen tarvitaan markkinat

Suomen suurimpiin metsänomistajiin lukeutuva Finsilva Oyj haluaa Suomeen lisää keskustelua luontopääomasta. Yhtiön mukaan luontopääomaa voidaan ylläpitää ja tuottaa nykyistä tehokkaammin ja aktiivisemmin, jos sille luodaan taloudellisia kannustimia markkinoiden avulla.

Luontopääomalla tarkoitetaan kaikkea luonnosta saatavia tuotteita ja palveluita, joita ihmiset ja talous hyödyntävät. Näitä ovat esimerkiksi puhdas vesi, raaka-aineet, virkistysmahdollisuudet tai kyky sitoa hiiltä. Myös puuntuotanto ja uusiutuvan energian mahdollistaminen ovat osa luontopääomaa.

- Luontopääoman ylläpitäminen ja kehittäminen on aikamme tärkeimpiä tehtäviä. Yritykset, yksittäiset ihmiset ja koko ihmiskunta ovat riippuvaisia luontopääoman hyödyistä ja palveluista, Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkarainen sanoo.

Suomessa tätä tehtävää on tähän mennessä lähestytty lähinnä maanomistajan ja yritysten toimintaa säätelevän regulaation kautta. Hakkarainen näkee sen riittämättömänä.

- Regulaatiolla on tärkeä rooli pelisääntöjen luomisessa, mutta yksistään se on tehoton, riittämätön ja kallis tapa vaikuttaa luontopääomaan. Se ei kannusta tekemään investointeja, joita luontopääoman aktiivinen tuottaminen vaatii. Ja juuri aktiivisuutta me tarvitsemme, jotta voimme pysäyttää luontokadon ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta, Hakkarainen toteaa.

- Tarvitsemme luontopääoman mittaamista systemaattisesti eli luontopääoman tilinpitoa. Samoin tarvitsemme luontopääomalle taloudellisen arvon. Jos jollakin palvelulla tai tuotteelle on arvo, on loogista ajatella, että niillä on myös markkinat, Hakkarainen toteaa.

Ratkaisu on ottaa markkinat mukaan

Ratkaisuksi nykyiseen tilanteeseen Finsilvalla on mietitty markkinavetoista luontopääoma-ajattelua, jossa luontopääoman jokaiselle osa-alueelle on olemassa markkinoiden kautta määrittyvä hinta.

- Jos metsäpalstan kyvylle sitoa hiiltä olisi olemassa markkinat ja hinta, antaisi se metsänomistajalle mahdollisuuden saada tuottoa myymällä hiilinielu kompensointia tarvitsevalle yritykselle tai vaikka valtiolle, Hakkarainen sanoo ja antaa toisen esimerkin:

- Metsänomistaja voisi myös saada suuremman hinnan sellaisesta puuraaka-aineesta, jonka korjuun ja metsänhoidon yhteydessä on tehty monimuotoisuutta lisääviä toimenpiteitä. Raha tähän tulisi markkinoilta, kun kuluttaja voisi valita sen puupohjaisen tuotteen, joka tukee luontopääomaa.

Kun kaikilla luontopääoman tuotteilla ja palveluilla on markkinat ja markkinahinta, syntyy metsänomistajille taloudellisia kannustimia, jotka ohjaavat toimintaa kohti aktiivista luontopääoman tuottamista pelkän lakia noudattavan ylläpitämisen sijaan.

- Markkinat valjastavat myös luontopääoman omistajan kekseliäisyyden tuotannontekijäksi. Metsänomistajan tavoitteeksi muodostuu tuottaa luontopääoman tuotteita mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, kuluttajan määrittelemiä määriä ja laatuja, Hakkarainen sanoo.

Näin syntyy samalla malli, jossa kuluttajat voivat valinnoillaan vaikuttaa siihen, miten yritykset ja maanomistajat luontopääomaa ylläpitävät ja tuottavat.

- Luontopääomaan liittyvä valta ja vastuu ei ole silloin enää vain sillä, joka omistaa metsää tai valtiovallalla, joka reguloi metsän käyttöä, Hakkarainen sanoo.