Työ- ja elinkeinoministeriön Riku Huttunen: Ilmastotavoitteet eivät toteudu vain nielujen kasvattamisella

Suomen ilmastotavoitteiden saavuttaminen ei voi nojautua Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston osastopäällikkö Riku Huttusen mukaan pelkästään metsien hiilinielujen kasvattamiseen.

– Tutkimustieto on muuttunut, ja maankäytön hiilinielujen laskenta on epävarmaa. EU:n maankäyttösektorin velvoitteiden täyttäminen on vaikeaa kaikille metsäisille EU-maille ja ilmaston lämpeneminen pahentaa ongelmaa, kun maaperä päästää enemmän hiilidioksidia. Jo lain valmistelussa tiedettiin, että maankäytön päästöjen ja hiilinielujen laskenta on kaikkein epävarmin kohta tavoitteiden saavuttamisessa.

Huttusen mukaan Suomen ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatii kustannustehokkaita keinoja päästöjen vähentämiseen metsien hiilinielujen kasvattamisen lisäksi kaikilla sektoreilla.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

– EU:n asettamat velvoitteet, erityisesti LULUCF-maankäyttösektorille, ovat haasteellisia kaikille metsäisille EU-maille, ja ilmastonmuutos vaikeuttaa niiden saavuttamista entisestään. Kansalliset tavoitteet ovat Suomen omia päätöksiä, mutta EU:n asettamista velvoitteista ei päästä eroon.

– Venäläisen puun tuonnin loppuminen on johtanut metsäsektorin voimakkaaseen sopeutumiseen. Energiapuun ja ainespuun tuonti Venäjältä oli suomalaiselle teollisuudelle edullinen diili, ja sen loppuminen on otettava huomioon ilmastokeskustelussa. Energiapolitiikka ei seuraa huoltovarmuutta, vaan pikemminkin päinvastoin, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen hallituksen puheenjohtajana toimiva Huttunen.

Huoltovarmuus on Huttusen mukaan turvattava energiapuun saannissa. – Puhtaiden energiamuotojen huoltovarmuus edellyttää erilaisia toimia kuin fossiilisten. Huoltovarmuuden kannalta on tärkeää, että on laitoksia, jotka pystyvät polttamaan eri polttoaineita. Biopolttoaineet ovat myös potentiaalinen vientituote, vaikka esimerkiksi Nesteellä on tällä hetkellä vaikeuksia.

EU:n luotava yhtenäiset metsin nielujen mittausmenetelmät

Vaikka taakanjakosektori todennäköisesti täyttää tavoitteensa, Huttusen mukaan maankäyttösektorilla on suuria haasteita.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

– On tärkeää, että EU:ssa luodaan yhtenäiset maaperän päästöjen ja metsien nielujen mittauskäytännöt, jotta vältetään tilanteet, joissa jäsenmaat valitsevat itselleen edullisimmat laskentamenetelmät. Eri maiden erilaiset mittausmenetelmät aiheuttavat haasteita vertailukelpoisuudelle.

– Kun maaperän päästöt ovat muuttuneet merkittäväksi päästölähteeksi, myöskään taakanjakosektorin mahdolliset kompensoivat toimet eivät synny vaivatta tai yhtäkkiä. Kun tähän mennessä on jo lähdetty kustannustehokkaimmista toimista liikkeelle, helppoja hedelmiä ei ole poimittavaksi. Metsänhoidossa tehtävien toimien vaikutukset alkavat näkyä täysimääräisesti vasta 15-20 vuoden kuluttua, jos sittenkään.

Ympäristöministeriön valmistelussa olevaa Ilmastolakia tarkistetaan ja päivitetään Huttusen mukaan joka tapauksessa.

– Hiilineutraalisuuden päivämäärää olennaisempi asia on, löydämmekö järkeviä ja kustannustehokkaita nettopäästöjä. Se on ykkösjuttu.

Päästöjen vähentämisen lisätoimet poliittisesti vaikeita

Liikenteen sähköistyminen ja uusiutuvan polttoaineen jakeluvelvoitteen kasvu ovat Huttusen mukaan avainasemassa taakanjakosektorin päästöjen vähentämisessä.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

– Näiden toimien kustannukset kohdistuvat etupäässä suoraan kuluttajiin. Vaikka sähkön ja kaukolämmön tuotanto ovat tiellä kohti päästöttömyyttä, riittääkö aika ja millä hinnalla 2035-tavoite saavutetaan. Koska taakanjakosektorin toimet maksavat helposti suoraan kuluttajille, tekee se niistä poliittisesti vaikeita.

– Tällä hetkellä emme tiedä, mitä tulevalla vuosikymmenellä taakanjakosektorin osalta tapahtuu ja tuleeko EU:lta lisää ohjausvälineitä. Uusi, erillinen päästökauppajärjestelmä (ETS 2) on nimenomaan käytännössä taakanjakosektorille ohjausta antava ja lisäkustannuksia tekevä tekijä. Liikenteen päästöjä voidaan ohjata poliittisin toimin, Esimerkiksi polttoaineen hintaa maltillisesti nostava jakeluvelvoite on edelleen tärkeä päästöjen vähentämisen työkalu.

Teknisillä hiilinieluilla, kuten biogeenisen hiilidioksidin hyödyntämisellä, on Huttusen mukaan paljon potentiaalia.

– Toistaiseksi niiden taloudellinen kannattavuus puuttuu, ja ne vaatisivat EU-tason kannustimia tai merkittävää kansallista tukea.

– EU:ssa pitäisi luoda nielukauppajärjestelmä tai vastaava, jossa yritykset hyötyisivät hiilidioksidin talteenotosta. Suomessa on varattu 140 miljoonaa euroa tähän tarkoitukseen, mutta sillä saa vain demonstraatiohankkeita. Markkinaehtoisesti syntyvät investoinnit ovat toistaiseksi kovin harvinaisia, koska niihin tarvitaan joku kannuste.

Mainos, juttu jatkuu alla Mainos päättyy

Teknologian kehitys on pitkällä, mutta se vaatisi Huttusen mukaan voimakasta yhteiskunnan rahoitusta, jota ei ole saatavilla tähän hätään.

– Suomen teknologiateollisuudella on mahdollisuuksia tarjota päästöjen vähentämiseen soveltuvia ratkaisuja. Vientimenestys edellyttää kotimaan referenssejä ja keskittymistä tiettyihin teknologia-alueisiin, kuten esimerkkeinä Wärtsilän moottorit ja voimalat sekä akkuteknologia.

– Teknisten nielujen ja ratkaisujen, joissa biogeenistä hiilidioksidia hyödynnettäisiin, kehittämiseen ja käyttöönottoon tarvittaisiin EU:n luoma nielukauppa, jossa yritykset hyötyisivät investoinneista. Toinen vaihtoehto on massiivinen julkinen tukeminen, sanoo Huttunen.