Tukit, pylväät ja pöllit- kaikkea kuljetetaan

Vuonna 2019 tulee kuluneeksi 30 vuotta HKK-kuljetuksen perustamisesta. Juhlavuoden kruunuksi tuli valinta Metsäalan kuljetusyrittäjät ry:n vuoden kuljetusyritykseksi. Palkinto luovutettiin Kuopiossa yhdistyksen vuosikokoustapahtumassa 6. huhtikuuta.

-Isäni Reinohan tämän puunajon vuonna 1961 Vanajalla aloitti. Minustakin piti tulla puuseppä, mutta isoveljeni Ilkka oli kansakoulun lopetettuaan jonkun aikaa vieraan töissä, ja totesi minulle, ettei se verstashomma toiselle niin hääviä ole. Ilkka ehdotti minulle, että eiköhän osteta isä-Reinon auto ja aloiteta puunajo, muistelee Heikki Kananen yrittäjäksi ryhtymistään.

Yrityksen nimen rekisteröinnissä oli alkuun hankaluuksia. Mutta Heikki Kalevi Kananen nimestä Johdettu HKK-kuljetus meni PRH:ssa läpi. Kanasen mukaan lyhenteen vois avata myös muotoon ”hyvää kannattaa kokeilla”

Reino Kananen lähti 1970-luvun puolivälissä Pihtiputaalta Kainuun talvisavotoille. Sillä reissulla tarjoutui mahdollisuus ajaa pylväitä Iivari Monoselle. Tämä päätös oli hyvä, sillä yhä edelleen pylväiden ajaminen muodostaa 25 ammattilaista työllistävän HKK-kuljetuksen liikevaihdosta tärkeän osan. Nykyään ScanPolen-nimellä oleva pylväiden valmistaja on Euroopan johtavia pylväsfirmoja. Suomen lisäksi yrityksellä on pylväsvalmistusta Norjassa ja Englannissa.

Tytäryhtiö Norjassa

-Kun ScanPole hankki pylvästehtaan Etelä-Norjasta, minua pyydettiin huolehtimaan sikäläisestä pylväiden ajosta. Se passasi minulle ja nyt norjalainen tytäryhtiömme hoitaa siellä pylväiden kuljetuksen kahdella erikoisautolla. Kun ScanPole hankki tuotantolaitoksen Englannista, niin minua pyydettiin taas pylväskuskiksi. Kieltäydyin ja syykin oli selvä. Englannissa auton ratti on väärässä paikassa, Heikki Kananen kertoilee.

Mainos, juttu jatkuu alla

Mainos päättyy

Pylväitä ajetaan sekä puolikkaalla että täysperävaunuautoilla. Käytössä on myös hevosen parireen tyylinen ratkaisu, jossa pylväät ovat sekä nupin että kärryn kyydissä. Kuorma päällä yhdistelmä on lainsäätäjän mukaan puoliperävaunu, mutta tyhjänä ajettaessa se onkin täysperävaunu. Pylväsautot ovat aina erikoisautoja, joiden vaihtoarvo ei ole kovin hyvä. Tämän takia Kananen kertoo ajavansa autoillaan mahdollisimman pitkään.

-Omalla verstaalla yhteen autoon pantiin metri lisää runkoon, jolloin perusakseliväliksi saatiin 5650 milliä. Samalla alle nakattiin yksi akseli lisää. Nyt neliakseliseen 12 metriä pitkään nuppiin menee 9-metriset ja kärryyn pitemmät pylväät. Jos työntäisin tällaisen auton vaihtoon, niin jokuhan sen sieltä ostaisi ja alkaisi ajaa puuta. Samahan se on, että me ajamme auton kutakuinkin loppuun, Kananen päättelee.

Tiivistä yhteistyötä

Pylväiden ajo kyllästämölle on talven työtä. Kun pakkaset tulevat, niin vasta silloin pylväspuiden kaato voi alkaa. Talvehtimisasennossa olevan puun pinta on jäässä ja kuorittuna se kuivahtaa mukavasti kevään korvalla. Tällaisen puun kyllästäminen onnistuu tosin kuin kesällä kaadetun. Kyllästettyä tavaraa ajetaan luonnollisesti ympäri vuoden. Pylväät hankitaan noin 300 kilometrin säteellä Nurmeksen laitoksesta.

