Metsäjohtaja Juha Jumppanen: Hakkuurajoitukset johtaisivat miljardimenetyksiin kansantaloudessa
Hakkuiden rajoittaminen merkitsisi Metsä Groupin metsäjohtaja Juha Jumppasen mukaan merkittäviä taloudellisia menetyksiä EU:ssa ja Suomessa.
– Jos hakkuita vähennettäisiin Suomessa 10-15 miljoonan kuutiometrin verran vuositasolla, se merkitsisi kahden-kolmen miljardin arvonlisäyksen menetystä ja metsäalan arvoketjussa 11-17 tuhannen työpaikan menetystä erityisesti maakunnissa. Minun mielestäni meillä ei kansakuntana ole siihen varaa.
– Kun suomalaisen puun arvonlisä on 200 euroa per kiintokuutiometri, päästöoikeuden hinta on EU:n laskelmissa ollut 50 euroa per hiilidioksidiekvivalentitonni (CO2-ekv). Kansantalouden kannalta on selvää, kumpi kannattaa valita ja kannattaako ajaa metsäsektoria alas. Teknologisten hiilinielujen kustannukseksi on Ilmastopaneeli arvioinut alimmillaan 120-150 euroa per CO2-ekv, eli sekin on halvempi ratkaisu kuin hakkuiden vähentäminen.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
Jos hakkuita Suomessa rajoitettaisiin, kaksi kolmasosaa niistä siirtyisi EU maiden ulkopuolelle professori Maarit Kallion alustavien tutkimustulosten mukaisesti.
– Hakkuuvuodon seurauksena biodiversiteettiriskit kasvavat globaalisti ja sahatavaran hyödyntäminen pitkäkestoista hiiltä sitoviin kohteisiin on vähäisempää kuin Euroopassa.
Jumppanen pitää kohtuuttomana, että metsäalasta yritetään tehdä ilmastomuutoksen seurausten maksumiestä.
– Ilmastomuutoksen alkuperäinen syyllinen on fossiilitalous. Kun metsäala on biotaloutta ja perustuu uusiutuvaan raaka-aineeseen, hakkuiden rajoittaminen ei ole ratkaisu nielujen kasvattamiseen eikä ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Ilmasto-keskustelussa sekoittuvat metsäekologiset ja ilmastotavoitteet, kun ilmastopolitiikan nimissä ajetaan ekologisia tavoitteita. Vapaaehtoisuuteen perustuvaa suojelua tarvitaan lisää Etelä-Suomen metsissä.
Ilmastotavoitteen sitominen metsänielujen on ollut virhe
Jumppasen mukaan hiilineutraalisuustavoitteen sitominen ilmastomuutoksen seurauksena epävakaiksi muuttuneisiin metsänieluihin on ollut virhe. – Kun laskentamenetelmiä on muutettu, maaperän päästöjen ja metsän nielujen osalta on paljon epävarmuutta. Esimerkiksi vuoden 2019 nielu on muuttunut laskentamenetelmien muutoksen seurauksena 17 MT CO2-ekv, mikä on todella hurja määrä. Mittaus- ja laskentamenetelmien tulisi olla luotettavia, avoimia ja vertailukelpoisia kaikissa EU maissa.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
– Komission on pakko arvioida ylimitoitetut nielutavoitteet uudelleen, koska kaikilla metsäisillä jäsenmailla on tällä hetkellä sama maaperän päästöihin ja nielujen alenemiseen liittyvä ongelma. Esimerkiksi Saksassa metsien nielut olivat 40 miljoonaa tonnia, mutta muuttuivat metsätuhojen seurauksena 20 miljoonan tonnin suuruiseksi päästölähteeksi.
Epävakaan metsänielun sijaan ilmastotavoitteet on Jumppasen mukaan perustuttava fossiilisten päästöjen vähentämiseen, teknologisiin hiilinieluihin ja metsän kasvun kiihdyttämiseen.
– Kun metsien nieluihin perustuva ilmastopolitiikka on nyt menetetty, pitäisi keskittyä siihen, miten metsät sopeutuvat muuttuvaan ilmastoon.
– Kun ilmastomuutos etenee joka tapauksessa, on varmistettava, että metsät ovat elinvoimaisia vielä sadankin vuoden kuluttua. Me näemme monissa maissa kuten Saksassa, Tsekissä ja Kanadassa miten metsät kärsivät metsätuhoista ja -paloista.