-Olin useana talvena Norjassa ajamassa pylväitä. Yhdellä ja samalla keikalla ketjut sai asentaa useamman kerran paikoilleen. Myös etupyöriin ja perävaunuun laitettiin ketjut, sillä serpentiinin ajaminen vuoristossa on sen verran hankalaa hommaa. Varmaan itsesuojeluvaisto pani laittamaan ketjut paikoilleen, sillä tien reunalta näkyi vain jyrkässä rinteessä kasvavien pitkien puiden latvat, Kananen kertoo.

Mainos, juttu jatkuu alla

Mainos päättyy

HKK-Kuljetuksen tiimissä on mukana Heikin nuorimman veljen Arvon poika, Osmo. Hänellä on oma yhden auton yritys. Osmon mukaan suhtautuminen työntekoon pysyy oikeana, kun itse on yrittäjä. Samalla hän tunnustaa, että yhdessähän me puuta ajamme ja kaiken lisäksi on mukavan turvallista, kun saan apua ja neuvoa sitä tarvittaessa. Kaikki Heikki Kanasen kolme veljeä ovat mukana puun ajossa. Vaikka mukana on useampia yrityksiä, toiminta hoidetaan yhden ison perheen mallilla.

HKK-Kuljetuksen tiimissä on mukana Heikin nuorimman veljen Arvon poika, Osmo Kananen. Hänellä on oma yhden auton yritys O. Kananen Oy.

Ei alihankintaa vaan yhteistyötä

Kanasella oli vuonna 2010 kaikkiaan 19 puuautoa, jota aikaa hän nimittää elefanttitaudiksi. Käytyjen sopimusneuvottelujen perusteella autoista peräti seitsemän myytiin pois, jonka jälkeen työ jatkui sutjakammalla toimintatavalla.

Monosen ja ScanPolen lisäksi Sora Enso on ollut yhteistyökumppanina jo 40 vuotta. Heikki Kananen vierastaa sanaa alihankkija, sillä työtä tehdään yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Eikö tällöin ole oikein puhua yhteistyökumppaneista.

Mainos, juttu jatkuu alla

Mainos päättyy

Heikki tunnustaa olevansa kotimaisen Sisun miehiä. Mutta muitakin merkkejä pitää olla, jotta pystyy vertailemaan. Yrityksen 12 auton vahvuudessa on kolme Scaniaa ja yksi Volvo. Suomen oloissa Sisu on osoittautunut varsin tuottavaksi vaihtoehdoksi. Alkuvuodesta saatu Sisun hybridi on osoittautunut tosi mukavaksi autoksi.

-625 hevosvoimaa riittää vallan mainiosti valtatielle. Hetkellistä voimaa tarvitaan metsäautoteillä, missä hitaassa vauhdissa massalla ei voida edetä. Akselista on löydyttävä hetkellisesti raakasti voimaa, jotta työ sujuu. Tähän tarkoitukseen Sisun hybridi on uskomattoman nokkela ratkaisu.

Automaattilaatikko on osoittautunut kohtuullisen toimivaksi, mutta kuskien mukaan hankalissa paikoissa on kuitenkin ajettava manuaalilla, jos mielitään päästä maantielle. Isoihin ruotsalaisiin ei saa keppivaihdetta ja siksi kait niiden automaattilaatikoita niin estoitta kehutaan. Sitten kun merkki vaihtuu, niin ääni usein muuttuu kellossa.

-Fullerin laatikko on jämerä, kestävä ja yksinkertainen. Eihän Fullerissa kytkintä tarvita kuin liikkeelle lähdettäessä, innostuu Heikki Kananen vertailemaan vaihdelaatikoita.

Pääosin autot ovat 76-tonnisia, mutta sekaan mahtuu hieman köykäisempääkin kalustoa.

Sääntöjä ja rajoituksia riittää

Ajoaikasäännöt ja niiden joustamattomuus ihmetyttävät Heikki Kanasta. Alkuaikoina hän heitti Norjaan kolme pylväskuormaa viikossa ongelmitta. Nyt kahden kuorman vieminen viikossa on tosi hankalaa. Ajoajan pienestä ylityksestä voidaan sakottaa liki kuukausi takakäteen ja kolmesta kokonaisuuden kannalta mitättömästä rikkeestä otetaan kortti pois. Ei tässä ole järkeä, kun kuskeista muutenkin pulaa ja kuskeilla on perheet elätettävinään.Kun Norjastakin tulee viikon reissulta, niin harmittahan se, kun puoliso ja sauna ovat kuumina odottamassa, mutta kuskin pitääkin jäädä sadan kilometrin päähän kodistaan tuntikausiksi täyttämään lakipykälien kummallisuuksia, Kananen kummastelee.

Mainos, juttu jatkuu alla

Mainos päättyy

Autojen vaihtoajankohtaa Kananen ei osaa määritellä. Hybridin vaihdossa meni tuore, noin 600 000 kilometriä ajettu auto, mutta jopa 2,5 miljoonaa kilometriä nähneillä autoilla HKK-Kuljetuksen ajoja on tehty.

-Tämä käytössäni oleva auto tuli hieman sattumalta minulle vähän tällaiseksi keväisen sesongin kiireavuksi. Mittarissa on 1,7 miljoonaa kilometriä. Tein minä tähän moottoriremontin verstaallamme, Kananen kertoilee.

Puunkuormaajakisassa aina mukana

-Vasta 26 vuotiaana vuonna 1986 kokeilin ensimmäisen kerran tukkien lastaamista paikallisessa Puunkuormaajamestaruuskisassa. Pylväisiin verrattuna tukit olivat kuin hammastikkuja ja niinpä voitin karsinnan. Siitä asti olen kisaan osallistunut kisaan joka vuosia ja kaikki puukot ovat yhä tallella, Kananen naureskelee.

Junien lastaus on välillä aikamoista tohinaa. Pitkäkin juna täytyy saada vuorokaudessa täyteen. Yleensä juna saapuu aamulla ja seuraavana aamuna se lähtee. Joskus on tosin käynyt niinkin, että useampi puuauto on ollut asemalla valmiina purkamaan kuormansa, mutta vaunuja ei ratapihalla olekaan. Sitten tulee vain tyly ilmoitus, että veturimiesten tunnit tulivat täytteen. Koettakaa keksiä jotain.

Mainos, juttu jatkuu alla

Mainos päättyy

Kananen on erittäin tyytyväin puuautoilijoiden väliseen yhteistyöhön. Jos urakka näyttää olevan liian tiukka, niin apuun soitetaan omia tai toisten yritysten autoja, jotta juna saadaan täyteen. Viime aikoina ammattikunta on lähentynyt keskenään ja yhteistyö on lisääntynyt.

-Kuskeja on toistaiseksi riittänyt, mutta nyt on mietitty oman koulutuksen aloittamista etenkin pylväiden ajoon. Ihmisellä on kuitenkin oltava mielenkiinto ja into puunajoon, jotta sen oppisi. Autoa oppii ajamaan ja nosturia käyttämään, mutta tässä työssä on niin paljon muutakin, Kananen pohtii.

HKK-Kuljetuksen autot huolletaan pääosin itse Ylämyllyn taajamassa olevalla hallilla. Vaativimmat tehtävät annetaan suosiolla merkkiin erikoistuneelle huoltajalle. Vanhoihin autoihin voi tehdä itsekin melko paljon remonttia, mutta uusiin autoihin pitää olla monenlaista testeriä ja erikoistyökalua, joita ei kannata itselle hankkia.

HKK-Kuljetuksen autot huolletaan pääosin omin voimin Ylämyllyn hallilla.

Jatkuvuus turvattu

Heikin tytär Saana Kananen on yrityksen toiminnassa mukana.

-Jo 14-kesäisenä olin toimistolla aukomassa posteja, makselemassa laskuja ja tekemässä esivalmistelua tilitoimistoa varten. Siinä kait minä sitten jotenkin kasvoin kiinni tähän yrittämiseen. Vaikka hoitoalan koulut kävin, niin yritys kuitenkin veti pitemmän korren, Saana Kananen tunnustaa.

Vaikka mitään tarkempaa ei olla vielä sovittukaan, työtä sen eteen tehdään, että Saana Kananen tulevaisuudessa ottaisi HKK-kuljetuksen ohjia käteensä aiempaa tomerammin. Talouspuolen jatkuvalla kurssituksella ja avoimessa yliopistossa suoritettavilla kauppatieteiden opinnoilla kartutetaan talouspuolen ja yrityksen johtamisen teoriatietoa. Myös SKAL Ladyjen tarjoama koulutus on varsin kiinnostavaa ja täyspainoista.

Yrittämisessä Saanaa viehättää vastuun ja vapauden jonkinasteinen yhdistelmä. Omia ideoita voi toteuttaa huomattavasti paremmin kuin palkkatyössä. Yrityksessä asioita pitää kehittää välillä nopeallakin aikataululla verrattuna julkisen puolen junnaamiseen.

-Ainakin meillä HKK-kuljetuksessa ollaan vähän niin kuin yhtä porukkaa, enkä koe yrittämistä pelkästään työnä, Saana Kananen tiivistää.