Luonnon mallintamiseen perustuvat tilastot eivät perustu todentamiseen
Kun väitetään, että Suomi joutuisi ostamaan nieluja, Jumppanen kysyy, keneltä niitä ostettaisiin, ja mistä maksettaisiin, kun kaikilla mailla on sama ongelma.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
– Maaperän päästöjen ja metsien nielujen määrän pitää olla todennettuja, eikä mallinnettuja. Ilman valtavaa pitkäaikaista ja laajaa seurantadataa luonnon mallintaminen luotettavasti on mahdotonta.
Luken tutkimus ei vastaa Jumppasen mukaan kysymykseen, mistä biomassakertoimen muutos johtuu.
– Kun tilastoja julkaistaan, kannattaisi ensin selvittää syyt ja avata laskentaperiaatteita. Nyt emme tiedä, vastaavatko tilastojen laskennassa käytetyt olettamukset sitä, mitä metsissä joka päivä tehdään. Esimerkiksi harvennusten määrä on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina.
– Aikaisemmilla vanhoilla laskentamenetelmillä metsät olisivat edelleen vahva nielu, mikä merkitsisi noin 10-15 miljoonaa tonnin nielua vuodessa. Kun uudet menetelmät näyttävät ison maaperäpäästön turvemaille ja kivennäismaille, niin tulkinta on muuttunut.
Hakkuiden rajoittaminen hidastaisi metsien ja nielujen kasvua
Suomen metsät ovat Jumppasen mukaan ikäluokkarakenteeltaan ohittaneet kiivaimman kasvun vaiheen ja kasvu hidastuu.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
– Jos lähdettäisiin vielä rajoittamaan hakkuita, niin kasvu hidastuu vielä enemmän, koska metsät vanhenevat ja luonnontuhoriskit kasvavat.
– Metsien nielujen kasvattaminen ei voi perustua hakkuiden vähentämiseen, vaan metsien kasvun vahvistamiseen. Kymmenen miljoonan kuutiometrin lisäkasvu tuottaisi 12-15 miljoonaa CO2-ekv nieluja lisää. Metsien kiertoajan pidentämisellä ei saada niin paljon hyötyjä kuin tuhka- ja kasvatuslannoituksella, jalostetun viljelymateriaalin käytöllä sekä taimikonhoitotöiden ja harvennusten oikea - aikaisella tekemisellä.
Teknologisissa nieluissa on Jumppasen mukaan iso 30-50 miljoonan CO2-ekv nielujen kasvattamisen potentiaali Suomessa.
– Sen hyödyntämiseen selvitämme omalta osaltamme Rauman sellutehtaan koelaitoksella. On hyvä muistaa, että myös puurakentaminen on tekninen nielu, johon hiili sitoutuu elinkaarensa ajan. Tutkimus- ja kehitystyön kohteena metsäteollisuudessa on useita korkean jalostusarvon ratkaisuja, joilla voidaan korvata nykyisiä fossiilipohjaisia tuotteita.
– Metsä Groupissa on uudistavan metsänhoidon konsepti, millä rakennetaan ilmastoresilienssiä ja elinvoimaisempia metsiä. Tulevaisuudessa on tärkeää, että meillä on lahopuita, sekametsiä ja lehtipuuta, jotta metsät ovat elinvoimaisia ja ne ovat kestävämpiä metsätuhojen kannalta. Itse uskon, että jo tällä hetkellä meidän pitäisi istuttaa tähän etelärannikolle jaloja lehtipuita ja katsottava, mikä puulajijakauma eri puolilla Suomea on optimaalinen vuoden 2100 ilmastoskenariossa.
Mainos, juttu jatkuu alla
Mainos päättyy
Kun Venäjältä puun ja polttojakeiden tuonti on päättynyt, niin siellä on tullut kymmenen miljoonan kuution säästöt joka vuosi.
– Ilmastokeskustelussa unohtuu, että ilmasto ei tunne rajoja.
– Turpeen energiakäyttöä ajettiin alas liian nopeasti ja hallitsemattomasti, mikä osaltaan johti puun energiakäytön kasvuun. Vaikka pitäisi pyrkiä polttoon perustumattomiin lämmöntuotantomuotoihin, nyt kaupunkien lämmitykseen käytettiin arvioni mukaan neljä-viisi miljoonaa kuutiota ainespuuta sen sijaan että se olisi jalostettu ilmaston kannalta parempaan käyttöön. On tärkeää, että jatkossa panostetaan polttoon perustumattomiin lämmöntuotantomuotoihin.
